Kirsti Wallasvaara teki lyömättömän suorituksen hittielokuvassa, mutta piti nuorisodraamaa taakkana – Katso myös nämä pehmeän puheen mestarin elokuvat - Kulttuuri | HS.fi

Kirsti Wallasvaara teki lyömättömän suorituksen hittielokuvassa, mutta piti nuorisodraamaa taakkana – Katso myös nämä pehmeän puheen mestarin elokuvat

Torstaina kuollut näyttelijä teki merkittäviä rooleja elokuvissa, jotka ravistelivat jäykkää Suomea 1960-luvulla. Ne voi katsella ilmaiseksi.

Kirsti Wallasvaara elokuvassa Alfalttilampaat.

14.11.2021 10:35

Irrottelua, satunnaisuutta ja kokeilevuutta arvostavalle katsojalle Käpy selän alla on paras kotimainen elokuva.

Torstaina kuollut näyttelijä Kirsti Wallasvaara (1942–2021) oli nuorisoelokuvan kantavia voimia. Hän teki näyttävän uran teatterien lavoilla, mutta näkyvin jälki jäi 1960-luvun vanhaa maailmaa ravistelleeseen elokuvataiteeseen.

Kävyssä neljä kaupunkilaista telttailee. Wallasvaaran esittämä Leena loiskii kumiveneessä järven rannassa, mutta huokailee myös hankalien rakkauskuvioiden seassa öisessä metsässä. Kaikki elokuvan keinot ovat ihailtavan ilmavia.

Leena-hahmo säikähtää hevosia ja Eero Melasniemen esittämä Santtu alkaa tivata tältä seksisuhteiden pelosta.

”Haista paska!” Leena onneksi vastaa.

Kirsti Wallasvaara itseään etsivänä Leenana elokuvassa Käpy selän alla. Takana Kristiina Halkola.

TeatterikorkeakoulUN opiskelija Wallasvaara tuli mukaan näyttelijänelikkoon muiden ylioppilasteatterilaisten kanssa.

Ohjaaja Mikko Niskanen oli tehnyt uraa muodollisessa suomifilmissä, mutta osasi suodattaa eurooppalaisen uuden aallon sirpalemaisuuden vihdoin Suomeen vuonna 1966.

Käsikirjoituksen neljän nuoren kesäretkestä laati tuleva palkittu runoilija-kirjailija-kääntäjä Marja-Leena Mikkola, jolla ei ollut mitään kokemusta käsikirjoittamisesta. Se oli varmaan hyvä asia. Elokuvasta tuli suuri tapaus, jonka alastomuus ärsytti monia.

Wallasvaaralle menestys ei ollut pelkkä siunaus, koska debyyttielokuva määritti hänen koko elämäänsä.

”Ihmisistä huomasi, että minun odotettiin olevan tietynlainen. Olin niin nuori, että se kipsasi minut jossain vaiheessa miettimään, että mitä nuo minusta oikein luulevat”, Wallasvaara sanoi Ilta-Sanomille vuonna 2017.

Samalla tavalla näyttelijä-ohjaaja Pamela Tola on puhunut hänet tunnetuksi tehneestä roolista elokuvassa Tyttö sinä olet tähti (2005). Tola tulkittiin Nelli-hahmon kaltaiseksi hemmotelluksi pyrkyriksi.

Molemmat elokuvat ovat mestarillisia viiden tähden komediallisia draamoja eli myös elokuvia joiden edelle yleisesti nostetaan synkistelyt kuten Niskasen Kahdeksan surmanluotia.

Olisi toivottavaa, että ihmisillä olisi kykyä nähdä, että synkkyys ei merkitse laatua ja että näyttelijät ovat rooleissa työssään.

Heikki Kinnunen ja Kirsti Wallasvaara elokuvassa Lapualaismorsian.

Wallasvaara teki muutamia elokuvarooleja, jotka osoittavat hänen poikkeuksellisuutensa. Näitä elokuvia katsellessa valtaa haikeus, koska 1960-luvun uuden kaupunkikulttuurin määrittelijät ovat poistumassa. Heidän virkeytensä on vieläkin hitusen radikaalia.

Lapualaismorsiamessa Wallasvaara on vähän Käpyä ponnekkaampi. Mikko Niskanen jatkoi muodolla kokeilua vuonna 1967, kun yritti tallentaa politisoituneen nuorison maailmaa.

Wallasvaara tiskaa aloituskohtauksessa, mutta ei todellakaan ole hellan välissä. Tenu-niminen hahmo hieroo lyhyttä, jeansebergmäistä tukkaansa, kun juttelee puhelimessa kepeästi rahan puutteesta.

”Pari kolme markkaa vain”, hän pahoittelee soittajalle.

Tässä jutustelevassa tavanomaisuudessa hän ja ajan toinen tärkeä tekijä Kristiina Halkola olivat lyömättömiä. Ei elokuva tarvitse muuta. Sellaisen saavuttaminen on edelleenkin vaikeaa maassa, jossa kameran edessä näytellään niin, että takarivikin ymmärtää.

Hän oli pehmeän, hiljaisen puheen mestari. Ehkä tämän takia Wallasvaara helposti joutui Niskasen elokuvissa tuijottamaan ihmetellen ja paheksuvasti Heikki Kinnusen ja muiden näyttelijöiden ronskeja julistuspuheita.

Wallasvaaran ja Niskasen yhteistyö huipentui seuraavana vuonna Asfalttilampaisiin.

Aikalaiskritiikeissä pikkukaupunkidraamaa pidettiin ”lapsellisena” ja täynnä ”kömpelyyksiä”, vaikkakin Uusi Suomi kirjoitti Wallasvaaran suorituksen olleen luonteva ja vapautunut. Vasta myöhemmissä tv-esitysten kritiikeissä elokuva on saanut arvostusta ”kaikkien aikojen koskettavimpana rakkaustarinana”, kuten Kari Uusitalo kirjoitti Hyvinkään Sanomissa.

Ei se ihan sitä ole, mutta Wallasvaara ja Melasniemen välinen romanssi on mukavan iloitteleva ja hankala samaan aikaan.

Wallasvaara Jörn Donnerin rinnalla elokuvassa Naisenkuvia.

Wallasvaaran tärkeät roolityöt ovat rajoittamattomasti katsottavissa, koska Yle osti ikuiset oikeudet kaikkiin Jörn Donner Productionsin tuotantoihin vuonna 2020. Yle Areenasta voi katsoa myös Wallasvaaran ja Donnerin kuuluisimmat yhteiskohtaukset elokuvassa Naisenkuvia vuodelta 1969.

Donner narisee lakonisia lauseita, kun Wallasvaaran esittämä kotirouva tuskailee miehen epämääräisyydelle.

Taakka tekijälleen tai ei, Kävyn kanssa on vaikea vältellä ylisanoja.

Sen loppukohtauksessa Wallasvaara vaeltaa metsän uumenien läpi laukut ja makuupussi käsissään. Taustalla soi Kaj Chydeniuksen ja Marja-Leena Mikkolan Laulu kuolleesta rakastetusta.

Kuva leikkaa Wallasvaaran eri suuntiin vilkuileviin kasvoihin. Viimeisessä kuvassa hän katsoo kameraan.

”On suru jäänyt vain, on suru jäänyt vain.”

Käpy selän alla, Yle Areena ja Yle Teema sunnuntaina 14. marraskuuta kello 13.55

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat