Kaikki tietävät, että elokuvat ovat illuusiota, valon ja varjon leikkiä kankaalla ja ruudussa. Harva huomaa ajatella, että myös elokuvien teko on samanlaista illuusioon uskomista.
Aluksi elokuva on pelkkä idea, kuva käsikirjoittajan tai ohjaajan aivoissa, tarinan tiivistelmä tiedostossa. Jotta idea muuttuu elokuvaksi, on elokuvantekijän ”myytävä” ideansa rahoittajille, sitten työkavereilleen ja lopulta yleisölle. Tekijän on saatava jokainen hurmaantumaan ideastaan.
Vuosien ajan elokuvaohjaaja Antti J. Jokinen on ollut tämän illuusiopelin kovimpia taitureita Suomessa.
Jokiseen on luotettu, ja hänen nimensä varassa muut ovat olleet valmiita ottamaan riskejä. Jokinen on onnistunut puhumaan puolelleen rahoittajia, käsikirjoittajia, näyttelijöitä, tuottajia, kriitikoita, säätiöitä, yhteistyökumppaneita sekä tietenkin myös suurta yleisöä.
Antti J. Jokinen
Tästä todistavat Jokisen ohjaamat elokuvat Sofi Oksasen ja Katja Ketun romaaneista (Puhdistus ja Kätilö) sekä Helene Schjerfbeckin elämästä. Musiikkivideoiden tekijänä aloittaneen Jokisen elokuvissa ovat painottuneet visuaalisuus ja vahvat näyttelijäsuoritukset.
Nyt Jokisen ura on kuitenkin vaarassa. Syynä on karille ajautunut elokuvaprojekti Omerta 6/12. Elokuva saatiin vaikeuksien jälkeen teattereihin perjantaina.
Kirjailija Ilkka Remeksen romaaniin perustuva Omerta-elokuva, tai oikeastaan alun perin kaksi elokuvaa, oli yksi Antti Jokisen suurista unelmista. Jokinen kehitteli, suunnitteli ja valmisteli Linnan juhliin sijoittuvaa trilleriä vuosia.
Unelma alkoi särkyä syksyllä 2020 kuvausten keskeytyessä ja Antti Jokisen joutuessa sivuun.
Sairauslomalle, sanottiin. Jokisen poistuminen tarkoitti miljoonatuotannolle juoksemista vauhdilla päin seinää.
Haastattelemieni elokuvantekoon osallistuneiden mukaan Jokisen ohjaajapestin päättymisen taustalla on vaikuttanut työtaakan, uupumuksen sekä alkoholin murheellinen yhdistelmä.
Jokinen oli paljosta vastuussa: hän ei ollut pelkästään elokuvan ohjaaja, vaan myös sen käsikirjoittaja, tuottaja, tuottajayhtiön pääomistaja sekä hallituksen puheenjohtaja. Itse itsensä pomo.
Kun tällaisella kuormalla lastattu henkilö sairastuu, vaikeuksia on luvassa – ollaan rakentamassa sitten taloa tai jättimäistä elokuvatuotantoa. Jokisen johtamissa kuvauksissa ilmapiiri tulehtui eikä turvallisuusmääräyksiä aina noudatettu.
Nyt Omerta 6/12 on valmis, toisen ohjaajan nimissä, eikä lopputulos mairittele. ”Epäonnistuminen” ja ”tönkkö” ovat olleet arvostelujen laatusanoja ”keskinkertaisuuden” ohella.
Tuotannon vaikeudet tietäen elokuvan valmistuminen on kuitenkin työvoitto ja osoitus taustavoimien ja monisatapäisen tekijäryhmän rautaisesta ammattitaidosta.
Syylliseksi epäonnistumiseen on nostettu Jokinen, mutta onko riskinhallinnan pettäminen yli kahdeksan miljoonan euron elokuvatuotannossa sittenkään yksin keskeisen puuhamiehen vastuulla?
Pääosaa näyttelevä Jasper Pääkkönen valitteli käsikirjoituksen puutteellisuutta Suomen Kuvalehden haastattelussa. Siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että elokuvan suunnitellulle kakkososalle, Omerta 7/12:lle, ei ollut rahoitusvaiheessa valmista käsikirjoitusta. Miten sellainen on edes mahdollista? Kässärin olisi pitänyt käydä jopa kymmenien ihmisten pöydällä katsottavana.
Tasavallan presidentti puolisoineen Omerta 6/12 -elokuvan Linnan juhlissa. Elokuvassa heitä esittävät Robert Enckell ja Gaila Järvsalu.
Rahoittajissa on toki ollut mukana keltanokkia, kuten jääkiekkoilijana tunnettu Saku Koivu, eikä ulkopuolisilta voi odottaa elokuvanteon lainalaisuuksien ymmärtämistä. Mutta mitä ovat tehneet elokuvarahoittamisen ammattilaiset, ruotsalaisvetoinen levitysyhtiö SF Studios, tv-kanava C More sekä julkista rahaa elokuvalle lapioinut Business Finland? Suomen elokuvasäätiö sentään rahoitti ainoastaan elokuvaa Omerta 6/12, ei jatko-osaa.
Onko tehty klassinen perässähiihtäjien virhe: kun yksi on hurmattu mukaan, muut ovat seuranneet eivätkä ole tutustuneet sikaan säkissä? Näkivätkö kaikki silmissään dollarinkuvia, kun muutamia Hollywood-rooleja tehnyt Jasper Pääkkönen oli mukana hankkeessa?
Ilkka Remeksen jännärikirjoja on aiemmin Suomessa pidetty liian kalliina filmatisoida. Nyt Jokisen ja hänen taustavoimiensa puuhakkuus toi kokoon miljoonapotin. Se on kaikesta huolimatta askel suomalaisen elokuvan kansainvälistymisen tiellä. Omerta on myös tekijöilleen, erityisesti stunt-ammattilaisille, sulka hattuun siksi, että vastaavanlaista elokuvaa ei ole täällä tehty.
Esimerkiksi elokuvan keskeinen action-kohtaus, autojen takaa-ajo Helsingin ydinkeskustassa on toteutettu mieleenpainuvasti.
Eteenpäin menoa on sekin, että tuotanto pystytään pysäyttämään kriisin keskellä ja saamaan silti maaliin. Olisiko 2000-luvun alussa kuvauksia pysäytetty varotoimenpiteenä samaan tapaan? En usko.
Hankkeen vaikeuksista ulospäin kertominen on ollut myös yleisön kannalta enemmän kuin reilua. Moni Omertan tekijätiimistäkin tuntuu nyt harmittelevan, miksei kirotusta elokuvasta tullut tehtyä making of -dokumenttia.
Jokisen sairastuttua elokuvan taustavoimat löysivät uuden ohjaajan. Aku Louhimies on saagan voittaja, sillä Omerta tipahti hänen syliinsä hetkellä, jolloin hän oli uransa aallonpohjassa, näyttelijöiden esittämien syytösten jäljiltä elokuva-alan persona non grata.
Mutta ei Louhimieskään ihmeisiin pysty. Hänen aisaparinsa, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalan pikavauhdilla laatima uusi käsikirjoitus piti asettaa niihin raameihin, jotka rahoitus, sovitut suunnitelmat ja kuvauspaikat asettivat. Louhimiehen elokuvasta siis paistaa edelleen läpi Jokisen pohjatyö – muun muassa suuri suunnitelma kahdesta elokuvasta.
Valmiissa elokuvassa on kaksi voimakasta pääjuonta, joista toinen loppuu puolivälissä kuin seinään. Ei ole vaikea arvata, että siinä kohtaa olisi ensimmäinen Omerta 6/12 loppunut ja kakkososa, Omerta 7/12, alkanut.
Varmaa on, että tämän Omerta-sotkun häviäjä on Antti J. Jokinen.
Maailman elokuvahistoriassa isojenkin elokuvien ajautuminen tuhoon ei ole mitenkään tavatonta. Syynä ovat milloin rahavaikeudet, milloin henkilöristiriidat, ammattitaidon puute tai silkka epäonni. Usein näitä hankkeita yhdistää valtava kunnianhimo ja sitä kautta suuret haaveet, välillä liiankin suuret.
2010-luvun alussa Jokinen viritteli ”Suomen kalleinta elokuvaa”, fantasiaelokuva Nicholas Northia, jota piti kuvata Lapissa ja jonka inspiraatio oli haettu Kalevalasta. Hanke jäi toteutumatta, ja ulkopuoliset rahoittajat penäsivät rahojaan oikeudessa. Petossyyte kaatui.
Vuonna 2017 Jokinen oli kiinnitettynä pääohjaajaksi kymmenosaiseen tv-sarja Bulletsiin. Kesken suuren kansainvälisen tuotannon Jokinen kuitenkin siirrettiin sivuun, aivan kuten Omertastakin, ja sarjan ohjasi loppuun Pete Riski. Syy Jokisen pestin päättymiseen jäi julkisuudessa mysteeriksi. Asia vaiettiin.
Saksalaisnäyttelijä Sibel Kekilli kuului Bullets-sarjan näyttelijöihin.
Pian Bullets-episodin jälkeen Jokinen oli hurmaamassa uusia kumppaneita: kokoamassa Omerta-tiimiä sekä ohjaamassa Helene-elokuvaa, johon tukea antoivat muiden muassa Suomen elokuvasäätiö, Hyvinkään kaupunki, Helsingin Sanomat ja Jane ja Aatos Erkon säätiö.
Haastattelin tätä kirjoitusta varten Omertan tuotantoon osallistuneita. Halusin kuulla myös Antti J. Jokista. Hän kirjoitti lyhyen Whatsapp-viestin:
”Sairastuin vakavaan työuupumukseen vuonna 2020 ja olen edelleen sairauslomalla. Hakenut ja saanut ongelmiini apua, eli paranemassa. Omerta oli minulle merkityksellinen ja todella tärkeä projekti. Sen kehittelyyn meni 4–5 vuotta ja useat rahoituskierrokset päälle. Kuitenkin lopulta melko normaali elokuvan kehittely, jos vertaa aikaisempiin elokuviini”, Jokinen kirjoitti.
”Akun versiolle toivon tietenkin vain menestystä.”
Yksityiskohtaisiin kysymyksiin Jokinen ei vastannut.
53-vuotias Jokinen on siis aikeissa palata töihin eli elokuvantekoon entistä vahvempana, mahdollisesti piankin.
Aiemmin hänen on kerrottu virittelevän elokuvaa muun muassa Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaanista sekä Muumeista.
Useasta lähteestä vahvistettujen tietojen mukaan Jokinen olisi kuitenkin suunnittelemassa myös suuren luokan elämäkertaelokuvaa.
Se olisi tarina marsalkka C. G. E. Mannerheimista.
Onko se realismia? Voiko illuusiomestari Jokinen vielä kerran hurmata rahoittajat ja taitavimmat tekijät mukaansa tavoittelemaan suurta unelmaa?
Elokuvan maailmassa kaikki on mahdollista. Omertan tapahtumien jälkeen paljon pitää kuitenkin muuttua.
Oikaisu 22. marraskuuta kello 12.09: Juttuun täsmennetty, että Suomen elokuvasäätiö on rahoittanut ainoastaan elokuvaa Omerta 6/12, sen jatko-osalle ei ole myönnetty tukea.