Iiro Rantala ja Minna Lindgren jännittävät Berliinissä: ymmärtävätkö saksalaislapset kreisiä suomalaista jatko-osaa Mozartin Taikahuiluun? - Kulttuuri | HS.fi

Iiro Rantala ja Minna Lindgren jännittävät Berliinissä: ymmärtävätkö saksalaislapset kreisiä suomalaista jatko-osaa Mozartin Taikahuiluun?

Suomalaiskoitoksia löylykilpailusta avantouintiin sisältävä Zaubermelodika kantaesitetään sunnuntaina Berliinin legendaarisessa Komische Operissa.

Minna Lindgren ja Iiro Rantala Komische Operin henkilökunnan kanttiinissa Zaubermelodika-oopperan kenraaliharjoituksen jälkeen.

23.10. 12:24

Berliini.

Guuuuuut! Hyyyyyyvääää!

Jos kenraaliharjoituksessa vierailleita päiväkodin 3–6-vuotiaita lapsia Berliinin Prenzlauer Bergin kaupunginosasta on uskominen, suomalainen ooppera tekee sunnuntaina menestyksekkään aluevaltauksen legendaarisessa Komische Operissa koko perheen oopperalla.

Kyseessä on yksi Berliinin kolmesta keskeisestä oopperatalosta. Täällä toimi ylikapellimestarina ennen natsien valtaannousua Otto Klemperer. Täällä ohjasi pitkään toinen legenda Harry Kupfer. Täällä sai uransa nousukiitoon Kirill Petrenko, joka toimii nykyisin Berliinin filharmonikkojen ylikapellimestarina sekä ohjaaja Barrie Kosky, joka päättää pian kautensa Komische Operin uuden kulta-ajan vetäjänä.

Ja nyt täällä saa kantaesityksensä pianisti-säveltäjä Iiro Rantalan ja toimittaja-kirjailija-libretisti Minna Lindgrenin yhteistyö Zaubermelodika, joka on Mozartin Taikahuilun itsenäinen jatko-osa.

Iiro Rantala Komische Operin montussa flyygelin ja ”taikamelodikan” ääressä.

Kyseessä on koko perheen koominen ja helppotajuinen ooppera, jollaisia ei ole nykymusiikissa liikaa.

Rantala soitti kenraaliharjoituksissa piano-osuudet osana orkesteria oopperamontussa ja oli jo varsin tyytyväinen.

”Yön drag-kuningatar (Stefan Sevenich) oli pahassa flunssassa, joten pari vitsiä meni ohi, kun hän lauloi ne kohdat oktaavia alempaa. Mutta kokeneena lavakettuna hän selvisi siitäkin.”

Kyseessä oli tosiaan harjoitus, jossa laulajat saivat säästellä voimiaan. Kantaesityksessä kuullaan toivottavasti täysin viimeistelty veto, mutta jo nyt voi kysyä, kuinka iso juttu suomalaisen oopperan kantaesitys näin arvostetussa ulkomaisessa oopperatalossa tekijöille on.

Kaija Saariahon ja Aulis Sallisen lisäksi kovin moni suomalainen ei ole vastaavaan tilanteeseen päässyt, kun lähtökohta on, että tällainen koko perheen ooppera on yhtä tärkeä laji kuin aikuisyleisölle suunnattu ooppera.

”Olen vaatimaton ihminen enkä koskaan olisi voinut unelmoida mistään tällaisesta”, pitkän linjan oopperatuntija Lindgren sanoo.

”Yhdysvalloilla on maailman isoin armeija ja Kiinalla alkaa olla kaikki rahat. Euroopalla on konsertot, sinfoniat ja oopperat, mikä on hienointa. Ja siinä kulttuurisessa perinteessä on upeaa olla mukana”, Rantala sanoo.

Kaikki alkoi, kun Rantala ja Lindgren tekivät Pikaparantola-oopperan ja kyselivät, miten sille voisi saada kansainvälisiä esityksiä.

Pitkän linjan manageri Pekka K. Pohjola, kuningasbasso Matti Salminen ja Helsingin juhlaviikkojen entinen pomo, tenori Topi Lehtipuu suosittelivat yhteydenottoa Berliinin Komische Operiin.

Pohjolan suojatteihin kuuluva nuorempi berliiniläismanageri toimi välikätenä, ja Komische Operin seuraava intendentti Philip Bröking ja päädramaturgi Ulrich Lenz lensivät katsomaan Pikaparantolan viimeistä esitystä.

Tyyli kelpasi mutta Pikaparantola ei. Komische Oper halusi jotain erityisesti lapsille sopivaa.

Tässä kohdin Lindgrenin ja Rantalan muistikuvat poikkeavat hieman toisistaan, mikä kertoo suunnitteluvaiheen monipolvisuudesta.

”Vain viikkoa aikaisemmin oltiin juteltu ohjaaja Ville Saukkosen kanssa Mozartin Taikahuilun jatko-osasta. Uhrasimme sen ajatuksen Komische Operille”, Rantala sanoo.

Ei oopperatalo heti syttynyt, koska Mozartin Taikahuilu on jo itsessään lapsille sopiva ooppera. Aikuisena siitä voi toki löytää lisätasoja, kuten vapaamuurarisymboliikkaa ja aatteita symbolien takana.

”Kaikki saksalaiset näkevät lapsena Taikahuilun. Mutta vakuutimme heidät siitä, että tämä on itsenäinen teos”, Lindgren kertoo.

Tekijät toivovat, että tämän oopperan ensin kuulevat lapset jatkavat Mozartin Taikahuiluun. Ja Mozartin oopperan jo kuulleet haluavat tutustua hauskaan jatko-osaan.

Yön drag-kuningatar (Stefan Sevenich ) tekee näyttävän sisääntulon Zaubermelodika-lastenoopperassa. Etualalla makaa Monostatos (Christoph Späth).

Oopperataloa epäilytti myös melodikan mukanaolo. Miksi juuri se korvaa Taikahuilun huilun?

”Melodika oli Itä-Saksan lahja jokaiselle valtion lapselle ja kauhealta kuulostava soitin. Se sopii tähän juoneen, kun Yön kuningatar ei ole enää parhaimmillaan. Niinpä taikahuilukin vaihtuu siis taikamelodikaan”, Lindgren selittää.

Juonta muokattiin Komische Operin dramaturgin kanssa. Talo sai mukaan toivomiaan ”suomalaisia omituisuuksia” kuten kilpailut saunomisen, avannossa pysyttelemisen ja kusiaispesässä istumisen merkeissä. Kilvan voittajaa odottaa paikka dementoituvan kuningas Sarastron seuraajana.

”Suomalaisilta odotetaan huumoria ja vähän hulluutta. M. A. Numminen, Eläkeläiset ja The Voice of Germany -ohjelmassa kuulemma hauskasti esiintyvä Samu Haber ovat luoneet meille sellaisen imagon Saksassa”, Rantala arvioi.

Myös lapsikuoro oli ehdoton vaatimus, ja se aiheutti säveltäjälle produktion suurimman yllätyksen.

”He lauloivat jo ensimmäisissä harjoituksissa kaiken ulkoa!”

Kuka kestää avannossa pisimpään? Päähenkilöt alistetaan ”suomalaisille hulluuksille” Iiro Rantalan ja Minna Lindgrenin Zaubermelodika-teoksessa Berliinin Komische Operissa. Kuva kenraaliharjoituksesta.

Tekstin Lindgren teki englanniksi ja se käännettiin saksaksi. Toimiiko komiikka toiselle kielelle käännettynä?

”Ooppera ei ole verbaalihuumoria, joten lopputulos ei ole yksittäisistä sanoista kiinni.”

Juonta kehiteltiin yhdessä.

”Jo siinä vaiheessa mietittiin, että tähän tulee duetto, tähän tulee nopeaa ja tähän hidasta ja tässä kuitataan Papagenon suuri aaria ja niin edelleen.”

Varsinainen sävellys alkoi kohtaus kerrallaan sitä mukaa, kun Lindgren sai tekstiä valmiiksi.

”Säveltäjä on oopperassa dramaturgi”, Lindgren sanoo.

”Mutta musiikki syntyi sanoista”, Rantala jatkaa.

”Ja kakkosnäytöksessä aloin sitten katsoa, miten kierrätän teemoja. Siinähän Puccini oli oopperan suuri mestari”, säveltäjä lisää.

Eikö mukana ole jopa johtoaiheita eli yksinkertaistaen ilmaistuna musiikillisia henkilöihin ja tapahtumiin liittyviä aiheita Richard Wagnerin tavoin?

”Juu ilman muuta, vaikka Wagnerin suhteen olen noviisi. Tannhäuserin alkusoitto on kyllä kovimpia biisejä mitä tiedän”, Rantala sanoo.

Rantala sanoo tahtovansa viihdyttää ja huvittaakin musiikillaan.

”Saksankielisiä koomisia oopperoita ei kauhean paljon ole, joten tällaiselle on tilausta”, hän toivoo.

Oopperatalo mainostaa tuotetta nimellä ”Kinderoper” eli lastenooppera, mutta Rantala sanoo ettei säveltänyt ”lapsivaihteella”.

”En sen enempää kuin Risto Räppääjä -elokuvien musiikissani. Esimerkiksi sopraanolle olisin kirjoittanut juuri noin missä tahansa yhteydessä.”

Minna Lindgren ja Iiro Rantala Berliinin Komische Operin historiallisessa katsomossa.

Hieman yllättäen Suomen ensiesitystä ei ole sovittu vielä minnekään. Se on kuitenkin päätetty, että silloin ohjaajaksi halutaan Ville Saukkonen, jonka kanssa idea syntyi.

Mitä seuraavaksi? Lindgreniltä tulee kirja oopperan historiasta Ville Rannan kuvituksella ja Rantala on säveltänyt alkusoiton orkesterille ja kaksoiskonserton viululle ja pianolle Bremeniin.

Mutta veri vetää jo seuraavia oopperoita tekemään. Puolivalmiina olisi jalkapallo-ooppera Equal Games ja ihan toinen idea, josta ei voida vielä puhua.

”Unelma on tehdä lisää oopperaa tähän taloon. Se olisi kivempaa kuin lähteä hattu kourassa muualle kyselemään”, Rantala sanoo.

”Ja unelmiin kuuluu myös Zaubermelodikan esitykset jossakin muussa oopperatalossa. Englanninkielinenkin versio on jo valmis”, Lindgren muistuttaa.

Zaubermelodikalla on 12 esitystä Berliinin Komische Operissa 24. tammikuuta 2022 asti.

Lue lisää: Pianisti Iiro Rantala ei viihtynyt yhdessäkään musiikkioppilaitoksessa, mutta nyt hän tekee jopa oopperoita, joiden tarkoitus on olla hauskoja

Lue lisää: Onko Iiro Rantalasta myös oopperasäveltäjäksi? Johanna Rusanen-Kartano laulaa videolla Mä syön -aarian

Lue lisää: Pikaparantolassa olisi ollut hauskempaa, jos lauletusta tekstistä olisi saanut selvää

Lue lisää: Jos Pikaparantolan nokkeluudet toimivat oopperan lavalla, tv-ruudussa ne vanhenevat pikavauhtia

Lue lisää: ”Voi rakkaani, tämä on se, joka saa ihmiset itkemään” – Näin professori Tuija Hakkila opetti Iiro Rantalalle sen näppärän pikkunuotin salaisuuden, jolla Mozartin musiikki liikuttaa ihmiskuntaa

Lue lisää: Nyt Iiro Rantala opettaa professorille ne pikkunuotit, jotka tuovat tunteen bluesiin – ”Ai kauheeta!” Tuija Hakkila parahtaa ennen hämmästyttävää vapautumista

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat