Huippulahjakas kapellimestari Lina Gonzalez-Granados toi latinalaisamerikkalaisia säveliä Tapiolaan - Kulttuuri | HS.fi

Huippulahjakas kapellimestari Lina Gonzalez-Granados toi latinalaisamerikkalaisia säveliä Tapiolaan

"Calilainen” sointi antoi orkesterille värikkyyttä, iloa ja lämpöä.

Lina Gonzalez-Granados on kotoisin Kolumbiasta.

20.11. 15:19

Klassinen musiikki

Americana. Tapiola Sinfonietta Tapiolasalissa 19.11. Lina Gonzalez-Granados, kapellimestari, Christel Lee, viulu. – Revueltas, Walker, Montgomery, Piazzolla, Barber.

Kolumbialaistaustainen Lina Gonzalez-Granados on yksi harvoista latinalaisamerikkalaisista naisista, joka on noussut Yhdysvalloissa orkesterin johtotehtävään. Naisten osuus yhdysvaltalaisten orkesterien musiikillisista johtajista on ylipäätään pieni, noin yhdeksän prosenttia.

Vain 34-vuotias Gonzalez-Granados on valloittava huippulahjakkuus, jonka johtaman konsertin kuulisi mielellään pian uudestaan.

Hänellä on harvinaisen herkkä sointiväri- ja vivahdeaisti, loistava rytmitaju sekä kyky pitää musiikin virta vaihtelevan elävänä ja liikkuvana.

Gonzalez-Granados on kotoisin Calin miljoonakaupungista Kolumbiasta. Hän on sanonut haluavansa antaa johtamalleen musiikille”calilaisen” soinnin.

Ehkäpä juuri calilaisuudessa oli Tapiola Sinfoniettan konsertin soinnin hurmaavan värikkyyden ja lämmön salaisuus. Gonzalez-Granadosin ”iloinen ja antelias” persoonallisuus oli omiaan luomaan läheistä vuorovaikutussuhdetta soittajiin.

Gonzalez-Granados on myös sanonut, että hän haluaa auttaa latinalaisamerikkalaista musiikkia saamaan sille kuuluvan sijan maailman musiikkinäyttämöllä.

Konsertti alkoi meksikolaisen Silvestre Revueltasin Ocho por radio -teoksella kahdeksalle soittajalle. Gonzalez-Granados loihti kuuteen minuuttiin pakattuna pienoiskarnevaalin, jossa tanssit keikkuivat päällekkäin ja vaihtuivat tiuhaan tahtiin.

Uljaan trumpetin johtama tunnelma oli hullunkurisen meksikolainen. Pyörryttävän hauskan menon lomassa sai myös hetken hengähtää ja haikailla.

Illan toinen latinoteos oli Astor Piazzollan Tangazo (1969). Sen hitaan alun melodia toi mieleen Unohdus-tangon lämpimän surumielen ja kudoksen polyfoniavirta Bach-rakkauden.

Seuraavan nopean taitteen rytmit kipinöivät kuin Enkelin kuolema -tango, jossa Piazzolla sanoi yhdistävänsä tangoa, tragediaa ja komediaa.

Neljätoistaminuuttinen Tangazo aaltoili Gonzalez-Granadosin käsissä tunteellisesta kaihosta sähäkkään kiihkoon aitoon Piazzolla-tyyliin joustavine tempo- ja karaktäärivaihdoksineen.

Guiron rapsakat narahdukset ja muut lyömäsoittimet antoivat tälle tango-fantasialle tärkeän mausteensa.

Ohjelmassa oli myös kaksi afroamerikkalaista sävellystä.

George Walkerin Lyric for Strings esitettiin myös lokakuussa Nicholas Collonin johtamassa RSO:n konsertissa. Silloin tämän romanttisen kappaleen suru soi pehmeästi. Nyt sen keskitaitteeseen syttyi dramaattista tuskan poltetta.

Jessie Montgomeryn Strum (2006) jousiorkesterille saa kahdeksaan minuuttiin mahtumaan niin soinneiltaan kuin rytmeiltään yllätyksellisesti varioituvan jousiorkesterikudoksen. Säveltäjä on itse viulisti.

Strum, suomeksi rämpytys, viittaa teoksen pizzicato-aineksiin. Pizzicatojen pompotus nosti osaltaan Strumia ilmaan, leijailevan ja raikkaan fantasiaan maailmaan.

Konsertti päättyi harvoin kuultuun Samuel Barberin viulukonserttoon, joka on romanttinen lyyrinen ja melodinen helmi, kudokseltaan enimmäkseen haikean kuulas, ”cool”, joskus intohimoiseksi paisuva.

Pianon tärkeä rooli sai konserton joskus kuulostamaan intiimiltä viulusonaatilta. Hienovaraisia puhallinsointeja yhdistyi kuin hieman etäältä sooloviuluun.

Vuoden 2015 Sibelius-viulukilpailun voittajan Christel Leen Storioni-arvoviulu lauloi ja haaveili lämpimän vivahteikkaasti ja täyteläisen kauniisti.

Finaalissa haaveilu muuttui ikiliikkujamaisen taiturilliseksi, välkehtiväksi rytmi-ilotteluksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat