Yonan ja Tapiola Sinfoniettan konsertti osoitti, että laulajan uusi aluevaltaus on menestys – elämänilo kuoriutui haurauden ja synkkyyden läpi - Kulttuuri | HS.fi

Yonan ja Tapiola Sinfoniettan konsertti osoitti, että laulajan uusi aluevaltaus on menestys – elämänilo kuoriutui haurauden ja synkkyyden läpi

Jouset maalasivat väripaletillisen verran sävyjä, mutta lyömäsoittimien värit jäivät kuulematta balanssiongelmien vuoksi.

Yonan (Johanna Rasmus) ja Taavi Oramon yhteistyö toimi levynjulkaisukonsertin selkärankana. Bändille oli varattu paikka keskeltä orkesteria.

23.11. 12:21

Pop

Yonan ja Tapiola Sinfoniettan levynjulkaisukonsertti Musiikkitalossa 22.11.

Jousien, auringon ja elämän juhlaa. Näihin sanoihin voisi tiivistää Yonan ja Tapiola Sinfoniettan levynjulkaisukonsertin. Levy julkaistiin jo maaliskuussa, mutta vasta nyt laulaja, bändi ja noin 40-henkinen orkesteri pääsivät kipuamaan samalle lavalle.

Kapellimestari Taavi Oramon johdolla Tapiola Sinfonietta maalaili viiltävän kauniita hetkiä heti ensimmäisestä Ooksä unohtanu? -kappaleesta lähtien. Jousisoittimista lähti irti väripaletillisen verran sävyjä, metallisesta pehmeään. Jousien ja patarumpujen tremolot saivat hetkeksi unohtamaan, että kyse on orkesterisovituksesta eikä -sävellyksestä.

Yonan (Johanna Rasmus) kahdeksas albumi on aiheiltaan hyvin synkkä. Se kertoo kamppailusta elämänhalun kanssa ja erosta toipumisesta. Yona on puhunut avoimesti mielenterveysongelmistaan sekä Irti-singlen että albumin julkaisun yhteyksissä.

”Tosiasia on kuitenkin se, ett mä oon meinannu kuolla useampaan otteeseen tätä levyä tehdessä. Oon ollu haavoilla ja hauras”, Yona totesi tammikuussa Rumban haastattelussa.

On pysäyttävää kuunnella, kun Yona laulaa ranteiden auki viiltämisestä ja siitä, miten itsetuhoinen ihminen lähetetään takaisin kotiin sairaalasta.

Vaikka aiheet ovat synkkiä, tunnelma oli vapautunut. Yona puhui kriiseistään siten, että yleisö uskalsi myös välillä nauraa.

Konsertin ensimmäistä puoliskoa varjosti malttamattomuus. Vitun unelmiin ei löytynyt täysin sopivaa tempoa, joten räppiosuudet meinasivat hieman hajoilla.

Väliajalle johdatteleva kestohitti Lintu oli käännekohta, joka rauhoitti tilanteen. Toinen puoli osuikin nappiin. Yksi monista helmistä olivat Kalevi Louhivuoren trumpettisoolot, joita hän saapui taiteilemaan ensimmäisen albumin Pilvet liikkuu, minä en -kappaleeseen.

Kaikkein suurimmaksi helmeksi nousi hieman yllättäen Solut herää eloon -kappale. Vereslihalla oleva hauraus ei tuntunut olevan läsnä tässä konsertissa, vaan elämänilo oli voittanut.

”Aurinko nousee aina, ja uutta elämää syntyy aina”, Yona spiikkasi.

Sanomatta selvää -kappaleessa edes pieni sekoilu ei haitannut, sillä balanssi ja tulkinta osuivat yhteen. Käyrätorvi, laulu ja sähkökitara ovat kappaleen sydän.

Yona, bändi ja jouset nappasivat konsertissa merkittävimmät roolit omiin nimiinsä. Albumilla on hyödynnetty monipuolisesti orkesterin lyömäsoittimia, mutta konsertissa balanssin löytäminen aiheutti haasteita. Marimba- ja ksylofonimelodiat jäivät peittoon, mikä on sääli.

Yleisöä pienet kauneusvirheet eivät tuntuneet häiritsevän. Koko loppuunmyyty Musiikkitalo osoitti seisoen suosiotaan, kun oli viimeisten aplodien aika. Selvää on, että Yonan uusi aluevaltaus on menestys.

Lue lisää: Äärimmäisten tunteiden ihminen

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat