Säveltäjä Paavo Heininen odottaa sinfoniansa kantaesitystä vakavasti sairaana – Sävellykseen tuli hautajaismusiikkia, vaikka sairaudesta ei ollut vielä tietoa - Kulttuuri | HS.fi

Paavo Heininen kotikaupungissaan Järvenpäässä torstaina 11. marraskuuta.

Viimeiset sinfoniat

Kaksi uutta sinfoniaa kruunaa säveltäjä ja opettaja Paavo Heinisen pitkän uran.


14.11.2021 16:00

”Haluaisin Anjan luokse uudestaan”, säveltäjä Paavo Heininen sanoo ja osoittaa seinällä olevaa kuvaa, jossa mies- ja naishahmo seisovat kumpikin oman sateenvarjonsa alla. Siinä aviopari Anja ja Paavo Heininen katselevat sateessa New Yorkin siluettia vuonna 1960.

Kuva on sähköpianon yläpuolella, pianon nuottitelineellä on Mozartin C-duurisonaatti. Ne ovat järvenpääläisessä hoivakodissa, jossa Heininen, 83, asuu. Hän joutui kesällä muuttamaan sinne syöpäsairauden takia, jota ei enää pystytä parantamaan.

”Kaksi syöpää kuitenkin”, Heininen huomauttaa. Jo aiemmin todettu eturauhassyöpä on uusiutunut, ja sen lisäksi Heininen on sairastunut leukemiaan, jonka oireita lievitetään muun muassa verensiirroilla.

”Veritankkaus antaa voimia, mutta se ei ole mitään lopullista. Se on toiveikasta, mutta lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä”, Heininen sanoo.

Paavo Heininen ulkoili Järvenpäässä torstaina 11. marraskuuta apunaan perushoitaja Miia Mast.

Sairaus ja varsinkin vahva kivunlievitys ovat vaikuttaneet Heinisen puheeseen, joka on työlästä.

”Puhun paljon huonommin kuin koskaan ennen”, hän harmittelee. ”Mutta yhdellä hyvällä on toisesta maksettava.”

Muutos entiseen vielä korostuu, sillä Paavo Heininen on opittu tuntemaan lennokkaana ja taitavana sanankäyttäjänä.

”Kyllä se keljuttaa. Kestää kauan, ennen kuin saan lauseet muotoon. Mutta lopulta kuitenkin saan ne. Kirjallinen ilmaisu on vielä vähän vaikeampaa, kun olen tottunut kirjoittaessani monimutkaisiin lauserakenteisiin. Niiden kuntoon saaminen on nyt erityisen vaikeata. Täytyy iloita, että lukeminen sujuu kutakuinkin suuremmitta vaikeuksitta.”

Säveltäminenkin on sairauden myötä tullut vaikeammaksi, mutta Heininen on kuitenkin saanut valmiiksi seitsemännen ja kahdeksannen sinfoniansa.

Hän odottaa seitsemännen sinfonian kantaesitystä, joka kuullaan Radion sinfoniaorkesterin konsertissa marraskuun lopussa. Hän ei kuitenkaan usko, että lähtee itse paikalle Musiikkitaloon, sillä konserttimatka olisi ehkä liian rasittava. Onneksi kuitenkin konserttia voi seurata radiosta, televisiosta tai Areenasta.

Kaksi uutta sinfoniaa kruunaa Heinisen pitkän säveltäjänuran, jonka aikana on syntynyt laaja teosluettelo sinfonioita, oopperoita, kamarimusiikkia ja sooloteoksia.

Paavo Heininen on antanut suomalaiseen taidemusiikkiin kestävän panoksen paitsi omalla sävellystuotannollaan, myös vuosikymmeniä kestäneellä opettajanurallaan. Hän on opettanut Sibelius-Akatemiassa laajaa joukkoa suomalaisia nykysäveltäjiä, myös kaikkein menestyneimpiä, esimerkiksi Magnus Lindbergiä ja Kaija Saariahoa.

Paavo Heininen marraskuussa 1977.

Vuonna 2001 alkaneilla eläkepäivillään Heininen on jatkanut säveltäjänuraansa ja myös opettamista aina siihen asti, kunnes viimeinen oma oppilas valmistui 2010-luvulla. Vakava sairastuminen on nyt verottanut säveltämistä, mutta apua löytyi, kun Heininen halusi saada pitkään suunnittelemansa seitsemännen ja kahdeksannen sinfoniansa valmiiksi.

Niiden lopullinen olemus kirkastui hänelle jo viime vuoden syksynä, mutta sairastuttuaan kesällä hän tarvitsi partituurien viimeistelyyn jo apua – ja saikin sitä nuottigraafikko Raimonds Zelmenisiltä ja entiseltä oppilaaltaan Magnus Lindbergiltä.

”En olisi jaksanut tehdä tätä kaikkea ilman Zelmenistä ja Magnusta”, Heininen sanoo.

Seitsemännen sinfonian kantaesittää Radion sinfoniaorkesteri Dima Slobodenioukin johdolla perjantaina 26. marraskuuta, kahdeksannen sinfonian kantaesitystä saadaan vielä odottaa.

”Seitsemäs sinfonia on kevyt ja kirkas, kahdeksas sinfonia on raskas ja tumma”, Heininen kertoo.

Aineksia olisi enempäänkin. Heininen on aina ollut tuottelias säveltäjä, jonka luomisvauhti vain kiihtyi vuosituhannen alussa eläkepäivien alkaessa. 2010-luvulla Heinisellä on ollut oopperasuunnitelmia, mutta ne eivät ole valmistuneet. Oopperoihin tarkoitettuja materiaaleja onkin päätynyt uusiin sinfonioihin.

Oopperoita hän on suunnitellut Eyvind Johnsonin Strändernas svall -kirjaan sekä Antoni Gaudín suunnittelemaan Sagrada Família -katedraaliin perustuen. Hän kertoo myös Helvi Hämäläisen Ketunkivi-romaaniin perustuvasta sävellyssuunnitelmasta. Nämä kaikki ovat Heinisen tuoreiden sinfonioidenkin taustalla.

”Kun totesin, että en varmasti enää pysty mitään kokonaista musiikkidraamaa tekemään, ajattelin tehdä vähän semmoista kuin Hindemith ja Berg, jotka tekivät osittaisia oopperasinfonian pätkiä”, Heininen kertoo.

”Jos olen ajatellut kolmea librettoa ja niistä on tullut kaksi sinfoniaa, niin mitä vielä? Jos minulla olisi aikaa ja voimia, penkoisin vielä kirjoituspöydälläni olevia papereita ja varmasti löytäisin sellaista materiaalia, joka olisi ehkä vähän kevyempää. Ongelma olisi se, että jouduttaisiin lähelle lukua yhdeksän”, Heininen jatkaa.

Paavo Heininen kuvattiin työhuoneessaan 70-vuotishaastatteluun vuonna 2008.

Hän viittaa tällä varsinkin sinfoniakirjallisuuden peruskallioon, Beethovenin yhdeksänteen sinfoniaan, joka on aiheuttanut monille myöhemmille sinfonikoille valtavia suorituspaineita. Se oli syntyaikanaan ennenkuulumaton sinfoniamuodon uudistaja, jota moni pitää Beethovenin merkittävimpänä teoksena. Sen myötä monelle on syntynyt odotuksia vastaavasta laatuvaatimuksesta juuri yhdeksännen sinfonian kohdalla. Samalla monen muunkin säveltäjän sinfoniasarja on katkennut juuri yhdeksänteen sinfoniaan.

Tällaisista paineista Heininen itse ei kuitenkaan kärsi.

”En usko mihinkään yhdeksännen sinfonian arvoitukseen, vaan luultavasti löytyisi semmoinen muodon ja karakteristiikan yhteisoivallus, josta tulisi vielä yksi sinfonia. Varmasti se ei olisi suuri eikä millään tavalla monimutkainen. Voi olla, että kysymys on akateeminen, luultavasti minulla ei tule olemaan sellaista aikaa.”

Nyt kantaesitettävässä seitsemännessä sinfoniassa on aiempaan oopperahankkeeseen liittyvä laaja sinfonietta, joka on teoksen keskellä. Sinfoniaa kaavaillessaan Heininen kuitenkin tuli siihen tulokseen, että tämä laaja osa vaatii ympärilleen muitakin osia.

”Huomasin, että suuri kolmoisvariaatio-osa ei voi alkaa lepotilasta kineettisen ja sonorisen energian jo saavutettua melkoisen intensiteetin. Näin 7. sinfoniasta tuli symmetrinen: massiivista ydintä kehystää paljon lyhyempi osapari, kaksi preludia ja kaksi postludia”, Heininen kirjoittaa teoksen esittelytekstissä.

Ensimmäisessä postludissa eli loppusoitossa, siis sinfonian neljännessä osassa Heininen käyttää materiaalina oman isänsä hautajaisiin 1960-luvulla säveltämäänsä musiikkia. Onko tämä fatalismia, viittaus myös hänen omaan sairastumiseensa?

”Ehkä olisi voinut olla, mutta enhän silloin vielä tiennyt sairastuvani”, Heininen vastaa.

”Seitsemäs sinfonia on kevyt ja kirkas, kahdeksas sinfonia on raskas ja tumma”, Paavo Heininen kertoo uusista sinfonioistaan.

Sinfoniat syntyivät suurimmaksi osaksi ennen sairastumista, kotona Järvenpään Pöytäalhontiellä, jossa hänen juurensa ovat vahvasti: siellä, vanhempiensa talossa, hän vietti 19-vuotiaana hääjuhlaa Anjansa kanssa vuonna 1957, ja samaan taloon hän muutti Anjan ja lasten kanssa vuonna 1966, sen jälkeen kun Frans-isä oli kuollut.

Paavo Heinisen nykyinen osoite, hoivakoti, on lähellä kotia. Hän kaipaa vaimoaan Anjaa, jonka hän tapasi jo kouluaikoina täällä Järvenpäässä.

Heininen kertoo Ovidiuksen Muodonmuutoksista tutun tarinan. Sen mukaan kreikkalaisen mytologian jumalat Zeus ja Hermes ottivat kerran ihmishahmon ja kiersivät kyselemässä itselleen yösijaa. Vieraanvaraisuutta heille osoitti vain vanha aviopari Baukis ja Filemon, jotka sitten saivat pyytää jumalilta vastalahjaa. He pyysivät saada jatkaa yhteiselämää ja myös saada lopulta kuolla yhdessä.

Heininen osoittaa ikkunasta ulos.

”Tuo rakennus on Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus. Me tulimme kesällä molemmat tuonne. Melkein pystyisin osoittamaan, minkä ikkunan takana me olimme. Meillä tilanne oli sama kuin Baukiilla ja Filemonilla – Zeus oli luvannut. Kesäkuun 23. päivänä Anja kuoli, ja minä jäin odottamaan omaa vuoroani. Mutta toisaalta se ei olisi voinut olla kauniimpaa. Me olimme joka minuutti yhdessä”, Heininen kertoo.

”Oikeastaan ongelma on, että prostatasyöpä on niin lempeä syövän laji, ettei siitä tiedä kuinka kauan se kestää. Minä tahtoisin, ettei se olisi niin hidas. Mutta toisaalta: kun on annettu mahdollisuus, että elämää on vielä useampi kuukausi, se on niin arvokas asia, että en minä sitä halveksisi.”

Radion sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Dima Slobodeniouk kantaesittävät Paavo Heinisen 7. sinfonian konsertissaan 26. marraskuuta Musiikkitalossa.

Paavo Heinisen tyttärentytär Julia Blomstedt on maalannut kuvan isovanhemmistaan perustuen valokuvaan, jonka Juha Sipilä otti Anja ja Paavo Heinisestä New Yorkissa vuonna 1960. Alkuperäisen kuvan voi nähdä Jan Blomstedtin kirjoittamassa Heinistä kuunnellessa -kirjassa (WSOY 2006).

Lue lisää: 80-vuotias suomalaismestari koulutti maailmankuulut säveltäjät ja soittaa nyt tervehdyksen HS:n lukijoille

Lue lisää: Säveltäjä toteuttaa mielenliikkeitään

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat