Tuottaja Marko Röhr puski suomalaista elokuvaa eteenpäin, uuden nousun aloitti vuonna 1999 Rukajärven tie - Kulttuuri | HS.fi

Tuottaja Marko Röhr puski suomalaista elokuvaa eteenpäin, uuden nousun aloitti vuonna 1999 Rukajärven tie

Kirjailija Antti Tuuri on ”pitkäaikaisin työtoveri”, Marko Röhr kertoo. ”Antin kanssa syntyi myös luontodokumenttien tyyli, jossa on mukana ihmisten luontomytologian historia.”

Marko Röhr kuvattiin Lauttasaaren Särkänniemenpuistossa kaskikypäränsä kanssa. Kaskikypärässä yhdistyvät Röhrin rakkaat harrastukset: sukellus ja antiikki.

1.12.2021 2:00 | Päivitetty 2.12.2021 9:42

Perjantaina 3. joulukuuta saa ensi-iltansa luontoelokuva Tunturin tarina. Vuoden koronaviivästysten jälkeen se osuu melkein syntymäpäivälahjaksi ohjaajalleen Marko Röhrille, joka täyttää edellisenä päivänä 60 vuotta.

”Rajuissa oloissa kuvaaminen oli fyysisestikin haastavaa mutta antoisaa. Kävimme Jäämeressä ja luolissa, paikoissa, joissa monet eivät ole käyneet”, Röhr kertoo.

Kun Röhr sanoo Jäämeressä, hän ei tarkoita Jäämerellä. Hän on harrastanut sukeltamista yhdeksänvuotiaasta, ja Tunturin tarinaakin kuvattiin veden alla. Nykyään itseoppinut kuvaaja jättää varsinaisen kuvaamisen ammattilaiselle, Teemu Liakalle, jonka kanssa on työskennellyt kauan.

Tunturin tarina päättää Röhrin MRP-tuotantoyhtiön luontotrilogian. Sen aloitti Metsän tarina (2012), jonka Röhr tuotti ja Ville Suhonen sekä Kim Saarniluoto ohjasivat. Se sai yli 90 000 katsojaa. Vuonna 2016 Röhr ja Kim Saarniluoto ohjasivat Järven tarinan, joka keräsi yli 190 000 katsojaa.

”Aluksi Metsän tarinasta ehdotettiin tv-dokumenttia. Kukaan ei oikein uskonut, että se menisi elokuvateattereissa. Mutta moni muisteli kymmenen vuoden jälkeenkin Vedenalaista Islantia. Arvasin, että kotimainen luonto kiinnostaa vielä useampia.”

Röhrin ohjaamassa Vedenalaisessa Islannissa (1997) sukellettiin järvissä ja luolissa, mannerlaattojen välissä ja jäävuorten alla. Tulivuoriakin esiteltiin. Se sai yli tusinan palkintoja ympäri maailmaa.

Lapsena ja nuorena Röhr harrasti vapaasukellusta sen verran kuin tarkeni, eli Suomen vesissä kesäisin. Hän sai ensimmäisen märkäpukunsa vasta 16-vuotiaana. Vapaa-ajalla Röhr suosii edelleen vapaasukellusta. Laitesukellus on hänelle työjuttu.

Teini-ikäisenä Röhr alkoi myös harrastaa valokuvaamista. Elokuvakärpänenkin puri nuorena Järvenpään elokuvakerhossa, jossa Röhr kävi perheen kesämökiltä Tuusulasta.

”Näin muutamia Antonionin ja Fellinin elokuvia ja ajattelin, että leffahommiin minunkin pitää isona päästä.”

Röhr tähtäsi tuottajaksi ja meni opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun. Siellä oli muitakin elokuvista kiinnostuneita: nykyään Solar Filmsillä työskentelevät Jukka Helle ja Rimbo Salomaa, muun muassa Aki Kaurismäen elokuvia tuottanut Klaus Heydemann ja Teemu Nikin tuottajakumppani Jani Pösö.

Röhr opiskeli ja harjoitteli samalla luovaa alaa. Hän näytteli teatterissa, elokuvissa ja mainoksissa. Roolit olivat usein pieniä, mutta niistä sai rahaa opiskelun tueksi ja yhteyksiä syntyi.

”Elokuvatuottajille ei silloin ollut koulutusta. Kun Kaj Holmberg kuuli, että opiskelin kauppakorkeakoulussa, hän tarjosi töitä tuotantopäällikkönä kanadalaisessa yhteistuotannossa. Sanoin, ettei minulla ole kokemusta, mutta hän tokaisi, että siinäpä opit – ja oli oikeassa.”

Vuonna 1988 sai ensi-iltansa Röhrin tuottama Pekka Parikan Pohjanmaa, jota käsikirjoitti Antti Tuuri.

”Antti on pitkäaikaisin työtoverini. Hänen kanssaan olen tehnyt käytännössä koko tuottajanurani. Antin kanssa syntyi myös luontodokumenttien tyyli, jossa on mukana ihmisten luontomytologian historia.”

Parikan, Tuurin ja Röhrin seuraava työ oli Talvisota (1989), aikansa suurtuotanto. Heti sen jälkeen Röhr perusti MRP-yhtiönsä ja joutui pian rakentamaan bisnestä syvässä lamassa.

”Huomasin, että sotilasfarssit olivat ennenkin menestyneet lama-aikoina. Tuotin Ere Kokkosen kanssa Körmyjä. Silloin alkoi myös vedenalainen kuvaaminen, jota juuri kukaan muu ei tehnyt.”

Tv-dokumentti Hylyt – Itämeren historiaa ja haaksirikkoja (1996) oli Röhrin ensimmäinen iso vedenalainen hanke.

1990-luvulla lama sulki elokuvien rahoitushanoja ja muutenkin suomalaisen elokuvan suosio vaipui aallonpohjaan.

Suunta kääntyi vuosikymmenen lopussa, kun Röhrin tuottama sotaelokuva Rukajärven tie (1999) sai ensi-iltansa.

”Myös Poika ja ilves ja Häjyt palauttivat uskoa kotimaisiin elokuviin”, Röhr sanoo. ”Rukajärvi oli iso riski. Laskimme, että sen pitäisi saada 300 000 katsojaa, mutta se oli hemmetin hyvä tarina, jonka eteen oli tehty töitä jo 90-luvun alussa.”

Antti Tuuri käsikirjoitti, ja vuonna 1997 kuolleen Pekka Parikan tilalle löytyi nuori lupaava ohjaaja Olli Saarela. Rukajärven tie sai lopulta yli 420 000 katsojaa. Se menestyi poikkeuksellisesti myös silloin uudessa dvd-formaatissa.

Röhr jatkaa tuottajana. Nyt työn alla on muun muassa Markku Pölösen paluuelokuva Hamsterit. Uutta isoa luontodokumenttia ei ole suunnitteilla. Ne ovat raskaita tuotantoja, jotka vievät viisi vuotta.

”Vedenalainen kuvaaminen ja luonto ovat minun henkilökohtaisia juttujani. Jatkossakin kaikki sisältö, jota teen itse, liittyy varmasti niihin. Meillä on kuvattuna yli tuhat tuntia hienoa luontoaineistoa. Mietimme sen jalostamista uusiin muotoihin. Mutta nyt yritän jotain ihan muuta.”

Röhr on yhdistänyt voimansa Päijänteen Luonnonperintösäätiön kanssa hankkeessa, jossa hankitaan luonnonsuojelukohteita Puulaveden ympäristöstä, erämaista Päijänteen itäpuolella.

”Ehkä voimme saada sinne jonain päivänä jopa kansallispuiston”, Röhr haaveilee.

Oikaisu 1.12.2021 klo 9.45: Järven tarina -elokuvan ohjasivat Marko Röhr ja Kim Saarniluoto, ei Röhr yksin. Oikaisu 2.12.2021 klo 9.40: Talvisota-elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1989, ei 1990.

Marko Röhr

  • Syntyi 1961 Helsingissä.

  • Opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa 1982–1987.

  • Ohjauksia: Hylyt – Itämeren historiaa ja haaksirikkoja (1996), Vedenalainen Islanti (1997), Järven tarina (Kim Saarniluodon kanssa, 2012), Luontosinfonia (2019), Tunturin tarina (2021).

  • Tuottanut 35 pitkää elokuvaa, muun muassa: Petos (Taavi Kassila, 1988), Pohjanmaa (Pekka Parikka, 1988), Talvisota (Pekka Parikka, 1989), Rölli – hirmuisia kertomuksia (Olli Soinio, 1991), Tulennielijä (Pirjo Honkasalo, 1998), Rukajärven tie (Olli Saarela, 1999), Metsän tarina (Kim Saarniluoto ja Ville Suhonen, 2012).

  • Palkintoja: parhaan elokuvan Jussi Rukajärven tiestä (yhdessä Ilkka Matilan kanssa, 2000), Suomen elokuvatuottajien keskusliiton vuoden tuottaja 2000 ja 2016.

  • Päijänteen Luonnonperintösäätiöstä ja Pelastetaan Puula -hankkeesta löytyy tietoa osoitteesta plups.fi

  • Täyttää 60 vuotta torstaina 2. joulukuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat