Finlandia-palkittu runoilija Sirkka Turkka on kuollut - Kulttuuri | HS.fi

Finlandia-palkittu runoilija Sirkka Turkka on kuollut

Sirkka Turkka on yksi arvostetuimpia ja luetuimpia suomalaisia nykykirjailijoita, jonka tekstejä on käännetty useille kielille.

Sirkka Turkka oli palkittu runoilija.

23.10. 17:52 | Päivitetty 27.10. 13:03

Palkittu runoilija Sirkka Turkka on kuollut 82-vuotiaana. Turkka kuoli lauantaina 23. lokakuuta Lohjalla hoitokodissa, jossa hän oli asunut jo pitkään. Tiedon vahvisti Helsingin Sanomille Turkan asiainhoitaja.

Helsingissä vuonna 1939 syntynyt Turkka on yksi arvostetuimpia ja luetuimpia suomalaisia nykykirjailijoita, jonka tekstejä on käännetty useille kielille.

Turkka sai uransa aikana useita eri kirjallisuuspalkintoja. Kokoelmateos Tule takaisin, pikku Sheba (Tammi) toi hänelle Finlandia-palkinnon vuonna 1986. Teosta kiiteltiin tiheästä, intensiivisestä ja koskettavasta lyriikasta.

”Konkreettiset arkiset kuvat kietoutuvat myyttisiin näkyihin moniulotteiseksi kokonaisuudeksi. Sirkka Turkan kieli on suoraa ja varma-vaistoista”, palkintoperusteluissa sanottiin.

Yhden viimeisimmistä tunnustuksistaan Turkka sai vuonna 2016, kun hänelle myönnettiin merkittävä ruotsalainen kirjallisuuspalkinto, Tranströmer-palkinto, jonka suuruus on noin 20 000 euroa.

Turkka kirjoitti usein kuolemasta ja murheesta, ja päähenkilöiden joukossa oli usein hevosia ja koiria. Hevoset olivat Turkalle tärkeitä, olihan hän opiskellut tallimestariksi Ypäjän hevoshoitokoulussa sekä työskennellyt tallimestarina Espoossa sekä hevosten hoitajana Urjalassa. Hänellä oli työkokemusta myös arvostetulla ruotsalaisella Täby Galoppin laukkaradalla.

Turkka oli 34-vuotias julkaistessaan esikoiskokoelmansa Huone avaruudessa (Tammi) vuonna 1973, ja vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi heti seuraavana vuonna. Häntä itseään ei vaivannut aloittaa runoilijanura tavanomaista myöhemmin.

”Olin tehnyt paljon muuta, mutta en ollut kirjoittanut. Ei minulla pöytälaatikko pursunut harjoitelmia, luonnoksia ja vanhoja tekstejä. Minulla oli silloin jokin murros, joka vapautti kirjoittamaan”, hän itse kommentoi asiaa Helsingin Sanomille päivänä, jolloin hän sai Finlandia-palkinnon.

”Olin ollut puoli vuotta Ruotsissa hevostenhoitajana ja sitten opiskelin Ypäjällä alaa. Kruununhaasta Vironkadulta olin saanut yksiön ja olin itsenäistynyt, tullut itselliseksi. Minulla oli tilaa ja aikaa, ja pelkästään iloisuus siitä, että sai havainnoida ja merkitä muistiin ympäristöään, se kai minusta teki kirjailijan."

Turkan kustantajan Tammen sivuilla häntä kuvaillaan Eino Leinon Seuran sanoin tekijäksi, joka vaeltaa horjumattomin askelin omaa tietään yhä syvemmälle runoon.

”Hetken muodit eivät häntä heiluta, alati tihenevän lumeen läpi hän näkee olennaisen. Hän on niin lähellä ydintä, että kykenee kumoamaan painovoiman: raskas muuttuu hänen käsissään kevyeksi, vähäpätöinen merkitykselliseksi. Hänen maailmansa on rajaton kaikkeus, jonka hän kahdessatoista kokoelmassaan on kitsastelematta lahjoittanut lukijalleen.”

Oikaisu 27.11. klo 13.03.: Korjattu hevostalli Täbygalott laukkarata Täby Galoppiksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat