”Nyt”, sanoi George Harrison kesken lounastauon ja jätti bändinsä dramaattisesti: Peter Jacksonin dokumentti näyttää läheltä Beatlesin hyvät ja huonot hetket - Kulttuuri | HS.fi

John Lennon ja Paul McCartney Peter Jacksonin The Beatles: Get Back -dokumentissa. Restauroitu pysäytyskuva Twickenhamin studiolta tammikuulta 1969.

Lähes kahdeksan tunnin runsaudensarvi

The Beatlesin Let It Be -sessiot olivat oletettua hauskemmat ja monipuolisemmat. Peter Jacksonin The Beatles: Get Back näyttää nyt myös koko kattokonsertin


27.11.2021 2:00 | Päivitetty 30.11.2021 10:50

Taru sormusten herrasta -elokuvan ohjaaja Peter Jackson on pitkän linjan Beatles-fani, ja nyt hänen unelmastaan on tullut totta.

Kolmiosainen dokumenttisarja The Beatles: Get Back on lauantaista 27. marraskuuta lähtien kokonaan nähtävissä Disney+-palvelussa.

Ensin Jacksonin piti tehdä ”vain” elokuva ja sitten kolme noin kahden tunnin dokumenttijaksoa valtavasta materiaalista tammikuulta 1969. Aiemmin materiaalista julkaistiin Let It Be -albumi ja samanniminen elokuva vuonna 1970.

Jacksonin projekti paisui tästäkin. Dokumenttisarjan kokonaiskesto on lähes kahdeksan tuntia.

Tuon tammikuun työrupeaman taustalla oli Hey Jude -singlen promootiovideon kuvaaminen Michael Lindsay-Hoggin ohjauksessa Twickenhamin studiolla elokuussa 1968.

Pienen yleisön läsnäolo oli tuntunut mukavalta parin vuoden studioputken jälkeen ja konseptia haluttiin laajentaa.

Nyt tavoite oli antaa saman ohjaajan kameroiden pyöriä Twickenhamin studiossa koko tammikuu. Samalla yhtye harjoittelisi kokonaisen albumin verran uutta materiaalia.

Lopulta yleisö kutsuttaisiin paikalle. Tästä saataisiin televisiospesiaalin huipennus ja materiaali uusista lauluista koostuvaan konserttialbumiin.

The Beatles Twickenhamin studiolla tammikuun alkupuolella 1969. Värit ovat nyt heleämmät Peter Jacksonin dokumenttisarjaan tehdyn restaurointityön myötä.

Jälkimaailma muistaa tammikuun sessiot riitaisina. Uuden dokumentin suuri yllätys onkin hassuttelun ja hyvien fiilisten määrä.

Yhtä hämmästyttävää on, kuinka paljon klassikkoja yhdessä kuukaudessa kehiteltiin.

Let It Be -levylle päätyneiden kappaleiden lisäksi tammikuussa harjoiteltiin myös yli kymmentä Abbey Road -albumille myöhemmin samana vuonna päätynyttä laulua.

Lisäksi kuullaan vasta soololevyille päätynyttä materiaalia, kuten John Lennonin Gimme Some Truth ja Jealous Guy (vielä Intian-reissusta kertovilla sanoilla), Paul McCartneyn Another Day ja George Harrisonin All Things Must Pass.

Samalla käy ilmi, että konserttisuunnitelma rajasi valintoja. Nyt haluttiin harjoitella ja äänittää 14 sellaista laulua, jotka pystyttäisiin esittämään ”livenä” yleisölle ilman studiokikkailua.

Niinpä laajempia sovituksia ja päällekkäisäänityksiä vaativa biisimateriaali jäi myöhempään käyttöön.

Ohjaaja Peter Jackson

Ennakkoarvailuissa pelättiin, että Peter Jackson ”valkopesee” riitaisat sessiot. Pitkän linjan Beatles-kirjailija Philip Norman väittää edelleen näin The Times -lehdessä, koska filmi ei esimerkiksi näytä John Lennonin ja Yoko Onon heroiinikokeiluja.

Jackson kuitenkin näyttää laajat otteet jokaisesta 22 kuvauspäivästä kronologisessa järjestyksessä, ja kyllähän Lennon työkunnossa on. Tuskin hän heroiinia kuvausryhmän edessä muutenkaan nautti.

Tunnelmien ääripäät löytyvät 10. tammikuuta kuvatusta materiaalista.

”Emme ole koskaan opetelleet näin paljon lauluja”, Lennon ihastelee ja hassuttelee kaikenlaista.

Mutta juuri tuona päivänä George Harrison kyllästyy McCartneyn pomotukseen ja kertoo lounastauon aluksi ajattelevansa jättää yhtyeen.

”Milloin”, muut kysyvät. ”Nyt”, Harrison vastaa.

Siitä saadaan dramaattinen loppu kolmiosaisen dokumentin ensimmäiselle jaksolle.

Totuus on, että kriisistä selvittiin puolessa viikossa. Sessiot päätettiin samalla siirtää kalseasta Twickenhamista Applen studiolle.

Loppukuukausi meni varsin hyvässä hengessä varsinkin siitä lähtien, kun yhtyeen arvostama kosketinsoittaja Billy Preston saapui paikalle 22. tammikuuta.

Dokumentin toisen osan huippuhetki koetaan, kun Preston astuu sähköpianon ääreen ja jokaisen beatlen silmät syttyvät loistamaan innostuksesta.

”Sinä nostat meidät uudelle tasolle”, he ihastelevat. Preston liittyi mukaan koko loppukuukaudeksi.

The Beatles siirtyi tammikuun loppupuolella Applen studiolle, joka oli äänityksellisesti mukavampi ratkaisu. Toinen vasemmalta on ohjaaja Michael Lindsay-Hogg.

Kolmannen osan kruunaa kuuluisa yllätyskonsertti studiorakennuksen katolla 30. tammikuuta. Se näytetään ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan.

Tietoisuus yleisön olemassaolosta alhaalla kadulla ja lähirakennusten katoilla energisoi yhtyeen. Osa Let It Be -albumin raidoista on juuri tästä konsertista.

Dokumentissa otetaan entistä enemmän irti konsertin lopettamista vaatineiden poliisien käytöksestä.

Yhtye suorastaan toivoi, että filmille saataisiin konsertin keskeyttäminen ja pidätykset. Katolle saapuneet poliisit odottivat kuitenkin kohteliaasti musisoinnin loppumista ja poistuivat sitten rauhallisesti.

Kuuluisa kattokonsertti 30. tammikuuta 1969 oli yhtyeen viimeinen julkinen esiintyminen.

Yhtye levytti heti kattokonsertin jälkeen studiossa akustisempia levylle päätyneitä ottoja, kuten Two of Us ja Let It Be. Tässäkin vaiheessa haluttiin säilyttää konserttimaisuus eli kaikki soittivat yhdessä ilman jälkikäteisäänityksiä.

Seuraavana päivänä Ringo Starr lähti aikaisemmin sovitulle näyttelijäkeikalle erääseen elokuvaan. Mutta heti Ringon palattua elokuvatöistä alkoivat Abbey Road -albumin sessiot, joissa yhtye hyödynsi studio-osaamistaan taas täysimääräisesti.

Vaikuttaakin siltä, että myöhempi hajoaminen ei johtunut tammikuun alkupuolen ohimenevistä riidoista vaan syksyllä kärjistyneistä bisnesriidoista.

Niitä toki pohjusti Lennonin tammikuinen innostuminen Rolling Stones -manageri Allen Kleinin persoonasta. Muut beatlet eivät Kleinista perustaneet.

Yoko Onolle eli Lennonin tulevalle vaimolle McCartney antoi jo tammikuussa 1969 synninpäästön. Hänen mielestään oli ihan ok, että rakastavaiset olivat yhdessä myös studiossa.

Ono ei näytä juuri häirinneen työskentelyä. Mutta kun vapaa hetki tuli, hän riensi mielellään mikrofonin ääreen kiljumaan. Hieman arveluttavasti yksi hetkistä tapahtui juuri kun Harrison oli lähtenyt väliaikaisesti yhtyeestä.

Mutta oli myös hetkiä, jolloin Yoko Onon kiljumisen koettiin monipuolistavan filmiä ja häntä kannustettiin mikrofonin ääreen.

John Lennon ja Yoko Ono ehtivät pian Let It Be -sessioiden jälkeen naimisiin ja Bed Peace -lehdistötilaisuuksiinsa. Kuva maaliskuulta 1969.

Miksi alkuperäistä Let It Be -elokuvaa pidettiin dokumenttina yhtyeen hajoamisesta?

Ilmeisesti siksi, että elokuva ja albumi julkaistiin vasta Abbey Road -albumin jälkeen yhtyeen hajoamisen yhteydessä toukokuussa 1970.

Ja siksi, että televisioon tarkoitettu filmilaatu rääkättiin isolle valkokankaalle sopivaksi, jolloin kuvalaadusta tuli rakeinen ja hämärä.

Elokuvan alku sisältää myös erityisen epävireistä musisointia tammikuun alusta. Ehkä ohjaaja Lindsay-Hogg halusi selkeän kontrastin siihen, miten hienosti yhtye uusia laulujaan loppukuusta soitti.

Silti jo alkuperäinen elokuva sisälsi pääkohdat: Twickenhamin kalseuden, riitelyä, vitsailua, siirtymisen Applen studioille ja ison osan kattokonsertista.

Nykyteknologian avulla ja moninkertaisen keston ansiosta Jackson pääsee nyt syvemmälle.

Hän on poistanut rakeisuuden ja elävöittänyt värit. Hän on parantanut äänentoistoa ja kaivanut dialogit esiin. Lisäksi pitkä kesto tuo kovimmillekin The Beatles -tietäjille paljon uutta tietoa.

Lähes kahdeksan tunnin mitassa The Beatles: Get Back ehtii myös uuvuttaa tosifaniakin. Kutsuvierasnäytäntöihin Jackson teki parin tunnin kevyemmän tiivistelmän, mutta sitä versiota ei ole kaupallisesti saatavilla.

Juuri näin pitkänä sarja kuitenkin näyttää mitä elämä studiossa oikeasti oli: ajoittaista tyhjäkäyntiä. Inspiraation hetkiä. Kovaa työntekoa kymmenien uudelleenottojen merkeissä.

Ja todella paljon välikevennyksiä ja hassutteluja, joiden jälkeen jaksettiin taas puurtaa kuolemattomia pop- ja rock-klassikkoja julkaisukelpoisiksi.

Siihen The Beatles pystyi myös tammikuussa 1969. Ja se on osa heidän suuruuttaan.

Let It Be -albumin ensimmäinen työnimi oli Get Back ja sitä varten yhtye poseerasi samalla parvekkeella kuin Please Please Me -esikoisalbumillaan kuutisen vuotta aikaisemmin. Nyt kuuluisa valokuva mainostaa The Beatles: Get Back -dokumenttisarjaa.

Aikajana: The Beatles tammikuussa 1969 ja Peter Jacksonin dokumentissa

Äärimmäisen yksityiskohtainen Peter Jacksonin The Beatles: Get Back -dokumenttisarja osoittaa, että yhtye kävi läpi tunteiden kirjoa riitelyistä hyväntuuliseen hassutteluun melkein joka päivä tammikuussa 1969.

Tämä aikajana tarjoaa muutaman kiinnekohdan.

ENSIMMÄINEN JAKSO

2.1.

Yhtye saapuu Twickenhamin studiolle ja epäilee sen sopivuutta äänityksiin. George Harrison on palannut lomalta Bob Dylanin luota ja soittaa uutta Dylania bändikavereille.

3.1.

Yhtye hassuttelee 1950-luvun lopun sävellyksillään, joita ei ole levytetty. One After 909 kulkee niin hyvin että Harrison toivoo sen pitämistä mukana.

4.1.

Kolmas aamuherääminen kameroiden eteen ärsyttää muusikoita, jotka ovat tottuneet iltasessioihin. Hieman teennäisesti kameroiden edessä käyttäytyvä Paul McCartney ohjeistaa toisia ja vaatii John Lennonia opettelemaan Two Of Us -laulun sanat.

6.1.

Paul ja George käyvät kuuluisan riitansa, joka näkyy osin myös Let It Be -elokuvassa (1970).

”En mä voi tehdä tätä kameroiden edessä”, McCartney valittaa mutta jatkaa:

”Minua pelottaa olla pomo kuten olen ollut muutamia vuosia. Mutta en saa mitään tukea.”

7.1.

Haukottelua ja terästäytymistä kun Get Back -laulun aihio alkaa kulkea.

”Paljon voidaan saada aikaan, jos löydämme innostuksen”, Harrison kannustaa.

”Mr. Epsteinin [managerin kuoleman] jälkeen olemme olleet kurittomia”, McCartney sanoo.

”Ehkä meidän pitäisi hajota”, Harrison huokaa.

Sitten Maxwell’s Silver Hammer alkaa löytää muotoaan ja yhtye käy töihin.

8.1.

Harrison esittelee laulun I Me Mine ja John and Yoko yltyvät lennokkaaseen valssaamiseen. Pian hassutellaan myös You Win Again -kantriparodian merkeissä.

Loppukonsertti aiotaan siirtää Libyan Tripoliin. Harrison vastustaa ajatusta.

9.10

Harrisonilla on taas uusi laulu nimeltä For You Blue. Get Back saa väliaikaiset sanat, jotka satirisoivat maahanmuuttovastaisuutta. Let It Be saa mahtiriffinsä Paulin ja Georgen yhteistyönä.

10.1.

George kertoo lounastauon alkaessa yllättäen jättävänsä yhtyeen ”nyt”.

Muut jäsenet jäävät hölmistyneenä kehittelemään heavy metal -avantgardea Yoko Onon kanssa.

”Jos George ei tule takaisin tiistaiksi otetaan Eric Clapton [kitaristiksi]”, Lennon kuittaa.

TOINEN JAKSO

13.1.

John ja Paul selvittelevät asioita ja päättävät tavata Georgen heti kun hän on taas Lontoossa.

15.1.

Tapaaminen Harrisonin luona johtaa yhtyeen eheytymiseen. Sessioita päätetään jatkaa Applen studiolla.

22.1.–25.1.

Työ luistaa Applen studiolla, kun kosketinsoittaja Billy Preston liittyy mukaan.

”Tästähän tulee fantastinen elokuva, kun alku on Twickenhamista ja loppu täältä ja ulkoilmakonsertista”, Lennon havahtuu.

KOLMAS JAKSO

26.1.

Paulin tuleva vaimo Linda Eastman tuo studioon pienen Heather-tyttärensä joka kikattelee ja tanssii ihastuneena, kun yhtye soittaa hyväntuulisen sikermän 1950-luvun rock-klassikoita. Välillä Yoko kirkuu avantgardistisesti ja Heather matkii sitä hauskasti.

The Long and Winding Road saa levylle päätyneen oton, vaikka yhtye ei sitä vielä tiedä.

27.1.

Hassuttelun keskellä tehdään hyviä ottoja Get Back -laulusta. Yksi niistä päätyy levylle.

28.1.

George Harrison pohtii Something-sanoitusta. ”Hän viehättää minua kuin kukkakaali”, Lennon vitsailee.

29.1.

Yhtye toteaa kaiken sujuvan paremmin kuin Twickenhamin studiolla alkukuusta. I Want You (She’s So Heavy) -jamittelu on innostunutta ja sanoitus siteeraa hetken Martin Luther Kingiä.

30.1.

Kattokonsertti esittelee inspiroituneen yhtyeen. Yksi huippuhetkistä on Don’t Let Me Down.

31.1.

Yhtye palaa studioon tekemään akustisempaa materiaalia. Seuraavana päivänä Ringo Starr lähtee erään elokuvan kuvauksiin.

Dokumentin jälkeen: Helmi–syyskuu 1969.

Ohjaaja Michael Lindsay-Hogg ryhtyy leikkaamaan elokuvaa, mutta yhtye ei jää lopputulosta odottelemaan. Äänitykset Abbey Road -albumia varten alkavat vain muutama viikko kattokonsertin jälkeen helmikuun lopulla ja jatkuvat Johnin ja Yokon palattua häämatkalta.

Keväällä äänittäjä Glyn Johns tekee tammikuun materiaalista raakamiksauksen albumiksi nimeltä Get Back, mutta se ei kelpaa yhtyeelle ja julkaistaan vasta 2021.

Helmi–elokuussa äänitetty Abbey Road -albumi sen sijaan julkaistaan heti syyskuussa 1969.

Syyskuu 1969–toukokuu 1970

Bisnesriidat repivät yhtyettä. Tammikuun Let It Be -materiaali annetaan tuottaja Phil Spectorille joka tekee omia sovituksiaan ja äänityksiään studiomuusikkojen kanssa alkuperäisidean vastaisesti. Let It Be -albumi julkaistaan samaan aikaan elokuvan kanssa toukokuussa 1970, jolloin yhtye on jo hajonnut.

2003

McCartney saa tahtonsa läpi ja Let It Be... Naked julkaistaan muutamin muutoksin ilman Spectorin päällekkäisäänityksiä.

2021

Tammikuun 1969 sessioista julkaistaan kirja, laaja levyboksi ja Peter Jacksonin lähes kahdeksantuntinen televisiosarja Disney+-kanavalla.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat