Näitä töitä kannattaa katsoa tarkkaan ja läheltä – Marjatta Hanhijoki tarjoaa kiireettömiä hetkiä taiteilijan elämästä - Kulttuuri | HS.fi

Näitä töitä kannattaa katsoa tarkkaan ja läheltä – Marjatta Hanhijoki tarjoaa kiireettömiä hetkiä taiteilijan elämästä

Omaelämäkerrallisuus on vahvasti läsnä Marjatta Hanhijoen runsaassa näyttelyssä Helsingin taidehallissa. Teoksia kannattaa katsoa tarkkaan ja läheltä.

Marjatta Hanhijoki: Aito helmi, 1991–92, akvarelli.

19.11.2021 13:15

Retrospektiivi

Marjatta Hanhijoki: Silminnähden 2.1. saakka Helsingin Taidehallissa (Nervanderinkatu 3). Ti–pe 11–18, ke 11–20, la–su 11–17.

Marjatta Hanhijoen (s. 1948) retrospektiivinen näyttely Helsingin Taidehallissa kokoaa yhteen noin 150 teosta viideltä vuosikymmeneltä, 1970-luvun alun opiskeluajoista näihin vuosiin. Esillä on akvarelleja ja metalligrafiikkaa, joiden taitajana Hanhijoki parhaiten tunnetaan, mutta myös hiilipiirustuksia, valokuvia ja muutama öljymaalaus.

Näyttelyn otsikkoon, Silminnähden, kiteytyy yksi oleellinen asia Hanhijoen taiteessa. Hän on aina perustanut teoksensa silmän havaintoon ja kuvannut asioita, joita hän on nähnyt edessään. Taitavana piirtäjänä hän on osannut tehdä omasta arjestaan visuaalisesti antoisan juhlan.

Marjatta Hanhijoki: Japanilainen kimono ja Mirjan pallohuivi, 2006, akvarelli.

Vaikka Hanhijoen 1970-luvun teokset taipuivat hyvin ajan realismin vaatimuksiin, näyttely osoittaa, että hänen tulkintansa realismista on tyylisuunnan perinteisiä rajoja avarampi. Hän näyttää saaneen merkittävimmät vaikutteensa figuratiivisen ilmaisun läntisiltä mestareilta, kuten Lucian Freudilta ja David Hockneylta.

Huomiota kiinnittävät myös teoksissa esiintyvät peilit, lasiesineet ja kiiltävät pinnat, ovelat läpikuultavuudet ja heijastukset, joiden kautta esitetyt näkymät tuntuvat ulottuvan kehysten ulkopuolelle ja jopa todelliseen tilaan.

Marjatta Hanhijoki: Peili, Mirja ja toistuvat muodot, 1987, viivasyövytys.

Näyttelyn avainteoksia on seitsenosainen akvarelli Aito helmi (1991–92), näkymä yhteen Hanhijoen monista työhuoneista. Kuvan keskellä, ikkunan edessä, on työpöytä ja sen vieressä grafiikkaprässi. Sivupöydillä on esineitä, jotka kertovat huoneen haltijan ammatista.

Kuvaan sijoitetut taidepostikortit ja -julisteet ovat kunnianosoituksia taiteilijaa innoittaneille. Yksi niistä on omistettu taidegraafikko Pentti Kaskipurolle, Hanhijoen opettajalle.

Suurikokoinen maalaus edustaa Hanhijoen suosimaa lajityyppiä, näkymää huoneesta toiseen tai ikkunasta ulos. Vaikka sisäkuvissa ei ole ihmisiä, ne on helppo nähdä miljöömuotokuvina, joissa asukkaat ovat läsnä niissä näkyvien esineiden kautta.

Hyvin usein asukas on Hanhijoki itse. Hän käyttää taitavasti erilaisten teoksesta toiseen vaeltavien esineiden ja asioiden repertuaaria, mikä sitoo eri aikoina syntyneet teokset toisiinsa ja korostavat hänen taiteensa elämäkerrallista luonnetta.

Marjatta Hanhijoki: Pöytäasetelma, Lallukka, 2020, akvarelli.

Monessa työhuonekuvassa näkyvät vanhat lelut ovat myös päätyneet Lastenkamariksi nimetyn näyttelysalin vitriiniin, pienten näyttelyvieraiden ihmeteltäviksi.

Runsas ja hyvin jäsennelty näyttely kertoo tarkkanäköisestä taiteilijasta ja rikkaasta elämästä, jossa teoksen lähtökohdaksi riittää ikkunaverhoihin osuva auringonvalo, muutama värikäs leivos tai pöydälle jääneet eripariset astiat.

Vaikka kyseessä ovat usein ohikiitävät hetket, teoksista välittyvä tunnelma on hiljainen ja kiireetön. Siksi tuntuu myös luonnolliselta löytää Hanhijoen teoksiinsa piilottamien sankareiden joukosta esimerkiksi Jan Vermeer ja Vilhelm Hammershøi.

Omaelämäkerrallisuus on vahvasti läsnä myös henkilökuvien galleriassa. Hanhijoen käyttämät mallit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ystäviä, naapureita ja taiteilijakollegoita, tavallisesti naisia. Hän ei ole pyrkinyt tuomaan esiin malliensa sisäisiä tunteita. Kyse on pikemminkin kahden toisiinsa luottavan ihmisen suhteesta, joka välittyy teoksista lämpönä ja läheisyytenä.

Marjatta Hanhijoki: Kirjailija Leena Krohn, 1998, akvarelli.

Luontevuus leimaa myös Hanhijoen tilausmuotokuvia, jotka esittävät muun muassa kirjailija Leena Krohnia (1998) ja runoilija Eila Kivikk’ahoa (2001). Ne ovat herkkävaistoisia, malliensa oloisia akvarelleja, joissa Hanhijoki on täysin mitoin soveltanut miljöömuotokuvan ideaa. Teoksia kannattaa katsoa tarkkaan ja läheltä, sillä niissä on paljon sellaista, joka ensi silmäyksellä voi jäädä huomaamatta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat