Iiro Rantalan ooppera upposi berliiniläislapsiin – Tarinaan oli lisätty ”suomalaisia kummallisuuksia” eli sauna, avanto ja muurahaiskeossa istuminen - Kulttuuri | HS.fi

Iiro Rantalan ooppera upposi berliiniläis­lapsiin – Tarinaan oli lisätty ”suomalaisia kummalli­suuksia” eli sauna, avanto ja muurahais­keossa istuminen

Iiro Rantalan ja Minna Lindgrenin Zaubermelodika on mainio lisä Berliinin legendaarisen Komische Operin ohjelmistoon.

Löylykilpailussa ”ehdassa suomalaisessa saunassa” etsitään kestävintä seuraajaa dementoituvalle kuningas Sarastrolle. Kuva Iiro Rantalan Zaubermelodika-oopperan kenraaliharjoituksesta Berliinin Komische Operissa.

25.10.2021 14:05

Die Zaubermelodikan kantaesitys Berliinin Komische Operissa sunnuntaina. Sävellys Iiro Rantala, libretto Minna Lindgren. Komische Operin orkesteria ja lapsikuoroa johti Koen Schoots. Ohjaus Nicole C. Weber. Pääosissa mm. Alma Sadé, Johannes Dunz ja Phiilpp Meierhöfer.

Berliini

Väliaplodeja riitti, ja lopun suosionosoitukset olivat enemmän kuin lämpimät, kun Iiro Rantalan säveltämä Zaubermelodika sai kantaesityksensä sunnuntaina iltapäivällä Berliinin legendaarisessa Komische Operissa.

”Tämä oli hyvä”, sanoi kymmenvuotias Flora Wahner.

”Hyvä mutta ei tarpeellinen, kun Mozart teki jo Taikahuilun”, lisäsi hänen isoäitinsä Evelyn Wahner.

Flora ja Evelyn Wahner pitivät Zaubermelodikasta.

Isoäiti viittaa siihen, että Minna Lindgrenin kirjoittama libretto on jatko-osa Mozartin Taikahuilulle. Zaubermelodika on toki samalla itsenäinen teos eikä sen seuraamiseen selvästikään tarvinnut aikaisempaa oopperan tuntemusta.

Oopperatalo mainostaa teosta termillä ”Kinderoper” eli lastenooppera, joten HS keräsi hieman lisää nuorimpien katsojien mielipiteitä kenraaliharjoituksen ja kantaesityksen jälkeen.

”Lohikäärme oli paras kun sen sisällä olikin monta ihmistä”, kertoi yhdeksänvuotias Frida Starost. Hän valitti ainoana haastattelukierroksen lapsista, että kaikista sanoista ei saanut selvää.

Laulajat vahvistettiin kyllä tuhdisti, kuten säveltäjä halusikin. Siksi useimmat lapset sanoivat saaneensa selvää ”kaikesta” tai ainakin ”meistens” eli suurimmasta osasta.

Aikuisen kriitikon korvissa Zaubermelodika on uusi urotyö Iiro Rantalan tuotteliaalla säveltäjä- ja pianistiuralla.

Oopperatalo pyysi mukaan hieman jazzia, ja sehän Rantalalle sopi. Paljon muistumia saatiin myös Rantalan musiikkiin Risto Räppääjä -lastenelokuvissa ja yleiseen musikaaliperinteeseen.

Hämmästyttävän hyvin Rantala siirtää sanottavansa myös sinfoniaorkesterille, jolle hän säveltää yhä ahkerammin.

Vaikka Rantala teki alkuun version myös pelkälle pianosäestykselle ja oli mukana pianistina oopperamontussa, orkesteripartituuri on ihan orkesterimusiikkia eikä kuulosta vain pianosäestyksen siirrolta orkesterille.

Tätä menoa Rantala voi kehittyä sinfoniaorkesterille kirjoittaessaan yhtä persoonalliseksi kuin mitä hän on jazzsäveltäjänä ja -pianistina.

Oopperan alku resonoi kiinnostavasti Minna Lindgrenin ikäihmisten oloista kertovaan palkittuun journalismiin ja fiktiivisiin romaaneihin Ehtoolehto-kirjojen tapaan.

Kuningas Sarastro (Philipp Meierhöfer) on nyt muistisairas ja siksi hänelle (ja lapsiyleisölle) pitää kerrata, kuka on kuka ja mitä aikaisemmin eli Mozartin Taikahuilussa tapahtui.

Lindgren sanoi kenraaliharjoituspäivänä, että kirjoittaessaan ikäihmisistä hän ei naura heille. He ovat luonnollinen ja oleellinen osa yhteiskuntaa. Ohjaaja oli kuitenkin lisännyt Sarastrolle tämän noustessa pyörätuolista ”hassun” epävarman kävelytyylin ja ”hassuja” ilmeitä.

Ehkä lindgrenmäisempää on se, että Sarastro korostaa itsemääräämisoikeuttaan vaikka muistisairas onkin.

Uusi hallitsija kuitenkin tarvitaan, ja hänet päätetään valita kilpailulla, jossa mitataan löylykestävyyttä ”ehdassa suomalaisessa saunassa”, avannossa palelemisen sietämistä ja muurahaiskeossa istumista.

”Suomalaiset kummallisuudet” olivat oopperatalon toive, ja hyvin ne tuntuivat uppoavan.

Kilpailijoista Taikahuilun sankari Tamino on muuttunut eniten. Häntä kiinnostaa lähinnä hoivata lohikäärmeitä, joiden ulosteista saadaan kakkahuumoria.

Ja kuka ne kakat siivoaa? Taminon puoliso eli prinsessa Pamina!

Tässä kohdin libretto taitaa vahvistaa stereotypiaa, jonka mukaan pojat ja miehet sotkevat ja tytöt ja naiset siivoavat.

Papageno ja Papagena ovat lähellä Taikahuilun esikuvia. Nyt he ovat saaneet valtavan määrän lapsia.

Papageno ja Papagena (keskellä) ovat saaneet aikaan melkoisen lapsijoukon Mozartin Taikahuilun itsenäisessä jatko-osassa.

Yön kuningatar on tuhti ja parrakas drag-kuningatar (eläytyvä ja flunssasta toipuva basso Stefan Sevenich). Hän yrittää turhaan kerrata, kuinka veti sopraanona Taikahuilussa jopa sen korkean f-sävelen.

Yön drag-kuningatar (Stefan Sevenich) ja Monostatos (Christoph Späth) kehittyvät huomattavasti myönteisemmiksi hahmoiksi kuin Mozartin Taikahuilussa.

Drag-kuningatar usuttaa apurinsa Monostatoksen (Christoph Späth) suomalaisten omituisuuksien kilpailuun, mutta taikasoittimeksi löytyy enää kelvoton melodika.

Yllätysosallistujana muistisairas Sarastro tuntee kuntonsa kohenevan mainiosti saunan ja avannon yhteisvaikutuksella. Itse kilpailijoista Taikahuilun Monostatos on huomattavasti inhimillistynyt ja selviytyy voittajaksi vain antaakseen kruunun ihan hyvää hyvyyttään Paminalle.

Satu täydentyy, kun Yön drag-kuningatar ja Pamina-tytär tekevät lopulta sovinnon.

Monostatos (Christoph Späth) on nyt jalomielinen toisin kuin Mozartin Taikahuilussa.

Täytyy muistaa, että klisee parrakkaasta miehestä näyttelemässä naista sekä kakkahuumori olivat pienten lasten näkökulmasta uutta tai uudehkoa huumoria, vaikka aikuisempi yleisö voi pitää näitä tehokeinoja kuluneina.

Vastapainoksi saatiin tasoja, jotka aukeavat sittenkin parhaiten, jos tuntee myös Taikahuilun. Se osa huumorista syntyi vaikkapa siitä, kuinka Tamino-sankari on muuttunut antisankariksi ja kuinka alkuperäisen oopperan kolme poikaa ovat nyt kolme karvaista naispuolista kääpiötä.

Lindgren kirjoitti libreton englanniksi ja Ulrich Lenz käänsi sen saksaksi. Silkkaa suomeakin kuultiin varsinkin sauna- ja avantosanastossa.

Nicole C. Weberin ohjaus piti tapahtumat liikkeessä ja ilmehtimisen ylivaihteella, kuten lastenkulttuurissa usein tapahtuu.

Koen Schoots johti hyvätasoista orkesteria ja säveltäjää itseään sujuvasti. Laulajat olivat hyvää Komische Oper -tasoa Alma Sadén Paminasta lähtien.

Illan varasti kuitenkin huikea lapsikuoro. He olivat Rantalan kertoman mukaan opetelleet kaiken ulkoa jo ensimmäiseen harjoitukseen ja lauloivat suomalaista oopperaa uskomattomalla tarmolla ja ilolla.

Palataan lopuksi kohdeyleisöön eli lapsiin.

”Muurahaiskeko oli paras”, kertoo Sofia Moser, 6, mutta ei aio mennä itse istumaan sellaiseen. Hän oli nyt ekaa kertaa oopperassa ja tulee mielellään toistekin.

”Puvut olivat hauskoja”, toteaa toinen kuusivuotias Anna Starost.

Ja vaikka Zaubermelodika ei perinteisin prinsessasatu olekaan, huippukohta oli kuusivuotiaalle ihan selvä.

”Se kun prinsessasta tuli oikea kuningatar!”

Frida, Anna ja Megan Starost kehuivat Iiro Rantalan Zaubermelodika-oopperaa.

Lastenooppera rikastaa Berliinin valtavaa oopperatarjontaa

Miten käy Iiro Rantalan Zaubermelodikan jatkossa? Se kilpailee huomiosta Berliinin valtavassa oopperatarjonnassa, mutta juuri lastenoopperan saralla kilpailua on selvästi vähemmän.

Berliinin kolmesta suuresta oopperatalosta ykkönen tähtiloistossaan ja orkesterin tasossa on Staatsoper eli Daniel Barenboimin johtama Berliinin valtionooppera. Länsi-Berliinin ylpeys Deutsche Oper on myös tasokas, joskin se on viime vuosina jäänyt hieman kilpailijoidensa varjoon.

Komische Oper on ketterä ja kerää ylistystä myös ”vakavassa” oopperassa. Maailmanlaajuisesti ylistetty ohjaaja Barrie Kosky päättää tällä kaudella Komische Operin johtajahommat ja vetää nyt yhteen suuria saavutuksiaan.

Täällä pyörii esimerkiksi Koskyn ohjaama Taikahuilu, joka nähtiin Kansallisoopperassakin. Nyt lokakuussa ensi-iltansa sai myös Koskyn uusi ohjaus Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho -teoksesta.

Se on hyvä pari Zaubermelodikalle myös sen vuoksi, että Rantalan sävelkielessä on kaiken muun ohessa Weill-muistumia.

Mahagonnyssa voi ihailla Rantalan oopperan Paminan eli Alma Sadén nopeaa muuntautumista prostituoiduksi Jenny Hilliksi ja Koskyn tapaa ohjata vaihteeksi niukoin lavastein niin, että syntinen kaupunki on tekijöidensä ja katsojiensa mielissä.

Etualalle nousevat Weillin mestarillinen musiikki, kuoron näyttelijälahjat ja seksissä sekä väkivallassa rypemisen vastapainona selvät muistumat keskiaikaiseen uskonnolliseen Jokamies-näytelmäperinteeseen.

Zaubermelodikasta ei valitettavasti saada Berliinistä verkkolähetystä, mutta Mahagonnyn ohjauksen voi nähdä ilmaiseksi 29. lokakuuta asti tämän linkin takaa.

Zaubermelodikalla on yhteensä 12 esitystä Berliinin Komische Operissa 24. tammikuuta 2022 asti.

Minna Lindgren ja Iiro Rantala Berliinin perinteikkään Komische Operin portaikossa.

Lue lisää: Iiro Rantala ja Minna Lindgren jännittävät Berliinissä: ymmärtävätkö saksalaislapset kreisiä suomalaista jatko-osaa Mozartin Taikahuiluun?

Lue lisää: Pianisti Iiro Rantala ei viihtynyt yhdessäkään musiikkioppilaitoksessa, mutta nyt hän tekee jopa oopperoita, joiden tarkoitus on olla hauskoja

Lue lisää: Onko Iiro Rantalasta myös oopperasäveltäjäksi? Johanna Rusanen-Kartano laulaa videolla Mä syön -aarian

Lue lisää: Pikaparantolassa olisi ollut hauskempaa, jos lauletusta tekstistä olisi saanut selvää

Lue lisää: Jos Pikaparantolan nokkeluudet toimivat oopperan lavalla, tv-ruudussa ne vanhenevat pikavauhtia

Lue lisää: ”Voi rakkaani, tämä on se, joka saa ihmiset itkemään” – Näin professori Tuija Hakkila opetti Iiro Rantalalle sen näppärän pikkunuotin salaisuuden, jolla Mozartin musiikki liikuttaa ihmiskuntaa

Lue lisää: Nyt Iiro Rantala opettaa professorille ne pikkunuotit, jotka tuovat tunteen bluesiin – ”Ai kauheeta!” Tuija Hakkila parahtaa ennen hämmästyttävää vapautumista

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat