JOS elämän tuleva suunta voi tiivistyä yhdessä päivässä, nuorelle Ulla Horpulle se päivä oli lokakuinen tiistai 1951, kun hän ilmoittautui Yhteiskunnalliseen korkeakouluun opiskellakseen toimittajaksi.
”Täytin papereita kanslian edessä, kun taakseni tuli tummatukkainen, rillipäinen, hauskannäköinen poika, joka sanoi, että täytin vääriä papereita. Sitten hän pyysi saada tarjota kahvit ja soitti vielä samana päivänä ja pyysi minua seuraavaksi illaksi elokuviin”, Ulla Leskinen muistelee.