Pop / Albumi
Adele: 30. Columbia. ★★★★
On popmusiikin suuri klisee kutsua uutta albumia artistin uran henkilökohtaisimmaksi julkaisuksi.
Fanit ovat kiinnostuneita tähtien elämästä, ja koska yksityisyyttään varjelevat laulajat välttelevät asioistaan avautumista julkisuudessa, tarjoavat ”henkilökohtaisimmat albumit” mahdollisuuden päästä kuulemaan, minkälaista muusikon elämä todella on. Aina nämä henkilökohtaisimmaksi mainostetut albumit eivät kuitenkaan onnistu lunastamaan lupauksiaan.
Tässä mielessä brittilaulaja Adele Adkinsin, artistinimeltään Adelen, odotettu neljäs levy 30 on erinomainen poikkeus. Se todellakin on henkilökohtainen. Niin henkilökohtainen, että välillä tunteiden ja tuskan vuodatus alkaa jo tuntua kuulijasta tukalalta.
Henkilökohtaisen levyn käsittely vaatii nopeaa taustoitusta artistin elämästä. Adele kirjoitti vuonna 2011 julkaistun läpimurtoalbuminsa 21, kun oli käymässä läpi eroa. Aihepiiristä ammennettiin sellaiset kappaleet kuin Set Fire to the Rain, Someone Like You ja Rolling in the Deep.
Levyn julkaisun kanssa samana vuonna Adele tutustui Simon Koneckiin, jonka kanssa sai lapsen ja meni naimisiin. Ura jatkui vuonna 2015 julkaistulla levyllä 25, jonka tekeminen oli muusikolle vaikea projekti. Myös sen kappaleet muistuttavat teemoiltaan ja sanoituksiltaan paljon edellistä levyä, vaikka laulajan omassa elämässä tilanne oli aivan erilainen.
Ehti kulua melkein kuusi vuotta, kun viime kuussa julkaistiin Easy on Me, ensimmäinen Adelen uusi kappale 25-levyn ilmestymisen jälkeen. Siinä välissä laulaja oli käynyt läpi paljon julkisuudessa käsitellyn avioeron, kasvattanut lastaan ja löytänyt uuden rakkauden.
Tämä kaikki kuuluu hyvin suoraan ja suodattamatta 30-nimisellä levyllä. Levyn nimi tulee siitä, minkä ikäisenä laulaja on tehnyt suurimman osan kappaleista.
Päivänselvää on se, että Adelella on kertakaikkisen mieletön ääni. Poikkeuksellinen laulutaito on tehnyt Adelesta yhden 2000-luvun tärkeimmistä muusikoista. Välillä laulajan suoritusta kuunnellessa mykistyy täysin.
Niin käy erityisesti To Be Loved -kappaleen kohdalla. Pianoballadina se on likipitäen täydellinen kappale. Raastavan surullinen, sanoitukseltaan rakastamisen vaikeutta täydellisesti kuvaava ja laulusuorituksena mieletön.
”Let it be known, let it be known that I tried”, Adele laulaa, ja kuulija nyökkäilee hiljaa.
Levyllä on muitakin kappaleita, joissa Adele onnistuu sanomaan yksinkertaisia asioita niin hienosti, että ei voi kuin ihmetellä.
Erityisiä huippuhetkiä ovat To Be Loved -kappaleen lisäksi My Little Love ja I Drink Wine. Näistä ensimmäinen käsittelee sitä, miten Adele käy läpi eroaan poikansa Angelon kanssa, ja nauhoituksessa on jopa mukana äidin ja lapsen välisiä kahdenkeskisiä keskusteluja. Ikoniseksi lauseeksi nousee Adelen pojalleen toteama ”mummy’s been having a lot of big feelings”.
30 on ehdottomasti erinomainen poplevy, joka sisältää monia loistavia kappaleita. Disney-musikaalia tai jopa joululaulua muistuttava avauskappale Strangers by Nature, singlenä julkaistu Easy on Me ja uuden tuottajan Inflon kanssa tehty Woman Like Me nousevat parhaimmistoon.
Silti heikkouksiakin löytyy. Menevimmiksi biiseiksi tarkoitetut Oh My God ja Can I Get It tuntuvat hieman väkinäiseltä lisältä. Molemmissa voi kuulla vaikutteita Rolling in the Deep -hitistä, mutta ei kovin onnistuneella tavalla.
30-levyä on ehditty kutsua jo Adelen parhaaksi julkaisuksi, mutta siihen mielipiteeseen en voi yhtyä. Samalla kun levyn suurin vahvuus on sen henkilökohtaisuus, on se myös suurin heikkous.
Erovuodatus tuntuu yhteen pakettiin laitettuna jopa hieman liialliselta. Siinä uidaan niin syvissä vesissä, että kuuntelun jälkeen on uupunut olo. Musiikillisena suorituksena suurinta osaa kappaleista pitää arvostaa suuresti, mutta levy itsessään ei ole enemmän kuin osiensa summa. Ei, vaikka nimenomaan Adele on nostanut julkisessa keskustelussa esille sen, miten levy on tarkoitettu nautittavaksi alusta loppuun.
Moni kriitikoista ei pitänyt Adelen edellisestä levystä yhtään niin paljon kuin uusimmasta, mutta minulle 25-albumi ja erityisesti sen menevämmät biisit Water Under the Bridge ja Send My Love (To Your New Lover) ovat jääneet vuosia kestäneiksi suosikeiksi. Vastaavaa toivoisi tällekin levylle.
Kriitikon valinnat: R&B:n superyhtye ja suomalaista shoegazea
R&B / Albumi
Silk Sonic: An Evening with Silk Sonic. Aftermath/Atlantic. ★★★
Laulaja Bruno Mars ja räppäri Anderson Paak ovat muodostaneet tänä vuonna niin sanotuksi superyhtyeeksi kutsutun Silk Sonic -kokoonpanon, jonka ensimmäinen julkaistu kappale Leave the Door Open nousi keväällä isoksi hitiksi. Marraskuussa julkaistu esikoislevy An Evening with Silk Sonic jatkaa esikoissinglen viitoittamalla tiellä: se tarjoilee sulavaa hempeilymusiikkia, jota on varmasti kiva kuunnella treffien siinä vaiheessa, jossa halutaan virittäytyä intiimimpään tunnelmaan. Musiikillisilta ansioiltaan biisit eivät nouse Marsin tai Paakin soolotuotannon parhaiden kappaleiden tasolle, mutta yhdeksän kappaleen levy on aivan pätevä julkaisu.
Rap / Albumi
French Montana: They Got Amnesia. Epic Records. ★★★
Hiphop-artisti French Montana luottaa uudellakin albumillaan määrään. Kappaleita on bonusraita mukaan laskettuna peräti 21, ja se on oikeastaan myös levyn heikkous. Hyviä oivalluksia on useita, mutta niiden vastapainona on ikävä kyllä turhan paljon yhdentekevältä tuntuvia välikappaleita. Tästä huolimatta French Montanan musiikillista tyyliä ja osuvaa riimittelyä on ihailtava. Päällimmäisenä levyltä mieleen jää singlenä jo aikaisemmin julkaistu FWMGAB, jonka samplena hyödynnetään Shakiran Hips Don’t Lie -hitistä tuttua Jerry Riveran Amores Como El Nuestro -kappaletta.
Pop / Albumi
Fred Again: Actual Life 2 (February 2 – October 15, 2021). Again Records. ★★★★
Ensi kesänä Flow-festivaalille saapuva lontoolaistuottaja Fred Gibson on tunnettu yhteistyöstään muun muassa Ed Sheeranin, Halseyn ja Stormzyn kanssa. Tänä vuonna hän on alkanut julkaista omaa musiikkiaan artistinimellä Fred Again (tyyliteltynä Fred Again..). Actual Life 2 on jo vuoden toinen levy, ja se täynnä erinomaista elektronista pop-musiikkia. Olennaisinta eivät ole sanoitukset, vaan tunnelma, jonka musiikki jättää. On todella helppoa kuvitella ensi kesän Flow-yleisö huojumassa näennäisen huolettomasti näiden kappaleiden tahtiin 13 euron viinilasi kädessään.
Rock / Albumi
Ruissalo Amping: Tähtien suojatit Maan povella. Karhuvalta Records. ★★★★
Musiikkilehti Soundi ehti ylistää Ruissalo Amping -nimellä soololevynsä julkaisseen turkulaisen muusikon Samuli Virtasen uutta tuotantoa jo ennen kuin levy oli virallisesti ilmestynyt. Syytä hehkutukseen on. Tähtien suojatit Maan povella on erinomaista shoegaze-musiikkia, jossa päähuomion vie sähkökitara ja laulu jää kaikumaan taustalle. Musiikkia tulee turhankin usein kuvailtua kauniiksi, mutta tässä tapauksessa se on kiistatta paras sana. Lumoava äänimaailma tempaa mukaansa, ja kappaleet soljuvat miellyttävästi synkkänä syysiltana.