Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat tapansa mukaan loistavia – kolmen teatterin yhteiseen Beckettin näytelmäklassikkoon ei kuitenkaan synny imua - Kulttuuri | HS.fi

Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat tapansa mukaan loistavia – kolmen teatterin yhteiseen Beckettin näytelmä­klassikkoon ei kuitenkaan synny imua

Kolmen teatterin yhteistuotannossa on loistavat näyttelijät, mutta ohjaus kaipaa tiivistämistä ja tarkkuutta.

Martti Suosalo (vas.) ja Mika Nuojua näyttelevät Huomenna hän tulee -näytelmässä kahden kulkurin roolit.

26.11. 11:21

Draama

Huomenna hän tulee. Turun kaupunginteatterin, Espoon kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotannon ensi-ilta Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä 24.11. Samuel Beckettin näytelmän suomennos Reita Lounatvuori, ohjaus Pentti Kotkaniemi, lavastus ja puvut Jani Uljas, valot Jari Sipilä, ääni Tommi Koskinen, naamiointi Kaija Heijari. Rooleissa Martti Suosalo, Mika Nuojua, Ville Majamaa, Tomi Alatalo. ★★★

Samuel Beckettin teos Huomenna hän tulee on monessa yhteydessä julistettu parhaaksi 1900-luvulla kirjoitetuksi näytelmäksi.

Eikä tämän absurdin draaman kulmakiven merkillinen lumovoima ole kadonnut minnekään.

Suomalaiselle teatterille on muodostunut vahva suhde Beckettin vuonna 1949 kirjoittamaan ja Pariisissa 1953 kantaesitettyyn näytelmään En attendant Godot.

Suomen Kansallisteatteri esitti näytelmän ensimmäisten joukossa uudella pienellä näyttämöllään syksyllä 1954. Teoksen nimeksi tuli tuolloin Huomenna hän tulee. Sittemmin näytelmästä on ilmestynyt useita uusia suomennoksia, joissa on eri tavoin sovellettu teoksen alkuperäistä nimeä.

Turun kaupunginteatterin, Espoon kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistyönä syntynyttä esitystä varten on tilattu jälleen uusi suomennos. Reita Lounatvuoren käännös pohjautuu Beckettin itse näytelmästään tekemään englanninkieliseen versioon, jota esityksen ohjaaja Pentti Kotkaniemi pitää alkuteosta mehevämpänä tekstinä.

Näytelmän tarina kahdesta kulkurista, jotka seisovat maantiellä odottamassa arvoituksellisen herra Godot’n luvattua saapumista, on poikinut lukemattomia tulkintoja ja hyllymetreittäin tutkimuskirjallisuutta.

Yhden teorian mukaan näytelmä heijastelee ennen muuta Beckettin kokemuksia Ranskan vastarintaliikkeen etappimiehenä, joka viestejä odottaessaan ei koskaan voinut olla varma viestintuojien henkilöllisyydestä.

Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä ensi-iltansa saaneen tuoreen toteutuksen ylle leviää omanlaisensa absurdin huumorin huntu vallitsevasta koronatilanteesta johtuen.

Teokseen tarttuessaan työryhmä saattoi tuskin edes kuvitella, mitä on odotettavissa.

Yleisö ainakin on saanut uuden ja perusteellisen kokemuksen siitä, mitä odottaminen merkitsee.

Monta kertaa kaiken on toivonut olevan jo ohitse, mutta rajoituksiin palataan aina vaan uudestaan.

Mihin tässä tavallinen kengänkuluttaja enää osaa luottaa tai uskoa.

Ensi-iltapäivänä ilmoitettujen uusien rajoitusten mainittiin kaiken lisäksi koskevan juuri niitä kolmea aluetta, joilla tätä kolmen teatterin yhteistuotantoa olisi tarkoitus lähikuukausina esittää.

Pentti Kotkaniemen ohjaus jättää Beckettin teoksen värisemään vähän joka suuntaan, eikä siihen synny varsinaista imua loistavista näyttelijöistä huolimatta.

Kulkurikaksikkoa esittävät Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat tehneet tiivistä yhteistyötä lähes kaksikymmentä vuotta näytellessään eri puolilla maata Marie Jonesin kahden hengen näytelmää Kiviä taskussa, joka sekin on Kotkaniemen ohjaus.

Klassisen koomisena parivaljakkona Suosalo ja Nuojua soveltuvat erinomaisesti rooleihinsa, mutta traagisen ja koomisen tasapainottaminen jää toteutuksen tasolla kovin kompastelevaksi.

Vallitsevat olosuhteet auttavat näkemään kuitenkin eräänlaisen metatason, joka hyvin saattaa olla tekijöiden tarkoittama ja ainakin mallikkaasti Beckettin teokseen soveltuva.

Kulkurit ovat kuin kaksi suomalaista näyttelijää, jotka eivät enää jaksaisi istua hiljaa odottamassa, eivätkä vielä oikein tiedä, uskaltaako näyttämöllä heittäytyä hauskaksi.

Ville Majamaa ja Tomi Alatalo esittävät maantiellä vaeltavaa orjapiiskuria ja tämän palvelijaa, mutta hurjasta olemuksestaan huolimatta miehet jäävät hahmottomiksi.

Beckettin teokset ovat eräänlaisia matemaattisia yhtälöitä, joista tuskin kukaan pystyy tajuamaan yhtään mitään, vaikka ne muodoltaan ovat aivan loogisen selkeitä.

Kotkaniemen ohjaus kaipaa tiivistämistä ja tarkkuutta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat