Helsingissä eli 1900-luvun alkupuoliskolla railakas taiteilijapariskunta, jonka tarinassa riittäisi aineksia elokuvaan asti: ”Tässä olisi paikka” - Kulttuuri | HS.fi

Helsingissä eli 1900-luvun alkupuoliskolla railakas taiteilija­pariskunta, jonka tarinassa riittäisi aineksia elokuvaan asti: ”Tässä olisi paikka”

Greta Hällfors-Sipilän ja Sulho Sipilän eli Hallen ja Tivan näyttely avautuu perjantaina Hamissa.

Naamiaiset ravintola Pörssissä huhtikuussa 1930. Kuvassa Sulho Sipilä ja Greta Hällfors-Sipilä seurueineen. – Valokuva on Elisabet Kaartisen kokoelmasta.

19.11.2021 13:17

Taiteilijapariskunta Greta Hällfors-Sipilä (1899–1974) ja Sulho Sipilä (1895–1949) maalasivat 1910-luvun ennakkoluulotonta taidetta tempautuen aikakauden uusimpiin taidesuuntiin. Helsingin kaupungin taidemuseo Ham on koonnut heidän teoksistaan yhteisnäyttelyn, joka esittelee pariskunnan taidetta 1910-luvulta 1950-luvulle.

Näyttelyssä on 60 teosta eri kokoelmista eli se on suppeampi kuin Ateneumin taidemuseon suuremmissa tiloissa 15 vuotta sitten nähty laaja, noin 250 teoksen näyttely. Esillä on kuitenkin joitakin teoksia, joita Ateneumissa ei nähty. Oman lisänsä tuovat aiemmin julkisuudessa esittämättömät perhealbumin valokuvat. Ne ovat peräisin Kansallisgallerialle lahjoitetusta Elisabeth Kaartisen kokoelmasta, kertoo näyttelyn kuratoinut filosofian tohtori Riitta Ojanperä.

Greta ja Sulho, kutsumanimiltään Tiva ja Halle, opiskelivat Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1910-luvulla, ja railakkaasta kaksikosta tuli erottamattomia. Taiteilijoiden uran alkuvaiheissa näkyi varsinkin venäläisen avantgarden vaikutus: Helsingissä nähtiin varhain esimerkiksi Wassily Kandinskyn taidetta. ”He näkivät sen varmasti”, sanoo Riitta Ojanperä.

Taiteilijat kuvasivat toisiaan ja lähipiiriään, kotinsa ikkunasta avautuvia näkymiä ja huvituksia sekä kesänviettoa maalla. Näyttelyssä on mukana myös Greta Hällfors-Sipilän luonnoskirjoja. Jotkut teokset, jotka aiemmin nimetty Sulho Sipilän maalaamiksi, on myöhemmin voitu osoittaa Greta Hällfors-Sipilän teoksiksi esimerkiksi luonnoskirjojen avulla, Ojanperä toteaa.

Greta Hällfors-Sipilä: Yö, 1931 (guassi paperille). Luultavasti taiteilija itse katsoo ulos kotinsa ikkunasta, josta näkyy vastapäinen Johanneksentien ja Laivurinrinteen korkea kulmatalo.

Selvittämistä riittäisi edelleen: miksi esimerkiksi Gretan taiteilijanura ei lähtenyt samalla tavalla lentoon kuin hänen aviomiehensä. Omaa yksityisnäyttelyään Greta Hällfors-Sipilä ei elinaikanaan esimerkiksi saanut. Teoksista huokuu myös arvoituksellista yksinäisyyttä ja melankoliaa.

Tivan ja Hallen tarinassa olisi aineksia paitsi kirjaan, myös elokuvaan, sanoo Riitta Ojanperä: ”Jos olisin kirjailija tai elokuvantekijä, niin tässä olisi kyllä se paikka”.

Greta Hällfors-Sipilä vietti elämänsä viimeiset vuodet Kellokosken sairaalassa. Sulho Sipilä kävi tapaamassa häntä siellä, ja pariskunta maalasikin vielä yhdessä. Viimeinen tapaaminen oli samana päivänä, jolloin Sulho Sipilä kuoli aivoverenvuotoon Helsingissä joulukuussa 1949.

Greta Hällfors-Sipilä kuoli Kellokoskella huhtikuussa vuonna 1974. Sairaalavuosinaan hän maalasi noin 3 000 akvarellia.

Greta Hällfors-Sipilä sunnuntaiajelulla Töölössä. Voi olla, että taiteilija poseerasi hiukan: ei ole varmuutta siitä, oliko taiteilijalla ajokortti.

Lue lisää: Näitä töitä kannattaa katsoa tarkkaan ja läheltä – Marjatta Hanhijoki tarjoaa kiireettömiä hetkiä taiteilijan elämästä

Lue lisää: Modernismin suuria kokeilijoita, menneisyyden jälkiä ja heteronormatiivisen parisuhteen kritiikkiä

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat