Kari-Pekka Toivonen jättää Hämeenlinnan teatterin johtajuuden: Teatteri siirtyy uuteen toimintamalliin, joka saattaa olla totta pian muissakin kaupungeissa - Kulttuuri | HS.fi

Kari-Pekka Toivonen jättää Hämeenlinnan teatterin johtajuuden: Teatteri siirtyy uuteen toimintamalliin, joka saattaa olla totta pian muissakin kaupungeissa

Hämeenlinnan teatterista tehdään Verkatehtaan kulttuuri- ja kongressikeskuksen tytäryhtiö. ”Hämeenlinnan malli” on myös monen muun pienen ja keskisuuren kaupungin teatterin tulevaisuus, uskoo Verkatehtaan toimitusjohtaja Janne Auvinen.

Kari-Pekka Toivonen on pääroolissa Jäniksen vuosi -esityksessä. Hänen lisäkseen teoksessa nähdään muun muassa Sinikka Salminen ja Sonja Salminen.

17.11.2021 15:54

Hämeenlinnan teatterille etsitään uutta johtajaa. Taiteellisena johtajana kaksi vuotta työskennellyt ohjaaja ja näyttelijä Kari-Pekka Toivonen ilmoitti lokakuun lopulla, ettei jatka teatterin johdossa.

Toivonen palkattiin työpariksi toimitusjohtaja Pasi Ruohoselle kahden vuoden sopimuksella, jossa oli optio kahdesta lisävuodesta.

Toivosen optiovuosia ei voitu ottaa käyttöön, koska sekä taiteellisen johtajan että toimitusjohtajan tehtävät lakkaavat vuodenvaihteessa. Silloin Hämeenlinnan teatteri muuttuu Verkatehdas Oy:n tytäryhtiöksi, jota johtamaan palkataan teatterinjohtaja. Haku on jo käynnissä.

Verkatehdas on Hämeenlinnan kaupungin omistama, vuonna 2007 toimintansa vanhassa tehdasmiljöössä aloittanut kulttuuri- ja kongressikeskus, jossa myös Hämeenlinnan teatteri toimii. Uusi teatterinjohtaja työskentelee kiinteässä yhteistyössä Verkatehtaan toimitusjohtajan Janne Auvisen sekä yhtiön talousjohtajan kanssa.

Verkatehdas, Hämeenlinnan teatteri etualalla.

Kari-Pekka Toivonen kertoo, että häneltä kysyttiin kiinnostusta teatterinjohtajan paikkaan, mutta hän päätti harkinnan jälkeen kieltäytyä.

”Se ei tuntunut oikealta, minulla ja koko teatterilla on hyvä taiteellinen lento päällä, en halunnut sitä katkaista. Kuitenkin kaikki muu mikä tulee [taiteelliseen johtajuuden] päälle, on taiteellisesta panoksesta pois.”

Toivonen kokee, että he olivat Ruohosen kanssa juuri saaneet kahden johtajan mallin toimimaan ja olisivat mielellään ”päässeet sitä näyttämään”.

”Täytyy sanoa, että kahdellekin johtajalle on ollut kädet täynnä työtä.”

Toivonen kokee, että uudistuksella haetaan kustannussäästöjä, jotka olisi voitu saavuttaa ilmankin, että teatteri yhdistetään Verkatehtaaseen. Hän myös uumoilee, että Verkatehtaalta tullaan ohjaamaan teatteria ja näkee, että teatterin omaleimaisuus ja itsemääräämisoikeus saattavat vaarantua.

”Henkilökohtaisesti näen, että nyt lähdettiin korjaamaan sellaista mikä ei ollut rikki. Ohjelmistoa on jo kehitetty moninaisempaan suuntaan, ja tuota kehitystä olisi hyvin voitu jatkaa teatterin ehdoillakin.”

Ainakaan vielä keväällä Toivonen ei katoa Hämeenlinnasta mihinkään: hän jatkaa näyttelemistä Taru Mäkelän ohjaamassa Jäniksen vuodessa sekä ohjaa Minna Lindgrenin Kaukorakkaus-teoksen.

”Tunnin juna on sekä siunaus että kirous.”

”Säästämisestä ei ole kysymys”, sanoo Verkatehtaan toimitusjohtaja Janne Auvinen, kun häneltä kysyy syitä siihen, miksi Hämeenlinnan teatterista tehdään Verkatehtaan tytäryhtiö.

Syyt löytyvät Auvisen mukaan koronapandemian entisestään vaikeuttamasta taloudesta ja Hämeenlinnan sijainnista.

”Tunnin junasta puhutaan nyt joka puolella, meillähän sellainen on ollut jo kaksisataa vuotta. Se vain on sekä siunaus että kirous.”

Kiskot vievät kahteen suuntaan, eli sekä Helsingin, Tampereen että myös Lahden kulttuuritarjonta on ”liian” lähellä. Kun potentiaalinen yleisömäärä on Hämeenlinnassa suhteellisen pieni, tarkoittaa se sitä, ettei lipputuloilla pystytä tarjoamaan monipuolista kulttuuritarjontaa.

”Maailmanmusiikkia, nykysirkusta, tanssia... esimerkiksi näitä olisi kiva saada.”

Yhdistämällä teatteri Verkatehtaan osaksi on kaupunkilaisille mahdollista tarjota samalla rahalla laadukkaampaa kulttuurisisältöä, Auvinen uskoo.

Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jatkossa Hämeenlinnan kaupunki ei enää osta klassisen musiikin konsertteja Verkatehtaalta vaan teatterilta.

Erikoiselta kuulostava yksityiskohta selittyy Auvisen mukaan sillä, että organisaatiomuutoksella teatterista tehdään kulttuurituotantoyksikkö, jonka kautta hoituu kaikki kaupungin kulttuuritarjonta.

”Periaatteessa se on maksuliikenteellinen asia. Kun kaupunki maksaa konsertin, on kivempi, että toiminta menee teatterin eli voittoa tavoittelemattoman yhtiön kautta eikä meidän, joka olemme voittoa tavoitteleva yhtiö.”

Auvinen korostaa, että esimerkiksi klassisen konsertin järjestäminen, joita Hämeenlinnassa on yleensä kolme vuodessa, ei ole pois teatterin rahoista. Kaupunki tilaa ja maksaa konsertin, teatteri toimii välissä kulttuurituotantoyksikkönä.

Ensi tammikuussa voimaan tulevan vos-uudistuksen takia tämä ei myöskään ole ristiriidassa teatterin perustehtävän kanssa, Auvinen sanoo.

Nimenomaan vos-uudistus eli uusi esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmä vaikutti Auvisen mukaan isosti ratkaisun taustalla.

Vanhan teatteri- ja orkesterilain korvaavalla lailla haluttiin tuoda mukaan laajemmin eri esittävän taiteen muodot. Tuen piiriin pääsivät ensi kertaa esimerkiksi sirkustoimijat Circo Aereo ja WHS Teatteri Union.

Kun uusi laki korostaa monimuotoisuutta, oli hyvä hetki toimia lain hengen mukaisesti, Auvinen sanoo.

Säästöjä ei synny, rahaa käytetään saman verran kuin ennenkin, mutta kulttuuritarjontaa tulee enemmän – jokin ei tunnu täsmäävän. Eikö tämä teatterin näkökulmasta vaikuta siltä, että teatterilta ollaan nipistämässä?

Auvinen myöntää, että asian näkeminen noin, ainakin ensin, on mahdollista, mutta lisää sitten: ”Vähän aikaa silmiä voi pitää kiinni ja jatkaa kuten ennen. Mutta sitten on pakko adaptoitua vallitseviin oloihin ja lähteä uusiin mahdollisuuksiin mukaan. Uudistus ei ole teatterinvastainen vaan yritetään pelastaa sekä Verkatehdas, teatteri ja kulttuurisisällöt.”

”Meiltä on kolmesta kaupunginteatterista jo kyselty tästä kiinnostuneena.”

Janne Auvinen kieltää sen, että muutoksen takaa löytyisi halua ohjailla teatterin asioihin. Teatterinjohtajasta tulee Auvisen työkaveri, ei alainen.

”Sisältöön ei puututa, mitään ei täydy pakosta tehdä. Mutta tietenkin varmasti tulevaa teatterinjohtajaakin kiinnostaa se, riittävätkö rahat.”

Mitään erityistä ”Hämeenlinnan mallia” ei myöskään olla rakentamassa, Auvinen sanoo. Uudistusta ei vauhdittanut halu olla edelläkävijä.

”Mutta emme myöskään jää odottamaan, mitä tapahtuu ilman uudistusta.”

Auvinen on myös varma, että samantyyppiset keskustelut ja päätökset ovat edessä monissa muissakin pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa.

”Meiltä on kolmesta kaupunginteatterista jo kyselty tästä kiinnostuneena.”

Kun Hämeenlinnan kaupunginhallitus keväällä päätti uudistuksesta, oli kaupunginhallituksen puheenjohtajana teatterin hallituksen varapuheenjohtaja Sari Rautio (kok). Hän kertoo, että päätös ei syntynyt helposti.

”Siinä oli kahdenlaista ilmaa, osa ajatteli, että annettaisiin tilaa ja rauhaa viedä tätä teatterin omaa muutosta eteenpäin.”

Rautio kannatti uudistusta. Myös hänen mukaansa pian voimaan tuleva vos-uudistus vaikutti vahvasti tehtyyn ratkaisuun.

”Lähdettiin jo varautumaan siihen, että esittävät taiteet pitää katsoa kokonaisuutena. Oliko oikea ratkaisu, tulevaisuus näyttää. Mutta ainakin nyt näyttää hyvältä.”

Näyttelijä Birgitta Putkonen, joka on työntekijöiden edustajana teatterin hallituksessa, tiivistää teatterin henkilökunnan tuntemukset näin:

”Kun kaupunki on päätöksen tehnyt ja asia ratkaistu, emme me oikein voi siihen enää mitään sanoa. Mutta olemme odottavalla kannalla.”

Siitä Putkonen kertoo henkilöstön olevan harmissaan, että kahden johtajan malli lakkautettiin ennen kuin ”se oli näyttänyt kyntensä”.

”Onhan se stressaavaa, kun taas aletaan hakea uutta johtajaa. Mutta me toivomme ja uskomme, että saamme mahdollisimman hyvän teatterinjohtajan, joka lähtee puolustamaan teatterin toimintaa tässä kaupungissa ja pitämään sen pinnalla.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat