”On kiehtovaa, kuinka kaikki lähtee versomaan jostain tekstinpätkästä ja yhtäkkiä koossa on kokonainen maailma”, sanoo Aino Louhi - Kulttuuri | HS.fi

”On kiehtovaa, kuinka kaikki lähtee versomaan jostain tekstinpätkästä ja yhtäkkiä koossa on kokonainen maailma”, sanoo Aino Louhi

Suuret, elämänkokoiset aiheet pitävät kuvataiteilija-kirjailijaa otteessaan.

”Välillä haaveilen, että kirjoittaisin kirjan, joka ei olisi kuvakirja. En ole ihan varma, tulisiko kuitenkin olo, että olen parempi kertomaan jotkut jutut kuvina. Että kuvantekijyys on mussa niin syvällä”, Aino Louhi sanoo.

19.11.2021 0:00 | Päivitetty 19.11.2021 6:07

”Olen huomannut, että en ole kone”, kuvataiteilija-kirjailija Aino Louhi sanoo.

Hän kertoo valmisteilla olevasta Tähtienvälinen avaruus -kirjastaan, mutta epäröi, kun puhe kääntyy julkaisuajankohtaan. Hän vastaa uteluihin mieluummin ”ensi vuonna” kuin ”ensi keväänä”, kuten aiemmin oli suunnitellut.

Syynä ei ole taiteellinen jumi tai saamattomuus. Hitaus johtuu tekniikasta, jota Louhi kirjansa kuvituksessa käyttää.

”Maalaan tekniikalla, jolla en pysty määrittelemään, saanko kuvan valmiiksi päivässä. Joihinkin menee puoli päivää joihinkin kolme.”

Ja kun kirjaan tulee 160 kuvaa, alkavat ensimmäisenä tehdyt kuvat näyttää taiteilijan silmään siltä, että ne pitää mahdollisesti tehdä uusiksi.

”En kuitenkaan voi sanoa olevani perfektionisti. Mutta tekniikka on mulle vielä uusi, joten opin koko ajan sitä lisää.”

Louhi käyttää teoksessaan munatemperamaalaustekniikkaa, jossa maali sekoitetaan väripigmentistä sekä munankeltuaisesta ja vedestä tehdystä nesteestä. Samaa tekniikkaa käytetään muun muassa ikonimaalauksessa.

”Tosi vanhanaikainen ja spesiaali tekniikka. Opin sen äidiltäni, hän on tehnyt paljon kirjankuvituksia sillä. Teen sitä myös ehkä vähän väärin. Ikonimaalarit ei varmaan hyväksyisi mun tapaani. ”

Aino Louhen äiti on pitkän uran lastenkirjailijana ja kuvittajana tehnyt Kristiina Louhi.

Äidin esimerkki vaikutti aikoinaan myös siihen, että Aino Louhi päätyi alalle. Tai sanotaanko, ettei se voinut olla vaikuttamatta. Kotona oli aina tarvikkeita maalaamiseen ja piirtämiseen, ja niillä puuhailuun kannustettiin.

”Olen nuoresta asti nähnyt esimerkin, että tämä on ammatti ja sillä voi elää. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut ammatinvalintaani. Varsinkin myöhemmin olen tajunnut, kuinka suuri etuoikeus se on ollut.”

Nykyään äidiltä on helpompi ottaa työhön liittyviä neuvoja ja mielipiteitä vastaan.

”Joskus nuorempana harmitti, ettei äiti anna mielipidettä äitinä vaan lahjomattoman ammattilaisen mielipiteensä. Nykyään olen tajunnut, miten harvinaista on saada rehellistä palautetta, johon voi luottaa.”

Enää eivät myöskään ärsytä utelut siitä, kertovatko äidin suositut Aino-kirjat hänestä.

”Nykyään hämmentää enemmän se, että jotkut ihmiset tuntuvat luulevan, että minä olen tehnyt Aino-kirjat.”

Mutta palataan Tähtienväliseen avaruuteen. Louhen edellinen teos, sarjakuvaromaani Mielikuvitustyttö, kertoi tytön varttumisesta aikuiseksi, ohikiitävien hetkien ja ihmissuhteiden vaikutuksesta myöhempään elämään.

Onko Louhi hypännyt nyt scifin pariin? Ei suinkaan, mutta universaalien aiheiden parissa liikutaan edelleen.

Louhi kertoo alkaneensa kehitellä käsikirjoitusta nelisen vuotta sitten.

”Lähtökohta oli erotarina, erosta selviäminen, mutta vuosien mittaan ajatus kohdentui siihen, että miten voi samaan aikaan elää tyytyväisenä ja onnellisena yksin, mutta toivoa kohtaamista.

Tähtien välinen avaruus on avaruus, jossa ei ole mitään, Louhi selittää. ”Ja silloin tuntui, että olin itse siellä.”

”Teos on fiktiivinen mutta tavallaan omaelämäkerrallinen. Mulla on kokemusta asioista, joita siinä käsittelen. Siinä on palasia sieltä sun täältä, ja kudon niistä kokonaisuuden.”

Kirjaan vaikutti myös pari vuotta sitten toteutunut haavematka Japaniin.

”Onhan se vähän klisee, että nainen matkustaa Japaniin ja löytää itsensä”, Louhi sanoo huvittuneena.

”Mutta Japanissa koin hetkiä, jotka olivat tekstini kanssa ikään kuin samaa. Tapahtui oivalluksia, ja ajatuksiini tuli enemmän toivoa. Kirjoitin sitten kuvien kautta Japanin sinne mukaan.”

Myös uusia aiheita on putkahdellut mieleen. Yksi uusi käsikirjoitus on jo hyvässä vauhdissa ja toiseenkin idea valmiina. Valmiimpi käsittelee lapsuuden ystävyyssuhdetta, toinen vanhemmuutta eri kulmista. Suuret, elämänkokoiset aiheet pitävät otteessaan.

”Mua kiehtoo esimerkiksi se, miten ystävyys kehittyy iän myötä. Olen miettinyt paljon nuoruuden ystävyyssuhteita, paljonko ne ovat vaikuttaneet siihen, millainen olen. Olen tietyllä tavalla muistelija, mulla on paljon päiväkirjoja ja muita siltä ajalta.”

Louhi kertoo olevansa onnellinen siitä, että on pystynyt keskittymään kirjaprosessiinsa rauhassa. Aiemmin hänellä on ollut tapana repeillä moneen suuntaan, kuten erilaisiin kuvitustöihin ja kuvataideprojekteihin.

Oman tekstin ja oman kuvan liittäminen yhteen tuntuu juuri nyt parhaalta.

”On kiehtovaa, että saa rakentaa maailman alusta asti. Kaikki lähtee versomaan jostain tekstinpätkästä, ja yhtäkkiä koossa on kokonainen maailma. Tässä tuntuu, että saan toteuttaa itseäni parhaiten.”

Aino Louhi

  • Syntyi Espoossa 1981, asuu Tampereella.

  • Taiteen kandidaatti, Tampereen ammattikorkeakoulu 2005.

  • Tehnyt mm. lastenkirjakuvituksia, sarjakuvia, maalauksia ja ympäristötaidetta. Kuvatus-sarjakuvia yhdessä Kaija Papun kanssa. Ensimmäinen sarjakuvaromaani Mielikuvitustyttö (2019).

  • Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 2020 teoksesta Mielikuvitustyttö.

  • Kirjoittaa Kulttuuritoimitus.fi-sivustolle.

  • Harrastaa mm. musiikin fiilistelyä, joogaa ja sienestystä.

  • Täyttää 40 vuotta sunnuntaina 21. marraskuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat