Greta Hällfors-Sipilä oli mestarillinen taiteilija, mutta hänet noteerattiin vain Sulho Sipilän vaimona, ja osa teoksistakin meni puolison nimiin – Yhteisnäyttely osoittaa vääryyden - Kulttuuri | HS.fi

Greta Hällfors-Sipilä oli mestarillinen taiteilija, mutta hänet noteerattiin vain Sulho Sipilän vaimona, ja osa teoksistakin meni puolison nimiin – Yhteisnäyttely osoittaa vääryyden

Greta Hällfors-Sipilän ja Sulho Sipilän yhteisnäyttelyn tähdeksi nousee aiemmin miehensä varjoon jäänyt Greta.

Greta Hällfors-Sipilä kuvasi usein pariskunnan iltarientoja Helsingin seuraelämässä, kuten teoksessa Mia Backman – ja me (1930).

26.11. 11:12

Kuvataide

Greta Hällfors-Sipilä & Sulho Sipilä 14.8.2022 saakka Helsingin taidemuseo Hamissa. Ti 10–17.30, ke–su 11.30–19.

Greta Hällfors-Sipilä (1899–1974) oli vain 16-vuotias, kun hän tapasi tulevan miehensä Sulho Sipilän (1895–1949) Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1915. Nuorten taiteilijoiden välille syntyi nopeasti lähes symbioottinen suhde, josta alkoi yksi suomalaisen modernismin kiehtovimpia tarinoita.

Nuori pariskunta kuvattuna vuonna 1916. Näyttelyyn kuuluu myös valokuvia Sipilöiden perhealbumista.

Vuonna 1924 avioitunut pariskunta bailasi modernisoituvan Helsingin humussa, rakasti toisiaan palavasti ja huumaantui taiteen uusista virtauksista. Sitten onnea alkoivat varjostaa boheemielämän aiheuttamat taloushuolet, lapsettomuus, Sulhon työmatkat merillä ja Gretan haurastuva mielenterveys. Ilot ja surut näkyvät pariskunnan maalauksissa, joissa elämää ja taidetta ei voi erottaa toisistaan.

Helsingin taidemuseo Hamin tuore näyttely keskittyy Gretan ja Sulhon, kutsumanimiltään Tivan ja Hallen, tarinaan esittelemällä maalausten rinnalla kirjeitä, päiväkirjoja ja postikortteja. Uutuutena esillä on myös valokuvia Sulhon taloudenhoitajan Elisabet Kaartisen lahjoittamasta Sipilöiden perhealbumista.

Näyttely ei varsinaisesti keskity Sipilöiden taidehistorialliseen merkitykseen, mutta se on heidän ymmärtämisensä kannalta oleellista.

Gretan ja Sulhon opiskeluvuosina 1910-luvulla Helsingissä järjestettiin useita ulkomaisen aikalaistaiteen näyttelyitä, jotka järisyttivät heidän käsityksiään taiteen mahdollisuuksista. He näkivät saksalaista ekspressionismia, venäläisiä avantgardea sekä ruotsalaisten modernistien, kuten Sigrid Hjerténin ja Isaac Grünewaldin töitä. Lisäksi he seurasivat tiivisti taidelehdistä ulkomaisen taiteen uusimpia ilmiöitä.

Sulhon maalauksessa Katukuva Helsingissä (1934) avautuu näkymä Tehtaankadulta Munkkisaareen.

Pariskunta antautui täysin rinnoin uusien virtausten vietäväksi. Ekspressionismia, kubismia, naivismia, uusasiallisuutta, intimismiä, maagista realismia, uusimpressionismia – Sipilät liukuivat häkellyttävän vaivattomasti ismistä toiseen jumiutumatta niistä yhteenkään, sekoittaen niitä ja etsien koko ajan uusia esittämisen tapoja.

Kokeilunhalu teki Sipilöistä sukupolvensa ennakkoluulottomiin kuuluvia uudisraivaajia. Leikkisät ja väriskaaloiltaan sähäkät teokset erottivat heidät kansallisempana pidetyn Marraskuun ryhmän harmaaruskeasta modernismista. Greta oli ensimmäisiä kollaasitekniikkaa käyttäneitä taiteilijoita Suomessa – ellei jopa ensimmäinen.

Kuva-aiheensa Sipilät löysivät lähiympäristöstään. Heidän tärkein muusansa oli nykyaikaistuva Helsinki, sen kadut ja urbaani syke. Maalauksiin tallentuivat sähkövalon kelmeä kajastus yön pimeydessä, kaduilla viilettävät raitiovaunut ja kerrostalorivien rytmikäs geometria.

Sulho Sipilä: Joulukuusi ja omakuva, 1929.

Mehevimpiä ovat Gretan päiväkirjamaiset kuvaukset iloisen 1920-luvun juhlista, joissa kuohuviini virtaa ja tanssilattialla taipuu charleston. Näyttelyn viehättävin kuva on myös sen pienin: pikkuruinen akvarellimaalaus Aamupäiväkahvit Kitin ja Björnin luona (1924) on Gretalle ominainen tunnelmakuva pariskunnan vilkkaasta seuraelämästä.

Gretan biletyskuvia olisi mielellään nähnyt enemmänkin, mutta hauraat akvarellit eivät kestä pitkää altistusta valolle. Teoksia vaihdetaan kahteen otteeseen näyttelyn aikana.

Gretan varhaisteosta Keittiössä (1910-luku) pidettiin pitkään Sulhon teoksena.

Joskus Sipilöiden teoksia on vaikea erottaa toisistaan. Esimerkiksi hieno varhaisteos Keittiössä (1910-luku) oli alkujaan nimitetty Sulholle, mutta myöhemmin se paljastui Gretan työksi. Samoin kävi Kansallisgalleriaan kuuluvalle Marc Chagall -henkiselle kuvalle Johanneksen kirkosta (n. 1918).

Taiteilijauran epävarmuus johti Sulhon hankkimaan leipätyön laivaston upseerina, minkä vuoksi hän vietti pitkiä aikoja pois kotoa. Kodinhoito ja rahasotkut jäivät Gretan harteille, ja yksinäisyys kävi hänelle raskaaksi. Sulhon riipaisevassa maalauksessa Lepäävä nainen (1931) Greta on kuvattu suruissaan tuijottamassa Sulhon tyhjää sänkyä.

Guassimaalaus Yö (1931) henkii Gretan kokemaa yksinäisyyttä Sulhon työmatkojen aikana.

Gretan mieli murtui vuonna 1946 ja hänet toimitettiin Kellokosken sairaalaan. Sulho kävi katsomassa häntä vielä viimeisenä elinpäivänään joulun alla 1949, jolloin hän kuoli aivoverenvuotoon vain 54-vuotiaana.

Greta vietti elämänsä viimeiset 28 vuotta Kellokoskella, kunnes hän kuoli vuonna 1974.

Näyttelyn kuraattori Riitta Ojanperä kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Sipilöiden tarinassa olisi aineksia vaikka elokuvaan.

Lue lisää: Helsingissä eli 1900-luvun alkupuoliskolla railakas taiteilija­pariskunta, jonka tarinassa riittäisi aineksia elokuvaan asti: ”Tässä olisi paikka”

Siihen nähden on harmillista, että Hamin näyttely ei tartu mahdollisuuteen ja pureudu tarkemmin Sipilöiden sielunelämään tai suhteen dynamiikkaan. Nyt suppeat näyttelytekstit kertovat vain pintapuoliset faktat kaksikon elämänkäänteistä, ja varsinainen tarina kerrotaan erikseen ostettavassa näyttelykirjassa.

Kuten tuon ajan taiteilijapareille oli yleistä, Greta jäi elinaikanaan miehensä varjoon. Siinä missä Sulho pääsi osaksi suomalaisen modernismin kaanonia, Greta noteerattiin lähinnä Sulhon vaimona. Greta ei pitänyt eläessään ainuttakaan yksityisnäyttelyä, ja hänet alettiin tunnustaa oma-arvoisena taiteilijana vasta kuolemansa jälkeen, kun Taidesalonki järjesti hänen muistonäyttelynsä vuonna 1978.

Sittemmin on jopa esitetty, että pariskunnan varsinainen radikaali oli Sulhon sijaan Greta. Sipilöiden moni-ilmeinen tuotanto tekee toki vertailusta vaikeaa, mutta väitteessä näyttäisi olevan perää.

Gretan väri-ilottelu ja kuvatilan hajottaminen äityvät välillä hyvinkin villeiksi, kun taas Sulho näyttää suosineen maanläheisempiä esittämisen tapoja.

Vaikka Hamin näyttely ei pyri asettamaan kaksikkoa paremmuusjärjestykseen, Gretan ilmeikäs ja notkea ilmaisu sekä mestarillinen akvarellitekniikka tekevät Sulhoa suuremman vaikutuksen.

Herääkin kysymys, olisiko aiheellista saada Gretan yksityisnäyttely, joka keskittyy arvioimaan hänen paikkaansa suomalaisessa taiteessa.

Sulho Sipilä: Kevät, 1931.

Sulho Sipilä: Muotokuva (Greta Hällfors-Sipilä), ajoittamaton.

Greta Hällfors-Sipilä: Sulho univormussa, 1921.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat