Toimintavetoisuus on paras piirre Anu Ojalan Jääsilkkitie-trillerissä, joka polttaa sekä henkilöhahmonsa että juonensa pohjaan - Kulttuuri | HS.fi

Toimintavetoisuus on paras piirre Anu Ojalan Jääsilkkitie-trillerissä, joka polttaa sekä henkilöhahmonsa että juonensa pohjaan

Anu Ojalan ensimmäinen romaani aikuisille tarjoaa pohjaanpalanutta trilleriä pohjoisesta.

Anu Ojala (s. 1972) on Rovaniemellä asuva juristi ja kirjailija.

7.1. 14:14

Romaani

Anu Ojala: Jääsilkkitie. Like. 302 s.

Rovaniemeläisen Anu Ojalan (s. 1972) ensimmäinen aikuistenromaani on nordic noirille uskollinen toimintatrilleri.

Jääsilkkitie sijoittuu harmaan rännän ja valkean lumen maisemiin, Kemin ja Tornion alueelle. Ojalan proosa etenee koruttomasti ja uskottavan kulmikkaasti:

”Rivitaloasunnon ovilasi oli rikki, ja sen tilalle oli asetettu käpristynyt ja lian tahrima vanerilevyn palanen. Ronja paineli ovikellon mustaa nappia.

-Ei toimi.

Hän kokeili ovenkahvaa.

-Lukossa.”

Teos ei ole kovin antoisa lukuelämys. Hyvä Ronja Jentzsch Lapin poliisista ponnistelee näännyttävän arkensa läpi ja valvoo öitä. Hänen päättelykykyynsä järjetön räytymys ei vaikuta, lanttu leikkaa sutjakasti.

Samaan aikaan pahojen ja säälittävien huumerosvojen kollektiivi tuo maahan ja diilaa uudenlaista poskettoman vaarallista ainetta, joka tappaa käyttäjänsä.

Ja vielä samaan aikaan: vaimonsa pahoinpitelemä tullivirkailija Kristian Manninen sotkeutuu kriminaalien puuhiin löydettyään salaperäisen repun. Se voisi tarjota hänelle poispääsyn hirveästä perhetilanteesta.

Jääsilkkitie lähestyy naisen tekemää lähisuhdeväkivaltaa absurdisti.

Kristianin puoliso Linda on demoninen henkilöhahmo, silmitön ja kohtuuton miehensä ja lapsensa kiusaaja. Linda jää vaille inhimillisyyttä: ”suu auki kuin raivotautisella koiralla, sylki lentäen”.

Väkivaltaiset puolisot eivät kuitenkaan yleensä ole hurttia helvetistä. Tärkeä asia tuskin muuttuu tunnistettavammaksi tällaisten kuvausten avulla.

Henkilähahmot jäävät ontoiksi. Ronja on sankari, huumeidenkäyttäjät epätoivoisia, rosvot to-del-la pahoja ja kidutettu Kristian moraalisen dilemman ääressä.

Teoksen maailmassa hyvän ja pahan erottaminen on helppoa, koska ainoa nyanssi niiden välissä on säälittävä, kuten teos huumeriippuvaisia kuvaa.

Jääsilkkitie polttaa sekä henkilöhahmonsa että juonensa pohjaan. Kirja rankistelee tosissaan, ja sen topakka kieli luo mielikuvaa realistisuudesta. Liiankin usein kuvitellaan, että todellisuuden tekeminen mahdollisimman tylyksi on sen tekemistä todellisemmaksi.

Toimintavetoisuus on tämän teoksen paras piirre, ja hyvin rytmitetty juoni ainoa syy lukea se.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat