Dess Terentjevan nuorten Finlandia-ehdokaskirja on pieni säeromaani, joka tuntuu painavalta, vaan ei raskaalta - Kulttuuri | HS.fi

Dess Terentjevan nuorten Finlandia-ehdokaskirja on pieni säeromaani, joka tuntuu painavalta, vaan ei raskaalta

Säeromaanin muoto mahdollistaa lennokkaan ja lyyrisen rytmin sekä kielellistää osuvasti kirjan tärkeitä teemoja muunsukupuolisuudesta monikulttuurisuuteen ja ihastumiseen.

Dess Terentjeva lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa 10. marraskuuta.

26.11. 12:38

Nuortenromaani

Dess Terentjeva: Ihana. WSOY. 128 s.

Dess Terentjevan (s. 1992) lämmin kotiseuturakkaus saa tämän kriitikon sydämen läikähtelemään. Nuortenromaani Ihana on antiomistettu Kuokkalan sillalla kävelemiselle. Jos on kävellyt jyväskyläläisessä pakkasyössä tätä viluista siltaa pitkin, tietää täysin mistä on kysymys.

Terentjeva on nykyisin Tampereella asuva suomenvenäläinen kirjailija. Hän on opiskellut kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa. Ennen Ihanaa hän on julkaissut kaksi fantasiakirjaa yhdessä Susanna Hynysen kanssa.

Lokakuun alussa ilmestyneen Ihanan käsikirjoitus voitti aiemmin tänä vuonna WSOY:n järjestämän Taajuus Z -kirjoituskilpailun. Nyt teos kisaa ansaitusti Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnosta.

Romaanin päähenkilö on Lilja, joka käy yhdeksättä luokkaa. Lilja ihastuu henkilöön, jonka hän nimeää Ihanaksi. Hän paljastuu Liljan isän uuden naisystävän lapseksi. Entä jos Ihanasta tuleekin hänen sisarpuolensa?

Sekä päähenkilönä että kertojana toimiva Lilja on panseksuaali. Romaanin keskeinen jännite syntyy siitä, uskaltaako Lilja kertoa ihastuksestaan Ihanalle, ja vastaako tämä hänen tunteisiinsa.

Ymmärrettävästi Lilja ei erityisemmin piittaa isänsä uudesta homofobiseksi paljastuvasta naisystävästä, jonka kautta avautuu myös mahdollisuus tarkastella isän ja lapsen välisen suhteen jännitteitä.

Sekä juoni että draaman kaari ovat perinteisiä ja eheitä. Ihana käy kiinni moniin nuorille ajankohtaisiin teemoihin humaanisti.

Lilja hapuilee myös oman kielenkäyttönsä kanssa mitä tulee seksuaalivähemmistöihin, mutta se ei muodostu katastrofiksi. Lilja tutkii seksuaalisuuttaan ja tuntee myös häpeää suorista ajatuksistaan.

Hän käy paljon päänsisäistä dialogia itsensä kanssa, joka onnistuu olemaan niin hauskaa kuin koskettavaa: “Luoja se on seksikäs / Lilja ajattelee / Äh, miten voi oikein ajatella heti ekana, että joku on seksikäs / Ihana ei ole mikään objekti!”

Jyväskylään sijoittuva teos on kirjoitettu säeromaanin muotoon. Valittu muoto mahdollistaa lennokkaan ja lyyrisen rytmin sekä kielellistää osuvasti kirjan tärkeitä teemoja muunsukupuolisuudesta monikulttuurisuuteen ja ihastumiseen. Kieli ulottuu meemimäisestä chat-kielen liioittelusta lyyrisyyteen.

Valittu muoto sopii myös osuvasti vireään runokaupunkiin sijoittuvaan tekstiin. Runojen kieli on nuorille tärkeä kielen mahdollisuuksien osoittaja, ja vaikka Ihana ei ole runokirja, siinä ilahduttavat erityisesti sen lyyrisimmät kohdat: “Liljan yli juoksee tuhat mustasukkaisuuspuhvelia.”

Kielessä tunteenpurkaus ylittää todellisuuden rajat. Tunnetilojen vaihtelua korostetaan myös typografisella variaatiolla.

Jyväskylää tuntevat voivat tirskahdella kirjan yksityiskohdille. Ihanan mielestä Lutakon Jyväskylä-kyltissä pitäisi lukea Jyvääskylä: “ei oo tainnu paikallinen suunnitella?? / Suomen Ateenaa tällä tavalla pilkataan?????häää???? / mitä seuraavaksi??? / perutaan Harjun iltasoitto????????”

Jyväskylä on Suomen kartalla merkillinen väliinputoaja. Sillä ei ole yhtä leimallista identiteettiä tai murretta kuin vaikkapa Kuopiolla tai Tampereella. Jyväskyläläisten sanavarastoon on silti uinut pahimman luokan kielellistä pahoinpitelyä. Ensimmäistä koululuokkaa siellä nimitetään epuksi, toista topuksi, kolmatta kolkiksi. Ja jatkuu vain: nelkku, viikki, kuukki…

Nämä mainitaan myös Ihanassa, joka tekee täysin oikein ja ottaa jyväskyläläispiirteet ihastuttavasti osaksi kieltään. Kirjassa mainitaan myös taksari, taksikuskin annos, eli makkaraperunat, joita ei voi kuitenkaan kutsua Keski-Suomessa makkaraperunoiksi, koska Jyväskylässä yksinkertaisille asioille täytyy keksiä omia kummallisia nimiä paikalliskulttuurin pitimiksi.

Suhde humoristisen ja vakavan välillä on tasapainossa. Pienikokoinen Ihana tuntuu painavalta, vaan ei raskaalta teokselta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat