Tekosyvällisessä brittisarjassa otetaan miehistä mittaa äärimmäisissä pohjoisissa olosuhteissa 1800-luvulla - Kulttuuri | HS.fi

Tekosyvällisessä brittisarjassa otetaan miehistä mittaa äärimmäisissä pohjoisissa olosuhteissa 1800-luvulla

The North Water rakentuu päähenkilöiden väliseen jännitteeseen: hyvä ja paha, brutaali ja sivistynyt, tieto ja vaisto.

Jack O’Connell (vas.) on sivistynyt lääkäri Patrick Sumner, ja Colin Farrell on hänen vastapoolinsa, karkea valaanpyytäjä Henry Drax.

20.11. 2:00 | Päivitetty 20.11. 9:24

Vuosi on 1859, kun entinen armeijan lääkäri, irlantilainen Patrick Sumner (Jack O’Connell) astuu valaanpyytäjien laivaan Hullin satamakaupungissa Englannissa. Sumner on sivistynyt ja hyväkäytöksinen mies, mutta häntä painavat raskaat muistot Intian komennukselta.

Laivalle on pestattu joukko raavaita ja huonosti käyttäytyviä miehiä, joiden etunenässä murisee Colin Farrellin näyttelemä valaanpyytäjä Henry Drax. Draxilla on synkkä maine, mutta valaanpyytäjänä hänen arvostuksensa on korkealla.

Ian McGuiren palkittuun romaaniin perustuva minisarja The North Water – hyytävä helvetti rakentuu näiden kahden vastakohdan väliseen jännitteeseen: hyvä ja paha, brutaali ja sivistynyt, tieto ja vaisto. Kumpi heistä selviää hengissä, kun laiva päätyy arktisille vesille ja miehet ovat lopulta vailla ruokaa ja suojaa?

Jos asetelma lähtökohtaisesti kutkuttaa, myös sarja vastannee odotuksia. Se tarjoaa vaikuttavaa visuaalisuutta, ääriolosuhteita ja miesten syviä, hyvin syviä, tuntoja fyysisen sietokyvyn ja kuoleman rajoilla. Varsinkin Sumnerin ja Draxin välisiin dialogeihin on ladattu koko ihmisyyden ydinkysymyksiä.

Kysymykset ovat myös ilmeisiä. Totta kai käy ennen pitkää selväksi, että Sumner ei ole vain hyvä, vaikka osaakin hoitaa sairaita, eikä Drax ole läpeensä paha. Sumnerissakin on eläimellinen puolensa, Drax puolestaan näkee hänen lävitseen ja puhuu viisaita.

Minisarjana The North Water on aika erikoinen. Vaikka juoneen on upotettu myös jännitystä – rikos, joka pitäisi selvittää –, se enimmäkseen etenee hyvin hitaasti ja ilman rytminvaihdoksia. Minimalistisesti mutta voisi sanoa myös monotonisesti. Tätä korostaa uhkaava uliseva äänitausta, joka pysyy koko sarjan ajan muuttumattomana.

Sarjan kohokohdassa Sumner kulkee jääkarhun kannoilla äärettömässä maisemassa. Elokuvallisesti toteutettu kohtaus kestää pitkään mutta myös huipentuu hienosti.

Muuten sarjasta jää lopulta käteen tekosyvällistä filosofiaa, joka pääsisi luultavasti paremmin oikeuksiinsa, jos jaksoja olisi edes yksi vähemmän.

Sarjan tekijä Andrew Haigh on kuitenkin kiinnostava. Hänen toistaiseksi kiitetyin työnsä on ollut upea elokuva 45 vuotta (2015), jossa Charlotte Rampling ja Tom Courtenay näyttelevät vanhaa avioparia. Courtenay nähdään myös The North Water -sarjassa.

Naisrooleja sarjassa ei ole käytännössä lainkaan, mutta tässä tapauksessa niin kuuluu ollakin. Toki suuret kysymykset kuuluvat naisillekin, mutta sarjan kuvaamat olosuhteet 1860-luvulla eivät niinkään.

The Norh Water – hyytävä helvetti, TV1 klo 21.10 ja Yle Areena. (K16)

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat