Squid Game sai lapset pelaamaan väkivaltaisia leikkejä: Asiantuntija rauhoittelee ”moraalipaniikista”, Pirkka-Pekka Peteliuksen mielestä valvonta ei toimi - Kulttuuri | HS.fi

Squid Game sai lapset pelaamaan väki­valtaisia leikkejä: Asian­tuntija rauhoittelee ”moraali­paniikista”, Pirkka-Pekka Peteliuksen mielestä valvonta ei toimi

Järjestöt monissa maissa ovat varoittaneet korealaissarjan vaikutuksista lapsiin. Lastenkulttuurin asiantuntija rauhoittelee, että lapset käsittelevät leikeillä ristiriitoja.

Korealaissarja Squid Gamen väkivaltaisuus huolestuttaa monia vanhempia.

26.10. 2:00 | Päivitetty 26.10. 6:24

Suuri nukke kääntyy, kun kaiuttimista on kuulutettu sana ”liikennevalot”. Kaikki liikkuvat pelaajat ammutaan.

Korealaissarja Squid Gamen aloitusosassa pelataan liikennevalot-nimistä lastenpeliä kuolettavin säännöin.

Suomessa peliä on pelattu vuosikymmeniä nimellä peili. Britanniassa se tunnetaan isoäidin askeleina.

Vanhat pihapelit ovat tehneet paluuta fantasiasarjan menestyksen myötä. Pelit ovat levinneet videopalvelu TikTokiin, jonka haasteissa pelataan liikennevalojen lisäksi sarjan nostattamia köydenvetoa tai marmorikuulapeliä.

Brittilehti The Guardianin mukaan lapset ovat alkaneet fyysisesti rangaista pelissä liikkuvia. Lyönneillä korvataan sarjan kuolettavat laukaukset.

Britanniassa Bedfordshiressä lasten opetusta vahtiva neuvosto lähetti vanhemmille sähköpostia, etteivät he antaisi lasten katsella sarjaa.

Belgialainen Erquelinnes Béguinagen koulu on lähestynyt koululaisten vanhempia varoituskirjeellä sarjan synnyttämistä väkivaltaisista leikeistä, kertoi The Brussels Times. Belgiassa peli tunnetaan nimellä 1,2,3, piano.

Britanniassa kouluturvallisuutta edistävällä Safer Schools -sivustolla varoitetaan, että hunajakennopelissä lapset voivat polttaa itsensä kuumalla sokerilla. Pelissä yritetään halkaista sokerista sulatettua kuviollista karamellia.

”Huoli ei ole täysin tuulesta temmattu”, mediakasvatuksen asiantuntija Paula Aalto Mannerheimin lastensuojeluliitosta sanoo.

”Mutta välillä nousee moraalipaniikkeja.”

Niitä on Aallon mukaan noussut esimerkiksi pelaamisesta ja ruutuajasta. Vanhemmat huolestuvat, mädäntyvätkö puhelinta käyttävän lapsen aivot.

”Jotkut median tuotteet nousevat niin suuriksi keskusteluiksi, että unohtuu se, että valtaosa lapsista osaa käyttää mediaa omaa hyvinvointiaan edistäen.”

Lapset voivat leikin avulla ratkaista ristiriitoja ja ikäviä kokemuksia, kertovat tutkimukset. Lapsi muuntaa leikissä kokemaansa oman minänsä tarpeisiin.

”Voin olla se kamala hirveä pahis, joka haluaa listiä kaikki, mutta sitten voin vaihtaa rooleja nopeastikin, jos alkaa tuntua epämukavalta”, Aalto sanoo.

”Valtaosa lapsista osaa käyttää mediaa omaa hyvinvointiaan edistäen.”

Joskus lapsen nähdään käsittelevän leikin kautta jotain aihetta, joka voi tuntua aikuisista ikävältä. Tällaisten leikkien teemat nähdään sopimattomiksi lapsen kehitystasolle. Leikkitutkimuksissa tällaisiksi on huomattu esimerkiksi lääkärileikit tai rajut riehumisleikit.

Aalto näkee Squid Gamessa pitkään jatkunutta kauhun suosiota. Lasten Youtube-videoissa on pelästytetty ”jump scarella”, säikytyksellä. Paheksuttu pellepuvussa muiden pelottelu on osa samaa ilmiötä.

”Kauhun ja pelästymisen tunne on jollain tavalla houkutteleva.”

Yhdysvaltalaisjärjestö Parents Television Council on varoittanut vanhempia, että Squid Game on ”ultraväkivaltainen”.

Sana ultraväkivaltainen tulee vuoden 1962 romaanista Kellopeliappelsiini, ja siihen perustuvasta vuoden 1971 elokuvasta, joissa käsitellään julman kuvaston vaikutusta ihmismieleen.

Televisiosisällön läpikäymiseen keskittyvä järjestö Parents Television Council varoittelee, kuinka sarjassa nähdään runsaasti väkivaltaisia kuolemia ja verisiä ruumiita.

Yhdysvalloissa sarja on määritelty luokkaan TV-MA, joka tarkoittaa sen olevan sopiva yli 17-vuotiaille.

Netflixissä on Suomessa viisi ikärajaa: kaikki, 7+, 13+, 16+ ja 18+. Ikäraja ilmoitetaan toiston alkaessa ja ohjelman tietosivulla.

Squid Gamen ikäraja on 16+. Perusteiksi on ilmoitettu asiasanat: väkivaltaa ja itsemurha.

Kansanedustaja Pirkka-Pekka Peteliuksen mielestä Squid Gamen leviäminen lasten leikkeihin osoittaa, että valvonta ei toimi.

Kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius (vihr) jätti huhtikuussa kirjallisen kysymyksen suoratoistopalveluiden ikärajavalvonnasta.

Petelius kysyi: ”Onko hallituksella keinoja varmistaa, etteivät Suomessa suoratoistopalvelujen kautta tarjottavat ohjelmat sisällä lapsille haitallista sisältöä?”

Suomessa kuvaohjelmia valvoo Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen kouluttamat luokittelijat.

Lapsia suojellaan haitalliselta sisällöltä, joiksi lasketaan esimerkiksi seksuaalisuutta, väkivaltaa ja päihteiden käyttöä näyttävä kuvamateriaali.

Valvojien katse ei yllä Netflixin kaltaisiin ulkomaisiin suoratoistopalveluihin.

Silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko vastasi, että Suomi ei voi puuttua kansainvälisiin suoratoistopalveluihin, mutta niitä rajoittaa EU:n AVMS-direktiivi.

Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot varmistavat, ettei mediapalveluissa näytetä lapsille vahingollista sisältöä. Katsojalle pitää kertoa sisällöstä, että tämä voi tehdä päätöksiä sen katsomisesta.

Mediapalveluille jää erilaisia tapoja rajoittaa sisältöä kuten ikäsidonnainen kirjautuminen osaan sisällöistä.

Peteliuksesta Squid Gamen leviäminen lasten leikkeihin osoittaa, että valvonta ei toimi. Hänestä alustat voivat antaa huonoja toimintamalleja.

”Kuulostan vanhanaikaiselta, mutta olen vanhanaikainen tässä kohtaa”, Petelius sanoo puhelimessa.

Näyttelijä-kansanedustaja ei ole nähnyt Squid Gamea, mutta on kuullut kuvailuja siitä.

”Minusta se kuulostaa suhteellisen kammottavalta. Se on vähän kuin venäläinen ruletti olisi laitettu televisio-ohjelmaksi. Aina näytetään, kun joku tapetaan tai ammutaan.”

Peteliuksesta valvontaa ei voi jättää vain palveluiden omien ratkaisujen varaan. Pitäisi olla selkeää, kenellä on vastuu ahdistusta aiheuttavista sisällöistä.

”Minulla ei ole kaupallista toimintaa vastaan mitään, mutta joku reilu sääntely siinä pitää olla”, hän sanoo.

”Nyt kotimainen ja ulkomainen tarjonta ovat vähän eriarvoisessa asemassa.”

Hallituksen ehdotus on kehittää mediakasvatusta ja tiedotusta ikärajoista. Kysymyksiä käydään läpi uudistuksen alla olevassa kuvaohjelmalaissa.

Mediakasvatus ei ole kuitenkaan kaikkea ratkaiseva hopealuoti, Paula Aalto sanoo,

Myös hänestä hallituksen pitäisi tehdä työtä, jotta vastuuta laajennettaisiin yksilöltä isoille teknologiatoimijoille.

Näin lasten oikeudet toteutuisivat myös digitaalisissa ympäristöissä.

”Minusta se kuulostaa suhteellisen kammottavalta.”

Tilanne ei ole toivoton, jos lapsi on katsellut kiellettyjä sisältöjä.

”Aikuinen voi nousta pelkotilansa yli ja käydä moraaliarvoihin liittyviä keskusteluja”, Paula Aalto sanoo.

Aallosta Squid Gamessa näkyy yhteiskunnallinen taso. Aikuisten velkaantumishuolen täyttämä maailma tunkeutuu lasten leikkimaailmaan, joka muistuttaa nukkekotia tai tietokonepeliä.

Dystopiaa, epätoivottua tulevaisuuden maailmaa kuvaava tyylilaji antaa ymmärtää, ainakin aikuisen näkökulmasta, etteivät kuolemat tunnu tapahtuvan ”oikeasti”.

Samankaltaista tappamisen muuttumista tv-viihteeksi on käsitelty esimerkiksi suosituissa Nälkäpeli-kirjoissa ja -elokuvissa.

Lapsi ei kaikkia piilosanomia ymmärrä, mutta vanhempi voi avata niitä.

Mitä ajattelet tällaisesta väkivallasta? Mitä ajattelet, että tällainen maailmankuva toteutuisi? Onko oikein, että voi voittaa palkinnon satuttamalla muita?

Lapselle on hyvä kertoa, että ikärajat perustuvat tutkimukseen lasten kehityksestä.

Lapsen kanssa voi pohtia miten monta kivaa kissavideota pitää katsoa, ettei enää ajattele tai muista ahdistavaa näkyä.

Tappamisen muuttumista tv-viihteeksi on käsitelty esimerkiksi suosituissa Nälkäpeli-kirjoissa ja -elokuvissa.

Tutkimuksissa ei ole yksiselitteisesti pystytty todentamaan, miten media vaikuttaa lapsiin.

Yksi vaikutus on kuitenkin selkeästi noussut esille.

”Jos lapsi elää ympäristössä, jossa väkivalta ja toisen oikeuksien tallominen on hyväksyttyä, silloin hän helpommin adoptoituu myötäilemään myös median väkivaltaviestejä”, Aalto sanoo.

Keskustelevassa ympäristössä lapsi oppii, että tämä on fiktiota, joka ei saa olla tosielämää.

Lue lisää: Raakaa väkivaltaa sisältävä eteläkorealainen sarja on noussut Netflixin katsotuimmaksi liki sadassa maassa – Valtavan suosion ratkaiseva syy on sarjan synnyttämä someilmiö

Lue lisää: Eteläkorealainen Squid Game on noussut Netflixin kaikkien aikojen suosituimmaksi julkaisuksi

Oikaisu 25.11. klo 10.20: Korjattu Kellopeliappelsiini-elokuvan ilmestymisvuosi. Elokuva ilmestyi 1971, ei 1965 kuten jutussa aiemmin luki.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat