Porilaista Circleä on pidetty jopa maailman parhaana bändinä, ja nyt suuruudenhullu joukko tekee uuden, odotetun aluevaltauksen - Kulttuuri | HS.fi

Porilaista Circleä on pidetty jopa maailman parhaana bändinä, ja nyt suuruudenhullu joukko tekee uuden, odotetun aluevaltauksen

Kansainvälisesti arvostettu kulttibändi Circle täytti 30 vuotta ja julkaisi levyn yhdessä brittiläisen mestaritrubaduuri Richard Dawsonin kanssa.

Kesällä 2019 Circle ja Richard Dawson esiintyivät yhdessä Sideways-festivaalilla Helsigissä. Kuvassa Pekka Jääskeläinen, Jussi Lehtisalo ja Richard Dawson.

23.11. 16:00

Kesäkuussa 2019 Circle-bändin muusikot muodostivat Sideways-festivaalilla keikkansa päätteeksi ihmispyramidin. Se ei ollut kaikkein näyttävin, mutta merkittävä. Mukana oli menninkäinen, jota moni ei tunnistanut.

Outo tyyppi oli englantilainen Richard Dawson, erittäin arvostettu folk-muusikko. Pian kerrottiin, että Circle ja Dawson tekevät yhteistä levyä, jota moni on odottanut kieli pitkällä. Henki ilmestyy perjantaina.

Porilaisen Circlen tuntevat osaavat odottaa sen muusikoiden kiipeilevän toistensa päälle pyramidiksi. Perustaja Jussi Lehtisalo (s. 1972) ei muista tarkkaan, milloin niin tehtiin ensimmäisen kerran.

”Varmaankin joskus 10–15 vuotta sitten, mutta ennen Circleä pyramidin teki Pharaoh Overlord. Yksi vaikute siinä oli Scorpions, jonka tuplalivelevyn kannessa he tekivät pyramidin”, Lehtisalo muistelee.

World Wide Live -levyn (1985) kannessa ja verkosta löytyvissä kuvissa saksalaisen metallibändi Scorpionsin pyramidit ovat surkeita verrattuna Circlen uljaisiin rakennelmiin.

Circlen ihmispyramidi vuosimallia 2017.

Pharaoh Overlordin Lehtisalo perusti vuonna 2000 muun muassa Circlessä soittavien Janne Westerlundin ja Tomi Leppäsen kanssa. Se keskittyi minimalismiin, josta Circle oli kasvanut ulos.

Circlessä kuuluvat ja näkyvät scorpionsmaiset rock-kliseet, jotka on kuorrutettu roimalla ironialla. Varsinkin alussa sen taustalla vaikutti minimalistinen taidemusiikki. Lehtisalo innostui jo nuorena Philip Glassista ja Steve Reichista.

”Myös Led Zeppelin vyöryi oikein kunnolla. Tulee yhä hyvä olo, kun kuulen sitä. Soittelin koulun bändeissä ja innostuin yksinkertaisesta musiikista, joka jätti tilaa kuulijalle.”

Circle alkoi kitaristi Lehtisalon ja rumpali Juha Ahtiaisen hankkeena. Lehtisalo ihaili englantilaista Loop-yhtyettä, jonka musiikkia on sanottu transsirockiksi.

”Myöhemmin huomasin, että Loopissa voi kuulla vaikutteita Iggy Popin Stoogesilta ja saksalaisen krautrockin pioneerilta Can-yhtyeeltä. Niihin Circleä verrattiin jo aikaisin. Koko 90-luvun intoilin kokeellisesta musiikista ja free jazzista.”

Yleisen käsityksen mukaan Circle täyttää tänä vuonna 30 vuotta, mutta nyt Lehtisalo muistelee, että ensiaskeleet taidettiin ottaa jo 1990. Bändi on itse jakanut väärää tietoa.

Sellainen suurpiirteisyys on tyypillistä Circlelle. Se on julkaissut levyjä niin ahkerasti, ettei Lehtisalokaan osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta niitä on huomattavasti enemmän kuin bändillä vuosia.

”Monet bändit tekevät levyjä parhaista biiseistään. Minua kiinnostavat myös demot, jotka kertovat, miten musiikki on syntynyt. Siksi meillä on matala julkaisukynnys.”

Monien Circlen vannoutuneidenkin ystävien mielestä levyt vaihtelevat kuuntelukelvottomista loistaviin.

Lehtisalo ei osaa myöskään sanoa tarkkaan, koska bändiin liittyi Mika Rättö, joka on ollut pitkään Circlen toinen keskeisin jäsen ja usein Lehtisalon läheinen työpari.

Lavalla Rätön ilvehtiminen tarjoaa usein hervottomia hetkiä, jotka korostavat, että bändin suurieleisyyttä ei tarvitse ottaa tosissaan.

”Stoogesin tyylinen svengaava minimalismi alkoi kasvaa eeppiseksi, kun mukaan tuli koskettimia. Rättö vieraili Zopalki-levyllä 1996. Vähitellen hänestä tuli bändin kosketinsoittaja ja solisti. Suhteemme toimii, kun olemme molemmat innostuneita ja malttamattomia.”

Circle keikalla Corsica Studios -klubilla Lontoossa vuonna 2006. Etualalla Mikä Rättö ja Janne Westerlund.

Valokuvaaja Juuso Westerlund kuvasi Circlen Wire-lehteen kesällä 2017.

Circlen kitaravallit kurottavat taivaisiin. Musiikki ja esiintymiset ovat saaneet melkein oopperamaisia sävyjä. Lavalla päälle vedetään usein tiukat spandex-pöksyt. Lehtisalo sanoo musiikkia marginaalisesti tehdyksi suuruudenhulluudeksi.

”Pohjimmiltaan Circle on tuiki tavallinen rockbändi, joka ottaa vaikutteita kokeellisesta musiikista, mutta kokeellisuus ei ole lähtökohta.”

Jossain muualla maailmassa Circle olisi voinut menestyä helposti. Se on saanut paljon mairittelevaa huomiota kansainvälisessä musiikkilehdistössä, ja levyjä on julkaistu myös ulkomailla.

Vuonna 2010 toimittaja Nils Hansson nimesi Circlen maailman parhaaksi bändiksi sanomalehti Dagens Nyheterissä. Yleensä ruotsalaiset ovat tottuneet saamaan kansainvälisiä kehuja omista bändeistään.

Suomessakin Circle voisi menestyä paremmin, jos haluaisi. Mutta se on tahtonut pysytellä ehdoin tahdoin marginaalissa.

”Marginaalissa on riippumattomuuden ihanne. Voi tehdä musiikkia vapaasti, kun ei ole menetettävää eikä voitettavaa. Pitkään marginaalissa oleminen kyllä etäännyttää. Se alkaa tuntua, kun alkaa olla ikääkin.”

Jussi Lehtisalo (vas.) ja Mika Rättö.

Vuonna 2014 Circle junttasi itsensä syvemmälle marginaaliin vuokraamalla nimensä porilaiselle death metal -bändille Stench of Decay. Itse se käytti nimeä Falcon.

Temppu nähtiin itsetuhoisena, mutta se oli myös osa Lehtisalon gradua Aalto-yliopistoon, jossa hän opiskeli visuaalista kulttuuria ja uusmediaa. Gradussa hän tutki, onko yleisö kiinnostunut bändin brändistä vai tekijöistä sen takana.

”Aallossa jotkin taiteen filosofian luennot kiteyttivät asioita, joista olen ollut aina kiinnostunut.”

Circlen jylhä äänivalli ei pysy millään minimalismin rajoissa. Moni on kuvaillut sen konsertteja ritualistisiksi ja transsimaisiksi. Parhaimmillaan niissä tuntuu kaiken nielevä kokemuksellisuus eikä saavuttamattomuus.

Lehtisaloa kiinnosti 1990-luvulla muun muassa unkarilainen bändi Vágtázó Halottkémek (laukkaavat kuolinsyyntutkijat), joka hänen mukaansa pyrki musiikilla yliaistilliseen kokemukseen. Lehtisalo julkaisi sen levynkin Ektro-merkillään, joka julkaisee myös Circlen levyjä.

”Viihde voi viedä hetkeksi pois, mutta se palaa aina lähtöpisteeseen. Mekin pyrimme joskus transsiin. Nykyään improvisaatiosta on tullut tärkeää. Se voi tarjota soittajille uuden yhteisen kielen.”

Jo 2000-luvun alussa jotkut Circlen keikat rakentuivat kokonaan improvisaation varaan. Etukäteen oli laadittu vain muutamia biisien aihioita. Konsertit saattoivat kestää kaksi tai kolme tuntia.

”Upeimpina hetkinä musiikki vie mennessään ja itse vain hämmästelee mukana. Sitä etsimme aina”, Lehtisalo kuvaa improvisaatiota. Kuulostaa transsilta.

Runsas improvisointi selittänee, että Circle pystyy soittamaan taidokkaita keikkoja liki olemattomalla harjoittelulla. Bändin muusikot asuvat eri paikkakunnilla, joten he tapaavat ja treenaavat vain pari päivää ennen konsertteja ja levytyksiä.

Richard Dawson Sidewaysin lavalla vuonna 2019.

Niin syntyi myös Henki Richard Dawsonin kanssa. Lehtisalo ja Circle treenasivat pari päivää Helsingissä ja soittivat Sidewaysin hurjan keikan. Sitten porilaisessa studiossa äänitettiin parissa päivässä pohjat, joiden päälle levy rakentui.

”Circle on yhteisö, jossa musiikki syntyy kohtaamisista soittaessa. Nyt meillä on ollut pitkään sama ohjelmisto. Dawsonin kanssa meille aukesi uusi maailma”, Lehtisalo miettii.

Lehtisalo hoksasi Dawsonin Peasant-levyn (2017) Wire-lehden vuoden parhaiden listalta. Samoihin aikoihin Circlen ohella Plain Ride -bändistään tunnettu kitaristi Janne Westerlund oli ottanut yhteyttä Dawsoniin. Yhteistyö alkoi luontevasti.

Henki-levy on saumaton kokonaisuus, josta kuitenkin tunnistaa helposti sekä Dawsonin että Circlen. Dawson laventaa Circlen äänivallia falsettilaulullaan ja folkilla, joka tuo mukaan melkein keskiaikaisia tunnelmia.

Dawsonin viimeisimmät omat levyt ovat saaneet laajaa arvostusta. Brittiläisen Domino-yhtiön Weird World -alamerkin julkaisema yhteislevy sai hyvät arviot arvostetuissa lehdissä: Mojossa 5/5 ja Uncut-lehdessä 9/10 pistettä.

Levy voisi ehkä avata Circlelle uusia uria, ellei se halua edelleen panna päätään marginaalipensaaseen. Sekä Lehtisalo että Dawson sanovat haluavansa jatkaa yhteistyötä.

Richard Dawson & Circle: Henki. Ilmestyy pe 26.11.

Richard Dawson & Circle: Tomi Leppänen (vas.), Julius Jääskeläinen, Mika Rättö, Pekka Jääskeläinen, Richard Dawson, Jussi Lehtisalo ja Janne Westerlund.

Richard Dawsonista tuli Circlen, Suomen ja saunan ystävä

Varsinkin kahden viimeisen levynsä, Peasant (2017) ja 2020 (2019) myötä Richard Dawsonista (s. 1981) on tullut yksi Britannian arvostetuimmista folk-muusikoista.

Ensimmäisen kerran Dawson kohtasi Circlen jo parikymmentä vuotta sitten Cumberland Arms -pubissa Newcastlessa, kun se lämmitteli japanilaista psykedeelistä Acid Mothers Temple -bändiä.

”Silloin olin hölmö ja yritin tehdä vaikutusta erääseen tyttöön baarin puolella. Kuulin Circleä kunnolla vasta noin kahdeksan vuotta myöhemmin, kun työskentelin levykaupassa. Siellä soi heidän Tower-levynsä. Se loksahti heti”, Dawson muistelee sähköpostissa.

Dawson hankki ”vuoren” Circlen levyjä. Yhteys syntyi, kun Dawson vastasi Janne Westerlundin ylistävään tviittiin yhtäläisellä ihailulla. He vaihtoivat levyjä postitse, ja Dawson lauloi Westerlundin levyn There’s a Passage (2017) biisillä So Messed Up.

”Circlen musiikin viehätystä on vaikea pukea sanoiksi. Se on elävää ja jotenkin muinaista. Olin unelmoinut esiintymisestä ja levyttämisestä Circlen kanssa. Janne kysyi ensin! Yhteistyö oli hyvin luontevaa. Henki-levyn musiikki halusi syntyä.”

Kun Circle kutsui Dawsonin Sidewaysin keikalle, hän kuvitteli vierailevansa parilla biisillä. Suomessa selvisi, että Circle halusi tehdä Dawsonin kanssa koko keikan, jolle laadittiin yhdessä paljon uutta musiikkia.

”Oli vaikea uskoa, että he ehdottivat sellaista. Teimme hulluina töitä kaksi ja puoli päivää ja soitimme sen surrealistisen keikan, jolla minulta loppui kesken fyysinen kunto. Sitten menimme Poriin mammuttimaiseen 18 tunnin studiosessioon.”

Pyörremyrskymäisen Suomen käynnin jälkeen levyn tekeminen eteni rauhallisesti tahoillaan ja verkossa. Dawson kävi toisenkin kerran äänityksissä Suomessa. Nyt hän julistautuu Suomen, saunan ja Circlen ihailijaksi.

”Uskon ja toivon, että jatkamme yhteistyötä. Mikä vain on hyväksi Circlelle, sopii minulle.”

Oikaisu 23.11.2021 kello 18.10: Circlessä soittavan Tomi Leppäsen nimi oli kirjoitettu tekstissä virheellisesti Tommi Leppänen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat