Terra Exotica -teos on parasta, mitä Jimi Tenor on big bandille säveltänyt - Kulttuuri | HS.fi

Terra Exotica -teos on parasta, mitä Jimi Tenor on big bandille säveltänyt

Umolle tehty raikas ja kupliva orkesterimusiikki puhkui, pauhasi ja puski päälle.

Jimi Tenor soitti konsertissa myös tenorisaksofonia ja huiluja.

21.11. 15:20

Jazz

Jimi Tenor ja Umo Helsinki Jazz Orchestra Savoy-teatterissa 20.11. kapellimestarina Ed Partyka. Jimi Tenorin levyn Terra Exotica toinen julkaisukonsertti.

"Pitää sanoa, että on vähän kopioitu sieltä sun täältä", naurahti Jimi Tenor konserttinsa loppupuolella – tyypilliseen toteavaan tapaansa ja itseään tyypillisesti vähän vähätellen.

"Niinhän se menee."

Ainakaan Savoy-teatterin lauantai-iltaisessa levynjulkaisukonsertissa itsen ja musiikin vähättelyyn ei ollut yhtään ilmeistä syytä – monenlaisista tyylillisistä mielleyhtymistä huolimatta.

Jimi Tenorin Umo Helsinki Jazz Orchestralle säveltämä ja sovittama Terra Exotica lienee parasta, mitä hän on tehnyt tähän mennessä perinteiselle big bandille.

Onkin rohkaisevaa havaita, että noin kolmekymmentä omaa albumia kolmessakymmenessä vuodessa tehnyt Jimi Tenor, 56, ei ole asettunut vieläkään aloilleen – ja on löytänyt juuri nyt uusimman kulman oman musiikkiin asettumalla hetkeksi aloilleen.

Savoy-teatterissa se tarkoitti, että hän ei ole yrittänyt keksiä big bandia juuri nyt uudelleen, eikä pyri juuri nyt myöskään peittelemään sitä, että on säveltänyt ja sovittanut yhdeksän napakan orkesterikappaleen Terra Exotican big bandille, "jazzin sinfoniaorkesterille".

Päinvastoin, Jimi Tenor otti kapellimestari Ed Partykan johtamasta kuudentoista muusikon jazzorkesterista häpeilemättä irti kaikki sen ominaisimmat tehot, usein toki perinteisimmin ja tyypillisimmin.

Musiikki puhkui, pauhasi ja puski päälle sekä svengasi suurimman osaan aikaa vastustamattomasti. Se oli sitä jazzii – ja vielä muutamaa astetta väkevämmin kuin viime maaliskuussa taltioidulla, perjantaina julkaistulla viidenkymmenen minuutin mittaisella levyllä.

Sen nimi Terra Exotica saattoi synnyttää musiikillisia odotuksia jonkinlaisesta teko-eksoottisesta maailmanympärimatkasta.

Ennen kaikkea ajalta, jolloin kaukomatkailu oli vielä harvojen etuoikeus ja "lounge music" tarkoitti vain viihdyttävää eskapistista soitinmusiikkia, jota kuunneltiin kotona viinyylilevyiltä.

Ja olihan Jimi Tenorin sävellyksissä todella pieniä "eksoottisia" vihjeitä, jotka piirsivät toisinaan mieleen jonkin elokuvallisen kohtauksen Tokiosta aina Helsingin Kontulaan.

Esimerkiksi Pharos Sunsetissa torvet puhkuivat paikoin kuin muinaiseen Egyptiin sijoittuvassa Hollywood-spektaakkelissa, eikä ollut epäselvää minne Yön synkät tunnit sijoittui. Paikka oli 1950-luvun Los Angeles, jossa yksinäinen autoilija lipuu hiljaa Sunset Boulevardia, vilkkuvien mainosvalojen heijastuessa sateen kostuttamasta mustasta asfaltista.

Tenorisaksofonia ja huiluja soittanut Jimi Tenor heittäytyi siinä myös keskeiseksi solistiksi, kuten useimmissa muissa konsertin kappaleissa.

Ilta olikin hänen jatkuvaa juhlaansa myös solistina – ja aika lailla sellainen kuin espanjalaisen juomasekoituksen mukaan nimetty Clara con limón. Raikas, kupliva ja jazzin janon taatusti vievä, mutta ei sitruunasiivun kanssa liian makea.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat