Kauko Röyhkä tietää jo, mitä hautakivessä lukee – Muusikon muistelmat kertovat myös aluevaltauksesta, joka toi satojentuhansien myynnin - Kulttuuri | HS.fi

Kauko Röyhkä tietää jo, mitä hautakivessä lukee – Muusikon muistelmat kertovat myös aluevaltauksesta, joka toi satojentuhansien myynnin

Kauko Röyhkän muistelmien toinen osa ulottuu 1980-luvun vaihteesta näihin päiviin.

Kauko Röyhkä kirjoitti muistelmiinsa jatko-osan, joka kattaa aikuisiän 1980-luvun vaihteesta lähtien.

22.11. 11:15 | Päivitetty 22.11. 11:50

Kauko Röyhkä: Muistelmat 2. Vaeltava vitsaus. 306 s. Docendo.

”Minulle tärkeitä ihmisiä kupsahtelee nyt kovaa vauhtia, [Captain] Beefheart ja Lou Reed ovat poistuneet ja äiti tietysti. Nyt meni sitten David Bowie.”

Kauko Röyhkän äskettäin julkaistu toinen osa muistelmista päättyy elämän rajallisuuden pohtimiseen, yhtenä välietappina David Bowien kuolema vuonna 2016. Itselleen hän antaa vielä ehkä 10–15 vuotta ja tuntee halua ”kaapata kaikki rakkaat syliini”.

Muistelmien vuonna 2019 julkaistu ensimmäinen osa Marjatan poika kuvasi pätevästi isättömän lapsen kasvukipuja sekä epävarmoja, mutta lopulta onnistuneitakin yrityksiä musiikin, kirjallisuuden ja seksin saroilla. Kirja päättyi vuoteen 1980.

Tämä kirja jatkaa tarinaa tuosta pisteestä lähelle kansaneläkeikää. Ensi helmikuussa Röyhkä täyttää 63 vuotta.

Kustantaja herutteli kirjan tiedotteessa kuinka ”satanismi ja seksiseikkailut saavat omat lukunsa”. Muutama nuoruuden onnistunut seksikokemus on mukana. Ehkä ne tulevat perustelluksi sillä, että Röyhkä kertoi edellisessä osassa epäonnistumisista.

Flaksi alkoi käydä maineenkin avulla. ”Hyvää Kauko Röyhkää” toteaa lapsenvahti nuorelle äidille, joka raahaa yöllä julkkiksen kotiinsa.

Yhdessä vaiheessa Röyhkä pokaa kiertueilta naisia ja yhtyeen basisti-tuottaja Ari Vaahtera miehiä. Vaahteran hiv-sairastuminen mainitaan, samoin viimeinen ahdistava tapaaminen sairaalassa.

Vastapainoksi on myös hienotunteisuutta pitkäaikaisia elämänkumppaneita kohtaan. Nuoruusvuosien naisystävä Maritta Kuula toivoi, että suhdetta ei käsitellä muistelmissa. Niinpä Röyhkä kirjoittaa vain yhteisestä 500 kiloa lihaa -yhtyeestä.

Ensimmäisen avioliiton ja isänä olemisen epävarmuudet hän kuvaa pääosin diskreetisti. ”Rakastan lapsiani, mutta en oikeastaan tiedä, miten heidän kanssaan pitäisi olla”, hän kirjoittaa. ”No, ainakin lapsillani on isä. Minulla ei ollut.”

Eron jälkeen Röyhkä ja entinen puoliso Tuula asuvat vierekkäisissä kerrostaloasunnoissa, jotta molemmat ovat lapsille saatavilla. ”Miksi mä lähtisin täältä”, entinen vaeltava vitsaus laulaa ja toteaa 50-luvun kerrostalojen tuovan ”jostain syystä hyvän olon”. Keskiluokkaisuuden vihaajasta on tullut keskiluokan edustaja.

Uuden liiton synty Olga Välimaan kanssa kuvataan, samoin pojan syntymä ja uusperheen arkea.

Kirjan pääpaino on kuitenkin luovassa työssä, ja siinä Röyhkä on aina ollut ahkera. Ensilevy Steppaillen julkaistiin vuonna 1980 ja se sai varsin hyvin julkisuutta.

Kolmas levy vuonna 1983 myi kuitenkin vain 400 kappaletta, ja muusikon ura oli katkolla.

Riku Mattila ja Kauko Röyhkä etsimässä tyyliään vuonna 1982.

Kaikki muuttui, kun hän löysi neljännellä levyllään Onnenpäivä taas lapsuuden herkkyyden. Narttu-yhtye soitti virvoittavin luomusoundein koneellisen kasariläiskeen keskellä. Välillä Röyhkä väitti muutosta ”kaupalliseksi vedoksi”, mutta toteaa kirjassa aidon oloisesti tykänneensä uusista biiseistään.

”Tuntuu kuin olisin vapautunut vankilasta ja astunut aurinkoon.”

Imago ystävällistyi. Muusikko oli varhaisissa haastatteluissa haukkunut suunnilleen kaiken, myös demokratian. Näitä tai joitakin myöhempiä lapsellisuuksia hän ei juuri kertaile.

Viidennen albumin Lauralle-hitti vakiinnutti keikkasuosion, vaikka kultalevymyyntiin hän ei ole yltänyt. Suurin levymyynti oli Pikku enkelillä (1986), jonka kuvastoa Röyhkä nyt selittää.

Pikku enkelin tarina on epäseksuaalinen. Kertoja suhtautuu tyttöön hellästi kuin pikkusiskoon.”

Hän torjuu väitteet laulun pedofiilisuudesta ”idioottimaisina”, mutta Lolita-myyttiä hän on sinänsä käsitellyt eri tavoin sekä lauluissa että romaaneissa.

Todellista pedofiliaa Röyhkä käsitteli tänä vuonna entisen rikospoliisin Anneli Aunolan kanssa Liian lempeä mies -dekkarissa. Kirja perustuu tositapahtumiin ja sai HS:ssa varsin hyvän arvion.

Kauko Röyhkä ja Narttu-yhtye eli Heikki Tikka, Jarmo Heikkinen ja Jari Paulamäki vuonna 1986, jolloin Pikku enkeli -albumi ilmestyi.

Muistelmat etenevät yhdellä tasolla levy levyltä: erinomainen Narttu-yhtye hajosi juuri kun Röyhkä on löytänyt itsestään Debussy-fanin ja hieman taiteellisemman popmusiikin tekijän levyillä Mutta, mutta ja Joko-tai.

1990-luku oli levyjen osalta epätasaisempi ja muutenkin melkoista etsiskelyä. Okkultismi ja satanismi kiinnostivat, mutta hän ei katso löytäneensä ”mitään ihmeempää”. Aleister Crowleyn sekä Anton LaVeyn lueskelu toi kuitenkin lisätasoja pariin novelliin sekä Kaksi aurinkoa -romaaniin, joka sai Finlandia-ehdokkuuden.

Näillä kohdin hän tekee erään muistivirheistään. Kaksi aurinkoa ei saanut Hesarista kokosivun arvostelua, puoli sivua kuitenkin. Ja ”tärkeän kirjallisuusarvostelun” merkki oli tuolloin tosiaan erikseen tilattu piirros, mutta ne teki Pekka Vuori eikä Pekka Loiri.

Riku Mattila ja Kauko Röyhkä Tammerfestissä 2008.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Röyhkä teki jälleen hyviä levyjä, huippuna paluu yhteistyöhön Riku Mattilan kanssa.

Sen jälkeen on tullut kirjavampia kokeiluja Mika Rätön, Jussi Lehtisalon ja esimerkiksi S. A. Hynnisen kanssa. Kriitikoiden mielestä joskus epäonnistutaan, mutta jo yhteistyökumppanien vaihtelu takaa, että hän ei polje paikallaan.

Romaanikirjailijan ura jatkuu odotetusti, mutta tietokirjailijana ja julkkisten haamukirjailijana hän on yllättänyt kaikki.

Myyvintä Röyhkää ovat olleet valokuvaaja Juha Metson ideoimat kirjat näyttelijä Ville Haapasalosta. ”Röyhkän ja Haapasalon kirjoittamia sekä Metson kuvittamia kirjoja on eri formaateissa myyty yli 200 000 kappaletta”, Docendo-kustantamosta kerrotaan.

Muistelmien lopussa Röyhkä arvioi, että nuoruuden haaveet ovat hyvin pitkälle toteutuneet.

Seuraava levy tehdään taas Riku Mattilan kanssa, ja tämä on Röyhkän tuotannossa usein laadun tae.

Toivottavasti luovuutta ja elinvuosia riittää. Vaikka hautakiven tekstikin on jo mietitty.

”Hautakiveeni laitetaan oikea nimeni Jukka-Pekka Välimaa”, hän ilmoittaa.

”Siinä vaiheessa Kauko Röyhkä on tehnyt työnsä ja poistunut.”

Oikaisu 22.11. klo 11:49: Röyhkän neljännen albumin nimi korjattu oikeaan muotoon Onnenpäivä.

Lue lisää: Entisen rikospoliisin virka-apu auttoi Kauko Röyhkää aluevaltaukseen: syntyi ensimmäinen dekkari pedofiiliringistä 1990-luvun lama-Suomessa

Lue lisää: Kauko Röyhkä on suomirockin paha poika, joka ammentaa seksistä taiteeseensa, mutta poikuutensa hänkin menetti söheltämällä

Lue lisää: ”Mies ei oikein saa sanoa enää mitään mielipidettä” – Feministit voisivat rauhoittua, sanoo Kauko Röyhkä ja nauttii, kun some kuohahtaa

Lue lisää: Röyhkä heijastaa kahta valoa (mukana pisteytys ensimmäisen 50 vuoden levyistä ja kirjoista)

Lue lisää: Kulta-aika ei ole ohi

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat