Yli kahdeksan miljoonaa euroa maksanut Ilkka Remes -filmatisointi Omerta 6/12 on niin tönkkö, että se muistuttaa toimintaelokuvien parodiaa - Kulttuuri | HS.fi

Yli kahdeksan miljoonaa euroa maksanut Ilkka Remes -filmatisointi Omerta 6/12 on niin tönkkö, että se muistuttaa toimintaelokuvien parodiaa

Suomalaisittain poikkeuksellisen kallis Omerta 6/12 tulvii kliseitä ja kökköjä repliikkejä, eikä toimintakaan ole päätähuimaavaa.

Jasper Pääkkönen esittää Omerta 6/12 -elokuvan sankaria Max Tanneria.

18.11. 12:08

Toiminta, jännitys

Omerta 6/12. Ohjaus Aku Louhimies. Pääosissa Jasper Pääkkönen, Nanna Blondell, Sverrir Gudnason. 115 min. K12. ★★

Heti alkuun suurin tunnustus, minkä Omerta 6/12:lle voi antaa: se on saatu tehtyä. Muuten kehumista ei hirveästi ole.

Suomalaiseksi poikkeuksellisen ison ja kalliin elokuvan tekoprosessi on ollut katastrofaalinen. Sen käänteistä on saatu lukea medioissa viimeisen vuoden ajan.

Ensin ohjaaja Antti J. Jokinen vaihdettiin kesken kaiken Aku Louhimieheen. Tuotantoyhtiö Cinematic, jonka perustaja ja yksi omistajista Jokinen on, ilmoitti syyksi sairausloman.

Alkujaan kahden elokuvan ja yhden tv-sarjan kokoiseksi suunniteltu projekti typistyi yhdeksi elokuvaksi sekä myöhemmin julkaistavaksi sarjaksi.

Viime päivinä julkaistuissa artikkeleissa on paljastettu yhä karumpia asioita Omerta-tuotannosta, lähinnä ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja Jokisen toimintaan liittyen. Suomen Kuvalehden mukaan Jokisen työkunto oli niin huono, että kuvauksissa syntyi vaaratilanteita. Lopulta Jokista ei edes päästetty oman elokuvansa kuvauksiin, kertoo Ilta-Sanomat.

Olisi kiinnostavaa nähdä joskus Omertan teosta kertova dokumentti. Se olisi taatusti kiinnostavampi kuin itse elokuva.

Vuonna 2006 ilmestynyt 6/12 on menestyskirjailija Ilkka Remeksen myydyin kirja. Sen juonen voi tiivistää virkkeeseen ”Die Hard Linnan juhlissa”. Romaanissa ryhmä serbiterroristeja hyökkää Presidentinlinnaan itsenäisyyspäivänä ja ottaa presidentin sekä muut juhlijat panttivangeiksi. Joukon johtaja Vasa Jankovic haluaa vapauttaa isänsä, Haagissa sotarikoksista tuomitun ja Suomessa vankilassa istuvan everstin.

Remeksen teokset ovat glorifioituja kioskikirjoja, mutta kyllä hän vetävää jännitystä osaa kynäillä. 6/12 on varmasti Remeksen parhaimmistoa, hyvin rakennettu viihdyke, jonka lukee helposti yhdeltä istumalta.

Omerta 6/12 taas… Mistäköhän edes aloittaisi?

Vaikka käsikirjoituksesta. Se on kreditoitu Jari Olavi Rantalan, Antti J. Jokisen ja Mika Karttusen nimiin. Tiettävästi Jokinen aloitti kuvaukset kelvottoman keskeneräisen käsikirjoituksen kanssa ja Rantala kirjoitti kokonaan uuden version parissa viikossa, kun Louhimies astui elokuvan ohjaksiin. Kunnioitettava suoritus sinänsä.

Plussaa myös siitä, että 15-vuotiaan kirjan tarinaa on hieman päivitetty ja tämän päivän maailmanpoliittiset jännitteet huomioitu.

Silti: jos Remestä aiheellisesti kritisoidaan yksiulotteisista henkilöhahmoista ja kököstä dialogista, elokuvassa nuo heikkoudet nousevat aivan uudelle tasolle.

Ruotsalainen Nanna Blondell Sylvia Madsenina.

Kirjan sankarit on korvattu uusilla päähenkilöillä, Jasper Pääkkösen esittämällä Supo-agentti Max Tannerilla ja tämän ruotsalaisella kollegalla Sylvia Madsenilla (Nanna Blondell). En keksi kaksikosta muuta sanottavaa kuin että molemmat ovat vakavailmeisiä ja osaavat ampua aseilla. Kemiaa heidän välillään ei ole tai ainakaan se ei katsojalle välity.

Mikään tästä ei ole Pääkkösen eikä Blondellin syytä – molemmat ovat vankkoja ammattilaisia, mutta minkäs teet, kun mitään näyteltävää ei ole. Heidän ilmeensä ja olemuksensa viestivät lähinnä halua päästä elokuvasta pois.

Sivuhahmot ovat niin ikään pahvisia stereotyyppejä. Pertti Sveholm esimerkiksi esittää jenkkileffoista tuttua stressaavaa poliisipäällikköä, joka yrittää ohjeistaa Pääkköstä ”älä leiki sankaria siellä” -tyyliin. Ainoastaan ruotsalainen Sverrir Gudnason saa pahis-Jankovicin hahmoonsa edes minimaalista syvyyttä.

Kliseitä ja tönkköjä repliikkejä riittää niin paljon, että välillä käy mielessä, onko Omerta 6/12 tarkoitettu sittenkin toimintaelokuvien parodiaksi –  etenkin loppuhuipennuksessa, kun Max Tanner lähetetään jollain virallisella mandaatilla yksin vihollislinjojen taakse ramboilemaan. Tästä osiosta löytyy sentään yksi aidosti hauska one-liner-heitto. Jääköön se spoilaamatta.

Remes-filmatisointeja ei ole Suomessa aiemmin tehty, koska niitä on pidetty täkäläisille budjeteille liian kalliina. Omerta 6/12:n budjetti on tuotantoyhtiön mukaan yli kahdeksan miljoonaa euroa, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen kalleimmista kotimaisista elokuvista.

Sinänsä 8–9 miljoonaa euroa ei edes ole paljon elokuvalle, joka pyrkii olemaan suureellinen, sliipattu ja kansainvälisille markkinoille kelpaava action-trilleri. Olisi rahamäärän silti odottanut näkyvän enemmän lopputuloksessa.

Digitehosteita, nopeita leikkauksia ja muita kikkoja on jouduttu hyödyntämään paljon, jotta vaativimmat kohtaukset – kuten lyhyt takaa-ajo Helsingin keskustan läpi – on saatu edes toteutettua.

Gaila Järvsalu ja Robert Enckell ovat elokuvassa nähtävä Suomen presidenttipari.

Presidentinlinnan piirityksessä ei näy kuin pari poliisiautoa, koko Linnan juhlat -osuus on muutenkin yllättävän lyhyt. Enimmäkseen Omerta 6/12 tuo mieleen 1990-luvun suoraan videolevitykseen tehdyt halpis-toimintafilmit.

En silti epäile, etteikö Louhimies olisi kuvausryhmineen tehnyt elokuvan eteen kaiken mahdollisen. Rahaa on saattanut palaa ilmaan jo tuotannon alkuvaiheen kaaoksessa. Ja koronapandemia on tuonut vielä omat haasteensa kuvauksiin.

Toivottavasti Omerta 6/12:aa saadaan myytyä kuitenkin ulkomaille suoratoistopalvelujen täytteeksi. Sellaiseen elokuva sopii aivan hyvin, valkokankaille oikein ei.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat