”Joka kerta harmittaa, kun saan luettua kirjasarjan taas loppuun” – Aikuisiksi kasvaneet Harry Potter -fanit kertovat, miksi he uppoutuvat velhomaailmaan vielä vuosien jälkeen - Kulttuuri | HS.fi

”Joka kerta harmittaa, kun saan luettua kirja­sarjan taas loppuun” – Aikuisiksi kasvaneet Harry Potter -fanit kertovat, miksi he uppoutuvat velho­maailmaan vielä vuosien jälkeen

Harry Potter -sarjan aikuiset fanit kaipasivat syventymistä taikamaailmaan ja alkoivat siksi tehdä Potteria käsitteleviä podcasteja. Aikuisen innostus lastenkirjojen maailmaan on välillä myös hävettänyt, mutta koronaepidemian aikana paluu Potterien pariin on auttanut pakoon epävarmuudesta.

Elli Tolonen odotti lapsena kutsukirjettä velhokoulu Tylypahkan oppilaaksi, jolloin hän hyppäisi junaan Lontoosta King’s Crossin rautatieasemalta laiturien 9 ja 10 välistä.

7.11.2021 2:00 | Päivitetty 7.11.2021 7:07

Ehdottomasti Rohkelikko.

29-vuotias Elli Tolonen oli jo ennen fanisivuston testin tulosta sitä mieltä, että kuuluu Harry Potterin tavoin Rohkelikkoon, yhteen velhokoulu Tylypahkan neljästä tuvasta.

Tolonen sai Harry Potter -kirjasarjan ensimmäisen osan yhdeksänvuotiaana. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän uppoutuu edelleen velhomaailmaan, levittää kirjat eteensä vaatehuoneeseen ja alkaa innostus äänessään puhua nauhurille.

Hänen kehoaan koristaa Pottereista inspiraatiota saanut tatuointi, ja kihlasormuksessa on viittaus sarjan tapahtumiin. Kirjasarjan hän on lukenut ehkä seitsemän kertaa, ehkä enemmän, on vaikeaa pysyä laskuissa.

Voidaan puhua todellisesta uppoutumisesta, sen verran syvällisesti Tolonen ja hänen Pottermania-podcastinsa kuuntelijat paneutuvat kirjoihin ja elokuviin piilotettuihin viesteihin ja virheisiin, faniteorioihin tai muihin yksityiskohtiin velhomaailmassa.

”Minulle tulee paljon sellaisia kysymyksiä, että joku on miettinyt tiettyä asiaa, mutta hänellä ei ole ketään muuta, jolta kysyä. Ja sitten sieltä tulee vaikka joku monijuomaliemeen tai ajankääntäjään liittyvä kysymys”, Tolonen kertoo.

Tolosen mukaan Pottermanian kuulijoiden ikähaarukka ulottuu 10-vuotiaista 40-vuotiaisiin. Suoratoistopalvelu Spotifyssä podcastia on kuunnellut runsaat 31 000 kuuntelijaa.

J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarja on yhä suosittu, vaikka sarjan viimeinen osa ilmestyi jo vuonna 2007. Sarja luokitellaan lastenkirjasarjaksi, mutta monet faneista ovat kasvaneet aikuisiksi Harryn kanssa samassa tahdissa, kuten esimerkiksi Tolonen. Fanitukseen on löytynyt uusi vaihde.

Elli Tolonen tekee suosittua Pottermania-podcastia. Jaksojen koostamiseen kuluu valtavasti aikaa, sillä Potter-sarjaan liittyvät faktat on tarkistettava huolella, selailtava kirjoja ja fanisivustoja, sillä kuuntelijatkin ovat äärimmäisen tarkkoja.

Oma innostus on välillä myös hävettänyt.

”Olen aikuinen ihminen, joka tykkää Harry Potterista. Joka kerta harmittaa, kun saan luettua sarjan taas loppuun. Mutta yhdessä vaiheessa esimerkiksi työpaikalla en puhunut kenellekään tästä”, Tolonen kertoo.

Terhi Heikkilä, 30, tunnistaa Tolosen ajatuksen.

Heikkilä aloitti Anna Ojalan, 31, kanssa koronaepidemian alkuaikoina Potter-aiheisen podcastin Laituri 9 ja 3/4.

”Pakko myöntää, että opiskeluaikana oli ristiriitainen olo, kun ei tiennyt, että monet muutkin ovat Potter-meiningeissä mukana. Podcastin myötä olen ylpeämmin Potter-fani, kun olen ymmärtänyt, miten paljon Suomessa on faneja”, Heikkilä sanoo.

Anna Ojala yritti taistella Potter-huumaa vastaan, kun kirjat ilmestyivät. Sitten ne kuitenkin veivät hänet mukanaan, ja edelleen hän omien sanojensa mukaan ”tunnustaa väriä” Rohkelikko-tuvan hupparissa.

Mikä Potterien velhomaailmassa niin koukuttaa?

Tolosen, Heikkilän ja Ojalan mukaan koronaepidemian aikana monet ovat löytäneet Potterit uudestaan, on alkanut fanitusvaihe 2.0. Velhomaailma tuo lohtua oikeaan elämään, jossa on paljon epävarmuutta.

”Moni on laittanut viestiä siitä, että Pottereista saa lohtua. Samaistun siihen täysin. Siinä on lievää eskapismia läsnä”, Tolonen kuvailee.

”Se on edelleen sellainen pakopaikka. Velhomaailma on niin erilainen ympäristö ja yhteisö, ettei siellä tule murehdittua meidän maailmamme asioita”, Heikkilä toteaa.

Kaikkia kolmea fania kiehtoo velhomaailman moniulotteisuus. Jokaisella lukukerralla löytää jotain uutta, yhteyksiä kirjojen välillä ja myös ajankohtaisia teemoja.

”Siinä on hyvä perustarina, hyvän ja pahan taistelu. Se on rakennettu niin kuin hyvät sadut rakennetaan, mutta sitten taikamaailma on tehty niin monipuoliseksi, että siihen uppoaa”, Anna Ojala sanoo.

Terhi Heikkilän isä innostui Pottereista, kun ensimmäinen osa kirjasarjasta ilmestyi. Ensimmäinen kirja ei vielä vetäissyt mukanaan Terhi Heikkilää, vaan hänen innostuksensa syttyi vasta toisen osan myötä.

Leikillisyys ja fantasiamaailmoihin uppoutuminen on nykyään eri tavalla sallittua myös aikuisille, väitöskirjatutkija Tanja Välisalo Jyväskylän yliopistosta sanoo. Ilmiö näkyy myös Potterien aikuisiksi kasvaneissa faneissa.

”Kyse on kulttuurin muutoksesta. Samasta syystä myös esimerkiksi eri sarjakuvasankareihin perustuvat elokuvat ovat niin suosittuja ja menestyneitä”, Välisalo sanoo.

Kyseessä on Välisalon mukaan 2000-luvun ilmiö, jota esimerkiksi pelialan ja -kulttuurin nouseminen ovat vieneet eteenpäin: Yksinkertaistetusti sanottuna nykyään on hyväksyttävää olla nörtti, ja aiemmin nörttiharrastuksina pidetyistä asioista on tullut positiivinen osa identiteettiä.

Välisalon mukaan yksi syy sille, että Potterit säilyttävät suosionsa jo aikuisiksi kasvaneiden fanien keskuudessa, on sukupolvikokemus Pottereista. Vaikka Potterit ovat parisenkymmentä vuotta vanha ilmiö, on velhomaailma ollut tiettyjä sukupolvia yhdistävä iso tekijä.

”Toisaalta yhtenä syynä on myös se, että hyvä kirjallisuus jää elämään”, Välisalo toteaa.

Hän nostaa Potterien velhomaailman rinnalle esimerkiksi Muumit, jotka niin ikään kuuluvat lastenkirjallisuuteen, edustavat fantasiamaailmaa – ja ovat säilyttäneet suosionsa myös aikuisten keskuudessa.

”Ei voi myöskään liikaa korostaa sitä, että Pottereissa on erinomainen suomenkielinen käännös”, Välisalo huomauttaa. Kirjat on suomentanut Jaana Kapari-Jatta.

Helsinkiläinen Riikka Laulajainen jonotti talvella 2006 uutta Harry Potter -kirjaa Akateemisen kirjakaupan edessä Helsingissä. Laulajainen oli saapunut paikalle ennen iltakymmentä edellisenä päivänä.

Välisalo on aiemmin tutkinut Hobitti-fantasiaelokuvien vastaanottoa yleisössä ja tunnistaa lohdun ja eskapismin ajatuksissa yhteyksiä tutkimuksessa esiin nousseeseen kotiinpaluun ajatukseen.

Kirjat, elokuvat ja fanikulttuuri voivat toimia porttina takaisin ihanaan, tuttuun maailmaan. Kuin kotiin palaisi. Maailma voi tarjota vakautta muuten epävarmaan elämään, johon kuuluu monia muutoksia, Välisalo pohtii.

”Eskapismi, todellisuuspako, kääntyy herkästi negatiiviseksi asiaksi, mutta korona-aikana se on alettu nähdä positiivisena voimavarana, joka tuo jaksamista arkeen.”

Elli Tolosen seuraava projekti on syventyä huispaukseen, luudanvarsilla ilmassa pelattavaan taikaurheilulajiin. Hän ei usko koskaan kyllästyvänsä Pottereihin.

Terhi Heikkilä vitsailee, että hän jää kamppailemaan identiteettikriisin kanssa. Hän ei ole varma, mihin tupaan kuuluisi.

Potter-maniaa vuonna 2003: Fanit olivat nukkuneet kirjakaupan edessä saadakseen uuden Potter-kirjan mahdollisimman pian ilmestymisen jälkeen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat