Skandaalinkäryisestä Hampurin musiikkitalosta tulikin sensaatio, joka kerää maailmantähtiä – Talon johtaja kertoo, mitä Suomessa voitaisiin asiasta oppia - Kulttuuri | HS.fi

Skandaalin­käryisestä Hampurin musiikkitalosta tulikin sensaatio, joka kerää maailman­tähtiä – Talon johtaja kertoo, mitä Suomessa voitaisiin asiasta oppia

Päätoimijoilta vapaaksi jäävä aika täytetään Hampurissa laatua painottaen ja pitkälti omalla budjetilla toisin kuin Helsingin Musiikkitalossa ja Turun konserttitalosuunnitelmissa.

Hampurin vuonna 2017 avattu Elbphilharmonie iltavalaistuksessa.

21.11. 16:00

Hampuri

Kun lähdet Hampurin keskustan ytimestä kohti satama-aluetta, ei ensin erotu mitään. Korkeita rakennuksia on niin paljon näkökentän edessä.

Mutta kun satama-alue alkaa avautua, on vaikutelma ooh ja wau: siinä on yli sadan metrin korkeuteen ulottuva Elbphilharmonie!

Kyseessä on rakennus, joka jokaisen Hampurin-kävijän on pakko nähdä myös sisältä jo näköalojen vuoksi. Näköaloja pääsee ihastelemaan, kun nousee ensin yli 80 metriä pitkät rullaportaat.

Kun rakennus avattiin vuonna 2017, myös konserttisalin kaikki tilaisuudet myytiin loppuun, ja jälleenmyynti mustassa pörssissä moninkertaisti lippujen hinnat.

Mutta sitten iski pandemia. Miten rakennus ja sen toiminnot voivat nyt, kun avajaisista on kohta viisi vuotta?

Elbphilharmonien johtaja Christoph Lieben-Seutter aulatiloissa suuren salin lähellä.

”TapahtumAT myydään yhä loppuun, mutta mustan pörssin kauppa on onneksi hiljentynyt”, sanoo Elbphilharmonien pomo Christoph Lieben-Seutter tilavassa toimistossaan lähellä rakennuksen huippua.

”Nyt saamme myydä vain runsaat puolet ison salimme 2016:sta paikasta ja kaikilta vaaditaan koronapassi. Joulukuussa saamme käyttöömme täyden kapasiteetin.”

Marraskuukin on ohjelmistoltaan jo huikea.

Täällä konsertoivat esimerkiksi Lontoon ja Berliinin filharmonikot samana päivänä. Marraskuun tähtiä ovat myös Amsterdamin Concergebouw-orkesteri Klaus Mäkelän johdolla, Venäjän kansallisorkesteri, Birminghamin kaupunginorkesteri, Mahler-kamariorkesteri, Musicaeterna Teodor Currentzisin johdolla, viulisti Anne-Sophie Mutter ja pianistit Lang Lang ja Martha Argerich sekä tähtilaulajat, kuten Anne-Sofie von Otter, Ian Bostridge ja Matthias Goerne.

Päälle tulevat vielä talossa kotiaan pitävien orkesterien kuten Pohjois-Saksan radion sinfoniaorkesterin eli NDR Elbphilharmonie -orkesterin sekä Ensemble Resonanzin konsertit. Myös Hampurin valtionoopperan orkesteri konsertoi täälläkin parikymmentä kertaa vuodessa.

”Vakiotoimijat täyttävät noin kolmanneksen ohjelmistosta. Minun organisaationi vastaa lopusta”, Lieben-Seutter kertoo.

Kaikki alkoi vuonna 2007, kun peruskivi muurattiin ja Wienin Konzerthausin pomo Lieben-Seutter palkattiin Elbphilharmonien johtoon.

”Silloin alkoivat myös skandaalit, jotka päättyivät sensaatioon”, hän luonnehtii.

Skandaalin aiheuttivat budjetinylitykset ja viivästykset. Alun perin budjetiksi arvioitiin yli 240 miljoonaa euroa. Arvio kaksinkertaistui nopeasti, kun Herzog & de Meuron -arkkitehtifirman kunnianhimoista suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan.

Sitten sekin budjetti petti ja rakennustyömaa hiljeni yli vuodeksi.

Asioihin saatiin vauhtia, kun Hampuri sai pormestariksi nykyisen liittokansleriehdokkaan Olaf Scholzin ja tämä neuvotteli kahden vuoden ajan uutta sopimusta, johon osapuolet myöntyivät.

Kustannukset nousivat yli 850 miljoonan euron, joista yli 50 miljoonaa euroa katettiin lahjoituksilla. Saksalaismedia arvioi rakennuksen olleen avajaisvuonna 2017 jopa maailman kahdenneksitoista kallein, mutta laskutavat vaihtelevat.

Joka tapauksessa Elbphilharmonie maksoi monta kertaa enemmän kuin noin 166 miljoonalla eurolla noussut Helsingin Musiikkitalo ja monta kertaa vähemmän kuin melkein kuusi miljardia euroa maksanut Olkiluoto 3 -ydinvoimala.

Suuri panostus toi suuren voiton. Puolen miljoonan kävijän raja ylitettiin hujauksessa vuonna 2017 ja tyytyväisyys on jatkunut.

”Kolminkertaistimme klassisen musiikin yleisön Hampurissa”, Lieben-Seutter kertoo.

”Parlamentissa kaikki rakastavat nykyisin Elbphilharmonieta äärivasemmistosta äärioikeistoon. Hampurissa tiedetään, että pidämme koululaisryhmistäkin huolta.”

Elbphilharmonien konserttisali on viinitarhamallia kuten Helsingin Musiikkitalokin. Noin 300 istumapaikkaa suurempana se voi kerätä myös suuremmat lipputulot.

Elbphilharmonien isoin konserttisali on viinitarhamallia kuten Helsingin Musiikkitalon konserttisali, mutta hieman suurempi. Akustikko on sama Yasuhisa Toyota, eli akustiikka on erittäin erotteleva.

Hampurissakin akustiikkaan jouduttiin totuttelemaan. Esimerkiksi tähtitenori Jonas Kaufmann tuskastui, kun solistiosuus jäi Wagnerin pauhaavan orkesterinkäytön alle.

Laulajat ovat sittemmin huomanneet, että paras paikka on monessa ohjelmistossa orkesterin takana, jolloin ääni kantaa orkesterin yli.

Kapellimestarikorokkeen vierellä voi olla tukalampaa, mutta ainakin lokakuussa Francesco Filidein pandemiapassion esityksessä solistit ja kuorot erottuivat vaivatta.

Kun Helsinkiin yritettiin perustaa Guggenheimin museota, saimme kuulla väsyksiin asti kuinka tärkeää ”ikoninen arkkitehtuuri” voi kaupungille olla.

Lieben-Seutter sanoo Elbphilharmonien todistaneen tämän teesin.

Christoph LIeben-Seutter kertoo suomalaissuosikeikseen esimerkiksi Elbphilharmoniessa usein myös tulevalla kaudella vierailevan Esa-Pekka Salosen sekä 25-vuotiaan Klaus Mäkelän, joka tulee Oslon filharmonikkojensa kanssa esittämään Hampuriin kaikki Sibeliuksen sinfoniat.

”Ikoninen arkkitehtuuri kulttuurilaitoksille signaloi myös suurelle yleisölle, että kulttuuri on jotain hienoa ja dynaamista eikä vain vanhaa ja pölyistä.”

Tämä on kuitenkin vasta lähtökohta, hän muistuttaa.

”Sisällön täytyy myös tehdä vaikutus! Ensin teimme rakennuksen, joka oli pakko nähdä ja sitten konserttiohjelmiston, jota haluaa seurata vuodesta toiseen.”

Hän korostaa taitavan ohjelmasuunnittelun merkitystä myös päätoimijoilta vapaaksi jäävinä päivinä.

”Jonkun on täytettävä annetut lupaukset joka päivä. Jos tyhjät päivät vain vuokrataan ulos ilman ohjelmasuunnittelua, se tuottaa väistämättä pettymyksiä.”

Hän osuu arkaan paikkaan, sillä Helsingin Musiikkitaloon ei saatu merkittävää pysyvää budjetointia ohjelmasuunnittelulle päätoimijoilta eli Radion sinfoniaorkesterilta, Helsingin kaupunginorkesterilta ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemialta ylijääville illoille.

Musiikkitalo mainostaa ulosvuokrausta verkkosivuillaan, ja suuria orkesterivierailuja Berliinin ja Wienin filharmonikkojen tapaan on saatu harvakseltaan erillisillä säätiöpanostuksilla.

Myös Turkuun on nousemassa konserttitalo näillä näkymin varsin edullisesti 62 miljoonalla eurolla. Siitä tulee Turun filharmonisen orkesterin koti, mutta vapaaksi jääville päiville on suunniteltu kaupallista ulosvuokrausta.

”Se on potentiaalinen ongelma. Tason pitäisi olla sellainen, että jokainen taloon tuleva tietää saavansa jotakin aivan ensiluokkaista, oli kyseessä talon oma orkesteri tai vierailija. Ja se taas voi toimia vain niin, että vierailijat valikoidaan ja ensiluokkainen ohjelma koordinoidaan riittävällä budjetilla.”

Mutta mikä on riittävä budjetti tällaiseen tarjontaan?

”Saan siihen julkista tukea kuusi miljoonaa euroa vuodessa, yksityistä sponsoritukea seitsemän miljoonaa euroa vuodessa ja lipputuloista normaalivuonna 13 miljoonaa euroa”, hän kertoo.

Ja näin kokonaisuus täydentyy. Residenssiorkesterit täyttävät kolmanneksen ohjelmasta omista budjeteistaan, Lieben-Seutter toisen kolmanneksen omasta budjetistaan ja viimeisen kolmanneksen hänen organisaationsa täyttää tilojen ulosvuokrauksella kaupallisille toimijoille.

Elbphilharmonie on muokannut jo ympäristöäänkin ja sen viereen on noussut esimerkiksi Michelin-tähdellä palkittu ravintola, jonne Lieben-Seutter suuntaa lounaalle.

Vielä yksi kysymys: mitä suomalaista hän Elbphilharmoniehen haluaa?

Esa-Pekka Salonen on vieraillut täällä usein ja tekee niin myös tulevalla kaudella San Franciscon sinfoniaorkesterin, Wienin filharmonikkojen ja NDR Elbphilharmonien kanssa. Teemme myös teemaohjelmiston hänen sävellyksistään.”

Myös Oslon filharmonikkojen ja Orchestre de Paris’n 25-vuotias ylikapellimestari Klaus Mäkelä kiinnostaa Elbphilharmonien johtajaa.

”Koko maailma haluaa hänet nyt. Tämä on todella vaarallinen tilanne. Hänen täytyy sanoa nyt ei aivan valtaville tarjouksille, mutta onneksi hän suostui tulemaan tässä kuussa meille Concertgebouw-orkesterin kanssa ja myöhemmin esittämään täällä kaikki Sibeliuksen sinfoniat Oslon filharmonikkojen kanssa.”

Lieben-Seutter muistaa myös Hannu Linnun menestyksen NDR Elbphilharmonien vierailijana sekä Suomalaisen barokkiorkesterin vierailun.

”Ja tietysti odotamme Helsingin kaupunginorkesteria, jonka konsertti peruuntui pandemian vuoksi!”

Havainnekuva Turun konserttitalohankkeesta. Hinta on 62 miljoonaa euroa eli vajaa kymmenys Elbphilharmonien hinnasta. Taloon ei kaavailla omaa ohjelmistobudjettia päätoimijoilta vapaaksi jääviksi illoiksi vaan ne pyritään täyttämään ulosvuokrauksen keinoin.

Kommentti: Kaiken ei tarvitse olla wau, mutta Elbphilharmiesta on jotain opittavaa

Elbphilharmonien pomo Christoph Lieben-Seutter korostaa wau-arkitehtuurin merkitystä, mutta ihan kaiken ei tarvitse olla wau.

Helsinki sai Musiikkitalon noin kuudesosalla Elbphilharmonien hinnasta ja rakennus on työnimeään myöten (a mezza voce, puoliääneen) eheyttävä vastapaino ökyarkkitehtuurille.

Turku aikoo pystyttää uuden konserttitalon vielä halvemmalla, alle 70 miljoonan euron.

Ja München sai juuri Isarphilharmonien, joka tehtiin kahdessa vuodessa vain 40 miljoonalla eurolla, joskin väliaikaiseen käyttöön Gasteig-konserttitalon monivuotisen remontin ajaksi.

Ensireaktioiden mukaan väliaikainen sali kaukana keskustasta ilman parkkipaikkoja on kuitenkin niin hyvä, että käyttö voisi olla pysyvämpääkin.

Nämä ovat rakennusten hintoja. Suomen ongelma on jo pitkään ollut, että seiniin panostetaan mutta sisältöpanostuksissa säästellään.

Asiaan kiinnitti huomiota Helsingin Musiikkitalon osalta taannoin myös Philharmonie de Paris’n johtaja Laurent Bayle. Hänen mukaansa julkisin rahoin valmistuneessa talossa ohjelmistoa ei pidä jättää päätoimijoilta yli jäävinä iltoina ulosvuokrauksen eli kaupallisuuden ja promoottorien armoille.

Musiikkitalon päätoimijat pitivät tuolloin Baylen kritiikkiä kohtuuttomana mutta samalla myönnettiin, että pysyvää rahoitusta vapaille illoille pitäisi olla enemmän.

”Musiikkitalon säätiön varat ovat niin pienet, ettei säätiön tuilla ole mahdollista järjestää esimerkiksi orkesterivierailuja konserttisaliin. Käytännössä säätiön varat ovat Pro Musican rahasto, jonka viime vuosien hyvin pienillä tuotoilla on voitu muutaman tuhannen euron summilla tukea pienimuotoista konserttitoimintaa”, Musiikkitalon Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kauranen kertoo.

Toisin on esimerkiksi Tampere-talossa, jossa Tampere Filharmonian tarjontaa täydentää oma ohjelmatoimisto omalla budjetilla.

Samaan aikaan Kansallisoopperan pieni näyttämö eli Alminsali voisi olla nykyistä useammin esityspaikka vierailuille ja produktioille eikä vain harjoitussali. Musiikkitaloon mahtuisi enemmänkin vierailuja. Suomen kärkiorkesterit eivät vieraile toistensa konserttisaleissa läheskään riittävästi ja kansainvälisiä vierailuja toivoisi lisää.

Paljon on Suomen musiikkielämässä yhä ihailtavan hyvin. Mutta Elbphilharmonien ohjelmiston runsaus muistuttaa, että tarjontaa voi yhä parantaa ja monipuolista.

Helsingin Musiikkitaloon tulevat suuremmat vierailut sijoittuvat usein Helsingin juhlaviikoille ja ovat festivaalin järjestämiä. Elokuussa talon mediaseinälle heijastettiin Brian Enon multimediateos.

Lue lisää: Tällaista taidetta korona nyt tuottaa: Berliinin katakombeissa on esillä valokuvaaja, jonka edessä tuhannet suomalaiset ovat riisuutuneet

Lue lisää: Alan Gilbert Hampurin Elbphilharmonie-orkesterin ylikapellimestariksi

Lue lisää: Hampurin konserttitalo on häikäisevän kaunis ja kallis – HS vieraili vastavalmistuneessa rakennuksessa

Lue lisää: Musiikkitalon päätoimijat: Laurent Baylen kritiikki on kohtuutonta

Lue lisää: "Liian kaupallista" – Ranskan Philharmonien kuningas soimaa Musiikkitaloa

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat