Kuvauksissa käytettävät paukkupatruunat ovat vaarallisia, koska ne sisältävät ruutia – Suomessa niitä käytetään koko ajan vähemmän, sanoo asiantuntija - Kulttuuri | HS.fi

Kuvauksissa käytettävät paukku­patruunat ovat vaarallisia, koska ne sisältävät ruutia – Suomessa niitä käytetään koko ajan vähemmän, sanoo asiantuntija

Paukkupatruunoita käyttäviin aseisiin pitäisi suhtautua kuvauspaikoilla kuin oikeilla panoksilla varustettuihin aseisiin, sanoo suomalaisissa elokuvatuotannoissa asevastaavana toiminut Klaus Hedström.

23.10. 7:48

Yhdysvalloissa kuvaaja Halyna Hutchins kuoli ja ohjaaja Joel Souza loukkaantui sairaalahoitoa vaativalla tavalla, kun maailmankuulu näyttelijä Alec Baldwin ampui heitä rekvisiitta-aseella. Tapaus sattui Rust-elokuvan kuvauksissa. Baldwin on myös yksi elokuvan tuottajista.

Tapahtuman yksityiskohdat ovat vielä epäselviä. Yhdysvaltalaislehti Santa Fe Reporterin haltuunsa saaman poliisin asiakirjan mukaan Hutchinsin kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa Baldwinin käyttämässä aseessa oli oikea luoti. Aiemmin elokuvan tuotannon edustaja oli sanonut, että ase oli ladattu paukkupatruunoilla.

Rekvisiitta-aseita Independent Studio Services -yrityksen seinällä Los Angelesissa perjantaina.

Suomalainen elokuvajärjestäjä ja aiemmin myös vuosia erikoistehosteiden suunnittelijana toiminut Klaus Hedström ei osaa kommentoida tapausta yksityiskohtien puuttumisen takia, mutta yleisesti ottaen on aina pieni riski, että paukkupatruunoiden kanssa voi sattua toimintahäiriö, jonka takia joku loukkaantuu tai häiriö aiheuttaa muuta tuhoa.

Kahteen ihmiseen osuminen kuulostaa hyvin harvinaiselta tapaukselta.

Paukkupatruunat ovat vaarallisia. Kuvauspaikoilla niitä käyttäviin aseisiin suhtaudutaan tai ainakin pitäisi suhtautua kuin oikeilla panoksilla varustettuihin aseisiin, Hedström sanoo.

Myös Yhdysvaltojen elokuva-alan työturvallisuuskomitean ensimmäisessä turvallisuusohjeessa sanotaan, että ”paukkupatruunat voivat tappaa” ja ”käsittele kaikkia tuliaseita kuin ne olisivat ladattuja”.

Klaus Hedström

”Oikeita luoteja ja oikeita aseitakaan ei pitäisi ikinä tuoda kuvauspaikalle. Vuonna 2021 pitäisi pystyä kuvaamaan niin, että kaikki mitä kuvauspaikalle tuodaan on leikkiä”, Hedström sanoo.

Hän on työskennellyt elokuvatuotannoissa asevastaavana, ja nykyisessä elokuvajärjestäjän roolissa hän vastaa usein myös kunkin tuotannon kuvausryhmien ja kuvauspaikkojen turvallisuudesta.

Pihla Viitala esittää rikosetsivä Sofia Karppia Karppi-sarjassa.

Kuvauspaikkajärjestäjä Hessu Tönkyrä opasti näyttelijä Kari Ketosta aseen käytössä Napapiirin sankareiden kuvauksissa vuonna 2009.

Turvallisuus aseiden kanssa on parantunut vuosi vuodelta, koska paukkupatruunoita käytetään jatkuvasti vähemmän, Hedström sanoo.

Hedström järjesti Karppi-tv-sarjan kolmatta tuotantokautta vuosi sitten, ja vaikka sarjassa ammutaan, paukkupanoksia ei käytetty kertakaan, Hedström sanoo. Kaikki tehtiin digitaalisesti.

”Kaikki aseet kuvauspaikalla olivat sellaisia, ettei niillä edes voinut ampua paukkupanoksia eli ne olivat lupavapaita.”

Tämän vuoden puolella kuvatussa Helsinki-syndroomassa tilanne oli Hedströmin mukaan sama.

”Siinä saattoi olla esimerkiksi yksittäisiä tarkka-ampujakuvia, joissa ihmisellä oli toimiva ase, mutta kaikissa näissä tapauksissa kyseessä oli erikoisjoukkoihin tai vastaavaan kuuluva ammattilainen isolla a:lla. Erikoistilanne, jossa ympärillä ei ollut suurta ryhmää eikä aseessa tietenkään oikeita panoksia.”

Jos paukkupatruunoita käytetään, kuvauspaikalla on aina paikalla asevastaava, ja aseisiin suhtaudutaan kuin oikeisiin, koska panoksissa on ruutia.

Aina näin ei ole ollut. Hedström muistelee 1990-luvun alkua ja elokuvan kuvauksia Virossa, jolloin oikea luoti meni ”alle metrin päästä omasta sydämestäni ja osui avustajan olkapäähän”. Sarjatuliaseeseen oli Hedströmin mukaan jäänyt vähintään yksi oikea luoti joko piippuun tai patruunapesään, vaikka muuten paukkupatruunoita käytettiinkin.

”Painotan, että asevastaava ei ollut Suomesta, jos sellaista edes oli.

Suomalaisten erikoistehostetekijöiden ja aseiden käsittelijöiden ammattitaitoa Hedström kehuu. Ainoa ongelma tällä hetkellä on työvoimapula. Tuotantoja on paljon ja vaatimustaso nousee koko ajan, kun pitäisi tehdä kansainvälistä tasoa.

”Se saattaa johtaa siihen, että joudutaan ottamaan esimerkiksi se neljänneksi paras kaveri räjähdystä tekemään, kun muita ei ole saatavilla.”

Jos samaan aikaan haluttu räjähdys tai muu tehoste on sitten erittäin vaativa, riski läheltä piti -tilanteille tietenkin kasvaa.

Rust-elokuvaa on kuvattu Santa Fessä, New Mexicon osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltalainen ohjaaja Ben Rockula sanoi Baldwin-tapauksen jälkeen, että machoilu paukkupatruunojen kanssa pitäisi lopettaa ja kieltää niiden käyttö kokonaan.

Hedström sanoo aina olleensa sitä mieltä, että mitä vähemmän paukkupatruunoita käytetään, sen parempi.

”Aina kun voidaan tehdä asia ilman oikeaa räjähdystä tai paukkupatruunaa, sitä parempi. Riskien minimoiminen on muutenkin a ja o tämän työn teossa. Joskus se saattaa olla vähän kalliimpaa, mutta jos riski voidaan poistaa kokonaan, eihän sille voi asettaa hintalappua.”

Samaan aikaan: mikäli budjetti sallii ammattilaisen tehdä asian niin kuin ammattilainen haluaa ja sille annetaan sen tarvitsema aika, mitä tahansa hankalampaa voidaan myös tehdä, Hedström sanoo. Sen sijaan hyvän ja halvan yhdistäminen, siitä ei yleensä tule mitään.

Suomalaisen elokuvantekemisen yleinen turvallisuus on Hedströmin mukaan parantunut huomattavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vielä vuonna 2012 HS kirjoitti, miten elokuva- ja televisiokuvauksissa päivät venyvät pitkiksi ja ammattilaisista säästettiin, mikä taas johti jatkuviin tapaturmiin.

Erityisesti #metoo-keskustelu on viime vuosina vaikuttanut asiaan, Hedström sanoo.

”Silloin ala alkoi oikeasti miettiä asioita, jotka eivät niinkään tapahdu kameran edessä vaan kameran takana. Alettiin useammin puhua työhyvinvoinnista ja turvallisuudesta.”

Vaikka turvallisuus tarkoitti suurimmassa osassa keskustelua enemmän nimenomaan työhyvinvointia, se oli Hedströmin mukaan ”erittäin hyvä merkki, koska jos puhutaan elokuvan tekemisestä Suomessa, rahaa on aina liian vähän, ja helpointa on napsia pois kuluja, jotka eivät näy lopullisessa tuotteessa”.

Aiemmin kyseenalaistettiin, tarvitaanko esimerkiksi johonkin tiettyyn kohtaukseen todella kymmentä liikenteenohjaajaa. Tähän koronapandemiakin on osittain vaikuttanut.

”Mielestäni tähän on tullut muutos. Kun paikalla on hygieniavastaava, niin enää ajatusta siitä, että halutaan eristää koko alue, ei mietitä ihmeellisenä kuluna. Aivan viime vuosina tuottajat ovat alkaneet paremmin kuuntelemaan tällaisia pyyntöjä”, Hedström sanoo.

Parempaan päin ollaan menossa, vaikka esimerkiksi ruotsalaiseen tapaan toimia on Hedströmin mukaan yhä matkaa.

”Ruotsissa tykätään palaveroida, meillä sitä vähän karsastetaan, täällä mennään mieluummin ja tehdään. Suomalainen sisu kummittelee vielä vähän, hyvässä ja pahassa.”

Sen sijaan aivan ylipitkistä päivistä on täälläkin enimmäkseen ymmärretty luopua, ja niiden kulkua osataan suunnitella paremmin. Kun päivä näyttää venyvän liikaa, tuottajat viheltävät sen nykyään poikki, Hedström sanoo.

”En ole törmännyt enää vuosiin siihen, että ryhmä on väsynyt ja joutuu silti painamaan. Se on poistunut täysin niistä tuotannoista, joissa minä olen ollut.”

Hedströmin mielestä seuraava askel Suomen elokuva-alan turvallisuuden parantamisessa olisi ”tehdä kirjallisia toimintaperiaatteita ja määritellä vähimmäisvaatimuksia erilaisten kuvaustilanteiden suhteen”.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi räjäytyksiä, aseita, autoissa kuvaamista, ja autoteillä ylipäätään ulkona pimeässä työskentelyä.

Tällä hetkellä monet turvallisuuteen liittyvät päätökset kuvauksissa nojaavat yksittäisiin henkilöihin ja heidän kokemuksiin, Hedström sanoo.

”Kun yhteisiä virallisia linjavetoja ei aina ole, pyörä pitää joka kerta keksiä uudelleen.”

Lue lisää: Elokuva vaarantaa terveytesi

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat