Miten on mahdollista, että linnut katoavat ympäriltämme, eikä sitä huomata? Taideteos näyttää kaikki 121 uhanalaistunutta lintulajiamme, joista moni on kaikille tuttuja - Kulttuuri | HS.fi

Miten on mahdollista, että linnut katoavat ympäriltämme, eikä sitä huomata? Taideteos näyttää kaikki 121 uhanalaistunutta lintulajiamme, joista moni on kaikille tuttuja

Moni on korona-aikana saanut lintujen tarkkailusta mielenrauhaa. Poliittisen valokuvan festivaalin teos Uhan alla muistuttaa, että Suomen linnuista noin puolet on uhanalaistunut.

Huuhkaja on yksi Suomen erittäin uhanalaisista lintulajeista.

28.11.2021 12:00

Suomen valokuvataiteen museossa paraikaa esillä oleva Poliittisen valokuvan festivaali (PVF) käsittelee tänä vuonna niitä tapoja, joilla valokuva tekee näkyväksi lintujen ja ihmisten suhdetta.

Festivaalin nimi, Linnun katse, korostaa, että kyse ei ole vain siitä, miten ihminen katsoo lintua.

”Vaan myös siitä, miten lintu, toinen laji, katsoo maailmaa”, sanoo Sanni Seppo, valokuvataiteilija ja festivaalin toinen taiteellinen johtaja.

Seppo käynnisti PVF:n aikoinaan yhdessä toisen taiteellisen johtajan, professori Anna-Kaisa Rastenbergerin kanssa. Festivaalin tarkoituksena oli alusta lähtien pohtia, miten valokuvien avulla voidaan lisätä ymmärrystä maailmasta.

”Tuoda esiin kuvia, joiden tekijät ovat syventyneet aiheisiinsa ja haluavat kuvien kautta kertoa tärkeänä pitämästään aiheesta.”

Poliittisuus oli Sepon mukaan aluksi melkein vitsi, mutta muuttui sitten todeksi.

”Ajattelemme politiikka-sanaa kuten Antiikin Kreikassa, missä politikos tarkoitti ’kansalaisia koskevaa’. Haluamme herätellä keskustelua meitä kaikkia koskevista asioista.”

Festivaalilla on tänä vuonna esillä kolmetoista eri teosta.

Esimerkiksi The Pigeon Photographer (Valokuvaajakyyhkynen) on italialaisen Rorhof-kollektiivin teoskokonaisuus, joka tarkastelee sitä, miten 1900-luvun Saksassa lääkkeitä kuljettaneisiin kyyhkysiin kiinnitettiin automaattikamera. Kamera otti kuvia maankamarasta samalla, kun kyyhkynen kuljetti lääkkeitä. Menetelmä levisi nopeasti armeijan käyttöön osaksi valvontateknologiaa.

Valokuva The Pigeon Photographer -teoksesta.

Luontovalokuvaaja Jorma Luhta puolestaan on tehnyt festivaalille teoksen Lintumaisema, joka tarkastelee lintujen lisäksi niiden elinympäristöjä, jotka ovat usein siivettömille vaikeakulkuisia paikkoja.

Toki eivät aina.

Kesykyyhky, columba livia domestica, Helsinki 2006.

Linnut ovat hyvin riippuvaisia elinympäristöistään. Se tulee hyvin esiin myös Uhan alla -teoksessa, jonka taiteellisena suunnittelijana Sanni Seppo on toiminut. Käytännön toteutuksessa häntä auttoi graafinen suunnittelija Riina Pippuri.

Teoksessa esitellään jokainen Suomen uhanalaistuneesta eli ei-elinvoimaisesta lintulajista, joita on 121. Linnun kuva, uhanalaistumisen aste (silmälläpidettävät, vaarantuneet, erittäin uhanalaiset, äärimmäisen uhanalaiset ja Suomesta hävinneet) ja syyt uhanalaistumiseen on koottu kuvakortille ja kortit koottu teokseksi seinälle.

Uhan alla, 2021.

Yksi korteista on muista erillään – merkiksi siitä, ettei lintua enää tavata Suomessa.

Kultasirkku on hävinnyt Suomesta.

Sanni Seppo oli havainnut koronapandemian alkuaikoina mökillä, miten paljon lintujen katselu rauhoitti häntä. Havainto oli yksi sysäys sille, että pitkään mietteissä ollut aihe valikoitui tämän vuoden PVF:n aiheeksi. Lopullinen päätös syntyi yhteissummana yhdessä työryhmän ja Anna-Kaisa Rastenbergerin kanssa, Seppo korostaa.

Sanni Seppo huomasi miettivänsä itse erityisesti lajikatoa.

”Mietin, että harva suomalainen tietää, montako lintulajia Suomessa pesii, tai sitä, että niistä vain puolet on elinvoimaisia. Minulle tuli tosi tärkeäksi tehdä tätä näkyväksi ihmisille.”

Lintulajien väheneminen on osittain hyvin huomaamatonta. ”Se tapahtuu koko ajan järkyttävää vauhtia meidän ympärillä, mutta sen huomaavat vain ihmiset, jotka tarkkailevat aktiivisesti luontoa.”

Syntyi päätös kerätä kuva jokaisesta Punaisessa kirjassa 2019 uhanalaiseksi määritellystä linnusta. Kuvat saatiin lintuharrastajilta Birdlifen ja paikallisten yhdistysten, esimerkiksi Tringan eli Uudenmaan lintuharrastajien yhdistyksen kautta.

Kuvat haluttiin kerätä asiantuntevien harrastajien kautta, koska yksi iso kysymys lintujen tarkkailussa, bongaamisessa ja kuvaamisessa on se, että se tehdään eettisesti: lintuja häiritsemättä.

Kauniisti kuvatut ja lähekkäin omille korteilleen asetellut satakaksikymmentäyksi uhanalaista lintua eivät voi olla tekemättä vaikutusta.

Sanni Seppo uskookin, että kokemus voi olla varsin hämmentävä.

”Jokainen löytää sieltä jonkin linnun, joka on tuttu. Esimerkiksi pääskyset ovat kaikki uhanalaisia. Jos miettii sanontaa ’kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään’, niin kaikki muut ovat listalla paitsi peipponen.”

Erittäin uhanalainen on myös huuhkaja, tuo Bubiksi nimetyn yksilön kautta nimen Suomen miesten jalkapallomaajoukkueelle antanut laji.

Mikä nimeksi ehkä vielä toistamiseen joskus arvokisoihin pääseville Huuhkajille, jos nimikkolintulaji katoaa Suomesta kokonaan? Pulut?

Lajikato jää helposti piiloon osittain siksi, että havainnot eivät välttämättä tue sitä. Esimerkiksi Helsingin yllä lentää joka kesä paljon tervapääskyjä.

”Mutta me ei tiedetä paljonko niitä oli kaksikymmentä vuotta sitten.”

Myös äänimaisemien muutos käy huomaamatta.

”Ei me muisteta, millainen äänimaailma oli edelliskesänä, jos ei olla harrastajia. Mutta ne, jotka kulkevat paljon luonnossa tietävät, että esimerkiksi alkukesän pelto on paljon hiljaisempi kuin kymmenen vuotta sitten. Se on hirveän murheellista.”

Murheellista, tai pikemminkin säälittävää ja suututtavaa, on myös se, miten julkisuudessa on nähtävissä lajikatosokeus, Sanni Seppo sanoo.

Yksi merkittävä syy lintujen ja muiden lajien uhanalaistumisen taustalla on tehometsätalous.

”Mutta sitä ei haluta nähdä, tai sen merkitystä vähätellään – tai pidetään Punaista kirjaa sen tieteellisyydestä huolimatta jopa ideologisesti värittyneenä.”

Etenkin ideologisuudesta syyttäminen on Sepon mielestä erityisen järkyttävää kaikkia pyyteettömästi tarkkailua ja laskentaa luonnossa tehneitä harrastajia kohtaan. ”Että väitetään noin koko siitä valtavasta asiantuntevasta jengistä!”

Vuoden 2000 kartoituksessa Suomen lintulajeista oli uhanalaistuneita 72.

Vuonna 2019 uhanalaistuneita lajeja oli 121.

Poliittisen valokuvan festivaali Suomen valokuvataiteen museossa (Tallberginkatu 1 G) 6. tammikuuta saakka.

Keskustelu luontokuvan nykymerkityksestä museossa ke 1.12. klo 18. Keskustelemassa valokuvaajat Antti Haataja, Ritva Kovalainen ja Juha Suonpää, sekä PVF:n taiteellinen johtaja Anna-Kaisa Rastenberger.

Osa Uhan alla -teoksesta.

Selkälokki on sekin erittäin uhanalainen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat