Kirkkaasti paras selvitys suomalaisten surmaamisesta Neuvosto-Karjalassa: lähes 15 000 ammuttiin tai tuomittiin leirille - Kulttuuri | HS.fi

Kirkkaasti paras selvitys suomalaisten surmaamisesta Neuvosto-Karjalassa: lähes 15 000 ammuttiin tai tuomittiin leirille

Kokeneen historiantutkijan Irina Takalan tärkeimmät tutkimukset Neuvosto-Karjalasta on viimeinkin suomennettu ja tiivistetty yksiin kansiin.

Karjalan jääkäriprikaatin punaiset komentajat Richard Sormunen, Matti Mäkinen, Jaakko Mäki ja Aarne Pohjalainen yhteiskuvassa vuonna 1934. –Kirjan kuvitusta.

13.11. 13:48

Tietokirja

Irina Takala: Taistelua ja kuolemaa. Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920–1930-luvuilla. Suom. Mirko Harjula. Toim. Eeva-Kaisa Linna, Eila Stepanova, Senni Timonen ja Pekka Vaara. Karjalan Sivistysseura ry. 344 s.

Suomen sisällissota päättyi hillittömään verilöylyyn.

Yli 10 000 punasuomalaista pakeni valkoista terroria itään, Vladimir Leninin johtamalle vallankumoukselliselle Venäjälle.

Elettiin levotonta sota-aikaa, joka heitteli puna­pakolaisia imperiumin eri kolkkiin.

Jättiläis­valtio oli raunioina. Taudin riivasivat, mutta aikaa myöten kaaos alkoi tasaantua: tuhannet itään emigroituneet kotiutuivat suomalaisten hallitsemaan Neuvosto-Karjalaan, erityisesti pääkaupunki Petroskoihin, mutta myös pienemmille paikkakunnille teollisuus­laitosten, metsätyömaiden ja sovhoosien kainaloon.

Reilut kymmenen vuotta myöhemmin, 1930-luvun alussa pelastuksen aurinko näytti nousevan taas idästä: vähintään 15 000 suomalaista loikkasi bolševikkien maahan.

Tällä kertaa matkalle tuntemattomaan kirittivät lamavuodet ja työttömyys, jos kohta myös poliittiset harhakuvat: puhuttiin työväen paratiisista, idässä odottavasta sosialistisesta utopiasta, jossa ei ollut pulaa voista eikä uuden valtion kunniakkaasta rakennustyöstä.

Paremmasta elämästä ja raikkaammista poliittista tuulista unelmoivat myös ne arviolta 7 000 USA:n ja Kanadan suomalaista, jotka 1930-luvun alkupuoliskolla värvättiin ja laivattiin kimpsuineen ja kampsuineen punaiselle Venäjälle.

Useimmat amerikansuomalaisista asettuivat Neuvosto-Karjalaan.

Tasavallan päämies Edvard Gylling ja muut silmäätekevät tahtoivat kiihdyttää teollista elämää. Moderneihin työtapoihin ja koneisiin tottuneita amerikansuomalaisia pidettiin välttämättömänä apuvoimana takapajuiseksi jääneen tasavallan modernisoinnissa.

Oli kiire: ilman teollisia tuotantolaitoksia ja niissä niska limassa ahertavia työläisiä ei voitu puhua työläisten paratiisista.

Vainovuosia lähestyttäessä yli puolet Neuvostoliittoon asettuneista Suomen kansalaisista tai entisistä kansalaisista asui Karjalassa.

Vaikkei suomalaisten osuus tasavallan koko väestöstä ollut suuren suuri, heidän roolinsa poliittisessa elämässä, taloudessa, tieteessä ja kulttuurissa oli johtava.

Ei ollut yllätys, että suomalaisia suosinut politiikka herätti kateutta ja kaunaa karjalaisten ja venäläisten keskuudessa. Selän takana suomalaisia saatettiin soimata ”herroiksi”, ”riistäjiksi”, ”porvareiksi”, ”loiseläjiksi” ja saksalaisten veroisiksi pettureiksi.

Massamurhien aika ei iskenyt Karjalaan niin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Uhkaava henki väreili ilmassa jo 1920-luvun viimeisinä vuosina. Aivan hysteeriseksi ilmapiiri tiivistyi kuitenkin vasta 1930-luvun puolivälissä sen jälkeen, kun puoluejohtaja Sergei Kirov oli murhattu Leningradissa.

Suomalaisiin – samoin kuin muihin Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksiin – luotettiin yhä vähemmän ja vähemmän.

Salainen poliisi NKVD povasi sotaa ja tahtoi karkottaa vähemmistöt neuvostotasavallan raja-alueilta.

Päämäärää edistettiin kyynisesti. Tšekistit ja muut turvallisuusviranomaiset levittivät uhkaavia huhuja, joissa oli totuutta vain nimeksi: ”Suomen ohranan” agentit parveilivat Karjalan asutuskeskuksissa ja metsissä.

Lopulta rivit ammuttiin suoriksi vuosien 1937–1938 suuressa terrorissa.

Vieläkään ei tiedetä täsmällisesti, kuinka paljon suomalaisia teloitettiin ja tuomittiin vankileireille.

Arviot uhriluvuista tuppaavat nousemaan kuin huutokaupassa. Puhutaan yli 30 000 tai jopa 40­000 ammutusta suomalaisesta, mutta tällaisia arvioita Irina Takala pitää – hyvästä syystä – taikahatusta vedettyinä: edes kaikkien Neuvostoliitossa asuneiden Suomen kansalaisten kokonaismäärä ei ollut kuin reilut 30 000.

Läheskään kaikkia suomalaisia ei ammuttu tai tuomittu pakkotyöhön.

Valistunut arvio uhriluvusta on riittävän karmiva ilman paisutteluakin.

Takala esittää omien tietojensa ja venäläisten vainotutkimusten pohjalta, että vuosien 1937–38 massaterrorissa tuomittiin karkeasti noin 11 100 suomalaista.

Kuolemantuomio langetettiin kaikkiaan 9 100 suomalaiselle loppujen saadessa pidempiä tai lyhyempiä leirituomiota.

Täysin selvää on, että Takalan arviossa on kyse suuntaa antavasta minimistä.

Vaikkei kaikkien tuomittujen nimiä tiedetä, Takala osoittaa kymmenien vuosien kokemuksellaan, ettei vuosien 1937–38 uhriluku voi myöskään kohota paljonkaan suuremmaksi. Selvästi alle 15 000:n se jää joka tapauksessa.

Takalan elämäntyö muistuttaa konkreettisesti siitä, miten tärkeää on, että historiantutkijat pitävät yhteyksiä myös itään.

Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, vaan ei ole sitä 2020-luvun Suomessa: kylmän sodan päättymisen jälkeen tutkijasukupolvi toisena jälkeen on katsonut ylväästi länteen – ja vain länteen. Sieltä on saatu virikkeitä ja inspiraatioita moneen suuntaan, mutta ilmeistä on, ettei Suomen ja Venäjän historian kipeä yhteys aukea lännen kautta.

Siihen tarvitaan juurevaa arkistotyötä ja yhteyksiä sellaisiin Venäjällä vaikuttaviin tutkijoihin kuten Irina Takala.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti, joka on erikoistunut Suomen ja Neuvostoliiton 1920- ja 30-lukujen historiaan ja Stalinin vainoihin.

Irina Takala

  • Petroskoissa vaikuttava valtionyliopiston dosentti.

  • Laajasti ansioitunut erityisesti Stalinin terrorin ja eritoten Karjalan vainovuosien tutkijana.

  • Perspektiiviä Stalinin terroriin myös oman sukunsa kautta: yli 10 Takalan sukulaista joutui erilaisten vainotoimien kohteeksi.

  • Suomen Historiallisen Seuran kirjeenvaihtajajäsen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat