On televisiosarja, jossa eräkirjallisuus kohtaa realityn mutta myötähäpeän sijaan keskiössä on luonto - Kulttuuri | HS.fi

On televisiosarja, jossa eräkirjallisuus kohtaa realityn mutta myötähäpeän sijaan keskiössä on luonto

Eräkirjallisuuden perintö elää television Eränkävijät-sarjassa, kirjoittaa Veera Jokinen.

17.11.2021 2:00 | Päivitetty 17.11.2021 10:45

Kun opiskeluesseet kasaantuvat ja arki tuntuu liian kiireiseltä, alan haaveilla metsämökkiin muuttamisesta. Selaan puhelimeltani junalippuja pohjoiseen ja, kyllä, katson Yle Areenasta Eränkävijöitä.

Suuren suosion saavuttaneessa televisiosarjassa seurataan metsästäjien ja kalastajien eräretkiä eri puolilla Suomea. Sarjasta on tällä hetkellä menossa sen kuudes kausi.

Eränkävijöissä perinteinen suomalainen eräkirjallisuus kohtaa tositelevision. Sensaationhakuiseksi mielletty reality saattaa vaikuttaa rauhallisen luonnossa liikkumisen vastakohdalta. Ehkä tavoitteena on eräkirjallisuuden siirtäminen nykypäivään. Siinä missä eräkirjallisuuden huippuvuodet ovat jo takanapäin, tositelevisio on nyt suositumpaa kuin koskaan.

Tositelevisiolle tyypilliseen tapaan sarjan osallistujista on tullut julkisuudenhenkilöitä. Syksyllä 2019 iltapäivälehdet uutisoivat Eränkävijöistä tuttujen Akin ja Emilian erosta. Ero oli erityisen traaginen, sillä myös pariskunnan koirat Äijä ja Mörö joutuivat ”eroamaan”.

Eränkävijöissä nähdään aitoja ihmisiä, mutta sarja ei aiheuta myötähäpeää tai luo kilpailuasetelmaa kuten monet suositut tositelevisiosarjat. Keskiössä ovat rauhallinen puuhastelu ja luonnosta nauttiminen.

Markku Varis kirjoittaa mainiossa suomalaista eräkirjallisuutta käsittelevässä kirjassaan Ikävä erätön ilta (2003), että tyypilliseen eräkirjaan sisältyy lähtö erämaahan, saalistaminen, kahvittelu, luontokuvaus sekä paluu sivilisaatioon. Samat aiheet toistuvat Eränkävijöissä.

Metsä vetää suomalaisia luokseen, vaikka sinne ei ole enää pakko mennä. Aki kuvailee tunnetta viidennen kauden viimeisessä jaksossa näin: ”En ole sellainen ihminen, joka viihtyisi kahdeksasta neljään toimistotyössä. Tykkään selviytyä luonnossa ja elää luonnon rytmien mukaan.”

Kun oma elämä tuntuu kuormittavalta, moni miettii, millaista olisi jättää kaupunki taakseen. Toisaalta, vaikka vaellusharrastus on yleistynyt nuorten keskuudessa, vain harva pääsee kokemaan erämaa-Lapin neljä vuodenaikaa. Ehkä luonnon näkeminen televisiossa korvaa sen puutetta arkiympäristössä.

Siinä missä tositelevisiossa viihde menee usein tiedon edelle, näin ei ole erägenressä. Varis kirjoittaa, että eräkirjallisuudessa tarinoihin sisältyy usein pedagoginen aspekti. Myös Eränkävijöissä pyritään retkeilyn lomassa valistamaan katsojaa.

Kuudennen kauden toisessa jaksossa Emilia sanoo, että ulkoilusta on tullut uusi trendi. Hän kertoo, mitä erämaahan kannattaa ottaa mukaan ja kuinka pitkä vaellus sopii aloittelijalle.

Ehkä näiden vinkkien avulla lähden itsekin vielä joku päivä maastoon –, jossa sitten retkeilen kuin Suomen ylivoimaisesti kovimman eräkirjailijan A. E. Järvisen novelleissa konsanaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat