Nobel-voittaja Kazuo Ishiguron romaanissa androidi näyttää, mitä rakkaus on - Kulttuuri | HS.fi

Nobel-voittaja Kazuo Ishiguron romaanissa androidi näyttää, mitä rakkaus on

Kazuo Ishiguron lähitulevaisuuteen sijoittuvassa teoksessa teknologia on kehittynyt yhteiskunnan hierarkkisuutta ja rahan voimaa korostavin tavoin.

Vuonna 1954 Japanissa syntynyt Kazuo Ishiguro muutti vanhempiensa kanssa Britanniaan 5-vuotiaana.

13.11. 13:24

Romaani

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko (Klara and the Sun, suom. Helene Bützow). Tammi. 371 s.

Ihmisyyden tutkiminen ei-ihmisyyden kautta kiehtoo ihmistä yhä uudestaan. Aiheen valinnassaan Kazuo Ishiguro palaa Klara ja aurinko -romaanissaan reilut viisitoista vuotta sitten ilmestyneen Ole luonani aina -romaanin teemoihin ja tunnelmiin.

Ole luonani aina on vuonna 2017 Nobelin voittaneen Ishiguron tunnetuimpia ja rakastetuimpia teoksia, jonka pohjalta Alex Garland käsikirjoitti ja Mark Romanek ohjasi elokuvasovituksen 2010. Elokuvallisia mahdollisuuksia olisi nytkin.

Ishiguro palaa aiemman teoksensa tematiikkaan myös toisesta kulmasta. Lapsuus, lapsuuden loppu ja menetys viiltää, mutta tunnelma on haikean hyväksyvä.

Minäkertoja Klara on ”keinotekoinen ystävä”, nuorten avuksi luotu älykäs androidi, joka seisoo myymälän ikkunassa odottamassa ostajaansa ja tarkkailemassa ohikulkijoita. Robotit latautuvat auringonvalolla, mikä nostaa auringon jumalalliseen asemaan:

”Kun minulla oli ilo nähdä Aurinko matkallaan, kallistin päätäni taaksepäin saadakseni mahdollisimman paljon hänen ravintoaan, ja jos Rosa oli kanssani, neuvoin häntä tekemään samoin.”

Klaran kielessä on paljon samaa kuin Susanna Clarken vastikään suomeksi ilmestyneessä Piranesissa. Osin tämä selittyy suomentajalla: Helene Bützowin rauhallisen kirkkaat lauseet paistavat kummastakin. Mutta samuutta tulee asetelmistakin, viattoman kertojan rajatusta katseesta, jonka ulkopuolinen, monin tavoin raadollinen maailma keriytyy lukijalle auki vähän kerrallaan.

Klara saa omistajansa, varhaisteini-ikäisen Josien, ja muuttaa tämän luo. Josie asuu äitinsä kanssa maaseudulla, suuressa ylellisessä talossa, mutta kaikki ei ole hyvin. Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa teoksessa teknologia on kehittynyt yhteiskunnan hierarkkisuutta ja rahan voimaa korostavin tavoin.

Enää parempituloiset vanhemmat eivät pääse valitsemaan vain parhaita kouluja jälkikasvulleen, vaan myös varmistamaan, että lapsukaisissa on kaikki menestykseen vaadittavat ainekset – riskeistä riippumatta.

Samaan tapaan kuin Ole luonani ainassa myös Klara ja aurinko tuo esiin ihmisen itsekkyyden ja itsekeskeisyyden.

Josien naapuri ja lapsuudenystävä Ricky on vähävaraisemman perheen vesa, joka suljetaan Josien opiskelutoveripiirin ulkopuolelle samoin kuin Ole luonani aina -teoksen Kathy H. Toisaalta Klara ja auringossa kuvattu vanhempien halu muokata jälkikasvuaan kohti geneettistä täydellisyyttä näiden elämästä piittaamatta on yhtä lailla kammottava kuin vähävaraisten nuorten kasvattaminen elinluovutuksia varten Ole luonani ainassa.

Itsekkäiltä näyttävät valinnat eivät toki ole mustavalkoisia, senkin Ishiguro osoittaa. Klara ei tuomitse, hän vain tarkkailee. Hänet on tehty toveriksi ja apulaiseksi, asettamaan Josie itsensä edelle.

Mutta voiko ei-inhimillinen, keinotekoinen olento kokea ja tuntea häneen syötetyn koodin ulkopuolelta?

Kysymys laajenee pohdinnaksi siitä, mitä rakkaus on. Mutta ennen kaikkea: onko rakkaus ihmisenä olemisen olennaisin osa? Mitä kauemmaksi siirrymme rakkaudesta, sitä vähemmän ihmistä meihin jää. Kun unohdamme, emme unohda rakkautta. Pohdinta on tuttua myös Ishiguron edellisestä Haudattu jättiläinen -romaanista, ja asettuu monin tavoin kirjailijan teosten ytimeen.

Voimansa Klara ja aurinko saa silti Kazuo Ishiguron hienovaraisesta kielestä, joka onnistuu olemaan unenomainen ja piinallisen tarkka yhtä aikaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat