Yle on tuottanut jo viisi loistavaa dokumenttisarjaa, joissa esitellään kulttuurimme ja yhteiskuntamme – Missä viipyy Kirja-Suomi? - Kulttuuri | HS.fi

Yle on tuottanut jo viisi loistavaa dokumentti­sarjaa, joissa esitellään kulttuurimme ja yhteiskuntamme – Missä viipyy Kirja-Suomi?

Musiikkia, urheilua ja politiikkaa perkaavien dokumenttisarjojen jatkoksi kaipaan haastatteluohjelmaa kirjallisuudesta, sanoo toimittaja ja kriitikko Suvi Ahola.

Suomalaisia kirjailijoita vuonna 1967: Eila Pennanen (vas.), Pentti Holappa ja Eeva Joenpelto.

14.11.2021 15:33 | Päivitetty 21.11.2021 10:13

Yle on tuottanut katsojille ja kuulijoille viisi loistavaa dokumenttisarjaa, joissa esitellään kulttuurimme ja yhteiskuntamme lähivuosikymmeniä sekä analysoidaan ja kyseenalaistetaan niiden ilmiöitä.

Ensin tuli Rock-Suomi, sen jälkeen Iskelmä-Suomi (2013), ja Klassinen Suomi (2016), Urheilu-Suomi (2019) ja viimein tänä syksynä Politiikka-Suomi.

Niistä kolme viimeksi mainittua ovat Areenassa nähtävillä edelleenkin.

Koko dokumenttiviisikon konsepti on pitkälti yhtenevä, ja alkuperäisidea henkilöityy vahvasti käsikirjoittajaan, toimittaja Pekka Laineeseen. Kutakin sarjaa varten joukko toimittajia haastattelee tuntien ajan alalla työskenteleviä ja muita asiantuntijoita. Haastateltavat saavat kertoa kokemuksistaan rauhassa, ja tarinoita kehystää laaja kuvamateriaali.

Tekijäjoukon ydin on pysynyt samana läpi vuosien, mutta eri kausille mukaan on otettu myös kunkin alan taustoittajia. Esimerkiksi yksi Politiikka-Suomen suunnittelija on HS:n eläkkeelle jäänyt politiikantoimittaja Unto Hämäläinen.

Jokaisessa sarjassa tulee luotua silmäys koko suomalaisen yhteiskunnan kehittymiseen, monesta näkökulmasta. Siksi ne ovat informatiivista, viihdyttävää katsottavaa.

Siksi kysynkin – vaikka sitten Pekka Laineelta: Missä viipyy Kirjallisuus-Suomi? Onko suunnitteilla? Jos ei ole, pankaapa töpinäksi.

Muistan toki taannoisen satsauksen itsenäisyyden satavuotisjuhlaan 2017.

Kirjojen Suomi -ohjelmakokonaisuus oli suurhanke, jossa esiteltiin kirjoja itsenäisyyden jokaiselta vuodelta ja innostettiin muutenkin yleisöä lukemaan kotimaisia klassikkoja. Ahkerina toimittajina olivat muiden muassa Seppo Puttonen ja Nadja Nowak.

Mutta kyllä kirjalliseen elämään pureutuvalle, tematisoidulle haastattelusarjallekin olisi tilausta.

Mielessäni pyörii jo aiheita: kirjailija-ammatin muuttuminen, suhde lukijoihin ja julkisuuteen, päihteet, politiikka, viihde vs. korkeakirjallisuus, isän- ja äidinmurhat ja muut sukupolvenvaihdokset, kritiikki, omakustanne-skene, opetus ja tutkimus, kansainvälistyminen, digimurros ja lukemisen muut uudet haasteet.

Kyllä kiinnostaisi vertailla toisiinsa sodanjälkeisen Suomen ja nykyhetken asenteita! Vielä 1970-luvulla kenttä oli hyvin mustavalkoinen: tuolla vahingollinen roska, täällä kunnon kirjallisuus. Se, mitä lukijat ajattelivat, ei juuri eliittiä hetkauttanut.

Myös ajatus siitä, että ”oikea” kirjailija varttuu korpimökin yläkammarissa, kaukana maailman viettelyksistä ja vieraista vaikutteista, tuntuu nyt oudolta, mutta oli Suomessa pitkään aivan hyväksytty.

Tästä ja paljosta muustakin riittäisi kysyttävää. Meillä riittää valovoimaisia kirjailijoita vastailemaan, samoin sanavalmiita kustantajia ja kirjakauppiaita ja myös tutkijoita, jotka ovat hyvinkin erimielisiä nuoren valtiomme kirjallisuuden kehittymisestä.

Ja onhan täällä meitä kriitikoitakin, joilla on perspektiiviä vuosikymmenten päähän. Minut tavoittaa helposti sekä puhelimitse että sähköpostitse tämän lehden toimituksesta.

Oikaisu 21.11.2021 kello 10.03: Toisin kuin jutussa aiemmin kirjoitettiin, Rock-Suomi julkaistiin ennen Iskelmä-Suomi-sarjaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat