Uusin Antti Hautalehto -dekkari sivuaa ajankohtaista aihetta, mutta ei juuri kommentoi sitä: sarjamurhaaja vainoaa maahanmuuttajia - Kulttuuri | HS.fi

Uusin Antti Hautalehto -dekkari sivuaa ajankohtaista aihetta, mutta ei juuri kommentoi sitä: sarjamurhaaja vainoaa maahanmuuttajia

Christian Rönnbacka yhdeksäs Antti Hautalehto -kirja tarjoaa luistavaa jännitysviihdettä.

Christian Rönnbacka kuvattuna Helsingissä marraskuussa 2016.

14.1. 12:22

Romaani

Christian Rönnbacka: Tulen aika. Bazar. 330 s.

Entinen poliisi Christian Rönnbacka on kahdeksalla Antti Hautalehto -romaanillaan löytänyt oman alueensa suomalaisen dekkarikirjallisuuden kentällä. Se alue ei ole nordic noir -synkistelyä ja yhteiskunnallista pohdintaa, vaan enemmänkin perinteisen kovaksikeitettyä, toiminnalla ja huumorilla ryyditettyä kerrontaa.

Yhdeksännessä Hautalehto-kirjassa Antti Hautalehto on vapautunut syytteistä niitattuaan Lapin maisemissa kiinalaista miljardööriä ja hänen poikaansa uhanneet palkkasoturit. Mutta mies on vähän tuuliajolla: avioliitto näyttää hajonneen, eivätkä tuskalliset muistot jätä rauhaan.

Lopulta Hautalehto kuitenkin ryhdistäytyy ja ottaa pestin Keskusrikospoliisista uuden, lähiöiden jengirikollisuutta estämään ja selvittämään pyrkivän ryhmän johtajana. Parikseen hän saa Ruotsista entisen oppilaansa, irakilais-suomalaisen konstaapeli Henna Björkin, jolla on kokemusta jengirikollisuudesta.

Ryhmää ei vielä saada edes kunnolla kasaan ennen kuin Antti ja Henna joutuvat ratkomaan sarjamurhia. Joku tai jotkut ampuvat hengiltä nuoria maahanmuuttajia, ja murhien kirvoittama viha uhkaa muuttaa suomalaiset lähiöt taistelukentiksi.

Rikokset on selvitettävä ennen kuin palaa muutakin kuin autoja. Kaksi kovanaamaa ryhtyy siis hommiin hieman sääntökirjan ulkopuolellakin käväisten.

Hautalehto-sarjan yhdeksäs kirja Tulen aika ei ole läheskään sellaista fyysistä toimintajännitystä kuin sitä edeltänyt jänkäramboilu Ruska. Tulen aika on poliisiromaani ja arvoitusdekkari, jonka toiminnalliset jaksot on säästeliäästi annosteltu ja jossa Hautalehdon hieman äkkivaara ja arvaamaton persoona suhteessa yhteisöön nousee enemmän esiin.

Kuten päähenkilönsä, Rönnbackakaan ei tuhlaa aikaa jaaritteluihin, vaan vetää tarinaa suoraviivaisesti eteenpäin ilman psykologisointia tai yhteiskunnallisia pointteja. Yrityksiä kurkotella suurempiin ulottuvuuksiin ei hänen kirjoissaan ole, mutta sujuvia ja nasevia ne ovat.

Tätä ei ole tarkoitettu vähättelyksi, mutta tavallaan Hautalehto-kirjat ovat nykypäivän vastine entisaikojen ikisuosikille Jerry Cottonille: omassa linjassaan pysyvää luistavaa jännitysviihdettä, jonka lukee nopeasti ja unohtaa yhtä pikaisesti.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat