Paavo Heinisen seitsemännessä sinfoniassa on sekä haurasta runollisuutta että räjähtelevää energiaa - Kulttuuri | HS.fi

Paavo Heinisen seitsemännessä sinfoniassa on sekä haurasta runollisuutta että räjähtelevää energiaa

Kapellimestari Dima Slobodeniouk taikoi Heinisen uuteen sinfoniaan mysteerin ilmapiirin. Solistivieras Patricia Kopatchinskaja kiisi virtuoottisesti Shostakovitshin viulukonsertossa.

Paavo Heininen kuvattiin marraskuussa Järvenpäässä.

27.11.2021 14:14

Klassinen. Radion sinfoniaorkesteri Musiikkitalossa 26.11. Dima Slobodeniouk, kapellimestari, Patricia Kopatchinskaja, viulu. - Heininen, Shostakovitsh.

Paavo Heininen (s. 1938) sairastui vakavasti seitsemännen sinfonian säveltämisen aikana. Teoksen loppuun saattamisessa hän tarvitsi teknistä apua.

Kantaesityksensä saaneen sinfonian jokainen nuotti on kuitenkin lähtöisin Heiniseltä itseltään. Vaikka terveydentila on hauras, henki on vahva.

Viisikymmenminuuttisesta sinfoniasta tunnistaa säveltäjän modernin, lyhyillä motiiveilla pelaavan, tapahtumatiheydeltään rikkaan ja ilmavan tyylin. Sen rakenne edustaa eräänlaista laajaa holvimuotoa.

Seitsemäs sinfonia ei ole kuitenkaan entisen kertausta, vaan säveltäjänsä nykyistä mielenmaisemaa ja muistoja peilaavaa ja perimmäisiä kysymyksiä pohdiskelevaa ilmaisukieltä.

Ensimmäinen osa, Ludus (Leikki) on nopeasykkeistä värileikkiä, jossa lyhyet motiivit putkahtavat esiin kuin hiljaisuudesta ja heijastuvat prismaattisesti seuraavaan motiiviin. Leikkiä ohjaa taustalla kirkas strukturaalinen äly.

Toinen osa Nimbus (Sumupilvi) on hauraan runollinen sävelmaisema. Se avaa ensin tähtitaivaan ikuisuusperspektiivin, joka peittyy aamusumuun.

Kolmas, pitkä Nucleus-osa on sinfonisen holvin keskus ja ydin, jossa rakenteelliset jännitteet tiivistyvät ekspressiivisesti. Siinä soi äkkinäisiä liikkeitä, teräviä, rytmejä, voimakkaita linjoja. Tummaa energiaa kasautuu.

Neljännessä, Cantus-osassa huilut, harppu ja oboe virittävät koraalin, joka kuulosti Sun haltuus rakas isäni -virreltä. Sen materiaalia Heininen käytti ensi kertaa 1960-luvulla isänsä hautajaismusiikissa.

Hymnus-finaalissa piilevät energialataukset purkautuvat räjähdellen, pamahdellen, pauhaten ja jopa äkäisesti. Dynaaminen henkinen voima on jäljellä.

Dima Slobodeniouk on aina ollut erittäin luotettava ja varma nykymusiikin johtaja. Hän hallitsi ja hahmotti selkeästi ja jäntevästi sinfonian taidokkaasti rakentuvan suurmuodon ja rikkaan ja välähtelevän värikartan, jossa sinfoniaorkesterin kaikki soittimet ja soitinryhmät saivat vuorollaan ja tasapuolisesti äänensä kuuluville. Samalla Slobodeniouk taikoi esitykseen kirkkaan mysteerin ilmapiirin.

Slobodeniouk debytoi viime viikolla menestyksekkäästi New Yorkin filharmonikkojen johtajana. New Yorkin ohjelmassa oli myös RSO:n tämänkertaisen konsertin solistinumero, Shostakovitshin ensimmäinen viulukonsertto. Siinä Venäjällä syntynyt Slobodeniouk liikkuu hyvin tutussa maailmassa tuntien sen salat ja painostavat uhat.

Patricia Kopatchinskajaa on luonnehdittu ”vastustamattomaksi luonnonvoimaksi”.

Konsertin solistia, moldovalaissyntyistä Patricia Kopatchinskajaa on luonnehdittu ”vastustamattomaksi luonnonvoimaksi”. Harvinaisen valloittava viulutaituri hän onkin.

Kopatchinskajan viulu on torinolaisen Giovanni Frencesco Pressendan 1834 valmistama. Siinä on värikäs sointiasteikko.

Viulun alttomainen, leveä sointi lauloi konserton ensiosassa Nocturnessa tumman yön surullisia, sisäänpäinkääntyneitä mietteitä, ja Slobodeniuok loihti orkesterista mustan soinnin häilyvine varjoineen.

Toisessa osassa Scherzossa, masennus kääntyi villiksi ja metelöiväksi pakokauhuksi, jossa pyörivät puupuhaltajat kirittivät solistin virtuoosisen nopeaa paniikkikiitoa.

Barokkimaisesta passacagliasta kasvoi surun monumentti. Burlesca-finaalissa tuska peittyi ilveilyyn, jonka taiturillinen ja kipinöivä vauhti löi kuulijat ällikällä. Kopatchinskajan hurjaa menoa ei kukaan pistäisi paremmaksi.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat