Länsimaisen ajattelun tarina on edelleen miesten tarina, mutta se ei ole koko totuus – Uutuuskirjat valottavat, miten historian hämärään jääneet naiset ovat muuttaneet ajatteluamme - Kulttuuri | HS.fi

Länsimaisen ajattelun tarina on edelleen miesten tarina, mutta se ei ole koko totuus – Uutuuskirjat valottavat, miten historian hämärään jääneet naiset ovat muuttaneet ajatteluamme

Vuoden aikana on ilmestynyt neljä kirjaa, joissa esitellään historian filosofinaisia myyttisestä antiikista tähän päivään asti.

Uusissa kirjoissa esitellään eri aikojen filosofinaisia.

28.11.2021 2:00 | Päivitetty 28.11.2021 6:23

Martina Reuter (toim): Miesvaltaa murtamassa, varhaisten feministien filosofisia kirjoituksia. Suom. Tuomas Parsio, Erika Ruonakoski, Laura Lahdensuu. 470 s. Gaudeamus.

Torsti Lehtinen: Sofian sisaret, filosofian historian vaikuttavat naiset. 284 s. Into.

Rebecca Buxton ja Lisa Whiting (toim): Filosofian kuningattaret, historian sivuutettujen ajattelijoiden elämä ja perintö. Suom. Tapani Kilpeläinen. 218 s. Niin & Näin.

Wolfram Eilenberger: Vapauden tuli, filosofian pelastus synkkinä aikoina 1933–1943. Suom. Tommi Uschanov. 366 s. Siltala.

“Nainen, herää! Järjen hälytyskello soi kaikkialla maailmassa: tunnista oikeutesi!”

Näin vaatii Olympe de Gouges kirjoituksessaan Naisten oikeudet. Kuningattarelle Ranskan vallankumouksen mainingeissa 14. syyskuuta 1791. Samana päivänä kuningas Ludvig XVI vahvisti uuden perustuslain, mutta De Gougesille se ei riittänyt. Perustuslaki rajoitti naisille kuuluvia yhtäläisiä oikeuksia ja oli siksi tyranniaa.

De Gougesin kirjoitus on suomennettu Martina Reuterin toimittamassa teoksessa Miesvaltaa murtamassa, joka käy läpi eurooppalaisen feministisen filosofian kehitystä. Se on yksi neljästä viimeisen vuoden aikana ilmestyneestä kirjasta, joissa esitellään filosofinaisia, antiikin myyttisestä Diotimasta nykyfilosofeihin Luce Irigarayhin ja Martha Nussbaumiin asti.

Länsimaisen ajattelun tarina on yleensä tarina miehistä, jotka kommentoivat heitä ennen eläneiden miesten kirjoja. Mutta se ei ole koko tarina. Osa naisajattelijoista on jäänyt historian hämärään, osa taas on filosofian kentällä tunnettuja, mutta suurelle yleisölle tuntemattomia. Nyt heihin pääsee tutustumaan monesta näkökulmasta.

Laskin neljässä kirjassa olevan yhteensä 34 filosofinaista. Hannah Arendt ja Simone de Beauvoir ovat mukana kolmessa kirjassa. He lienevät tunnetuimmat 1900-luvun filosofinaiset. Kahdessa kirjassa tavataan Diotima ja Hypatia, Mary Wollstonecraft, Harriet Taylor Mill, Edith Stein, Simone Weil, Iris Murdoch ja Elizabeth Anscombe.

Hannah Arendt

Miksi juuri nyt filosofinaisista julkaistaan näin monta kirjaa? Kustannusala seuraa kaupallisia tuuliaan, mutta taustalla on hahmoteltavissa laajempiakin ilmiöitä.

Yksi liittyy nykykeskusteluun. Vaiennettuja ääniä tuodaan nyt esille. Tämä näkyy erityisesti Rebecca Buxtonin ja Lisa Whitingin toimittamassa teoksessa Filosofian kuningattaret. Siinä on mukana useita ei-eurooppalaisia ajattelijoita ja erityisesti poliittisesti aktiivisia filosofeja. Mukana on esimerkiksi Angela Davis, jonka kirjoittaman intersektionaalisen feminismin klassikon Naiset, rotu ja luokka Tutkijaliitto juuri julkaisi suomeksi.

Filosofian kuningattaret on visuaalisesti miellyttävä kirja, jossa on maalaus jokaisesta ajattelijasta, mutta ikävän paljon lyöntivirheitä. Koska jokainen artikkeli on eri kirjoittajan, käsittelytavat vaihtelevat.

Esimerkiksi intialaisen Lallan (1320–1392) shaivalaista filosofiaa esittelevä artikkeli on aika tekninen. Se on sääli, koska se esittelee jakamattomuuteen, eli ei-dualistiseen näkemykseen perustuvaa filosofiaa. Sellaisena se on tärkeä esitys länsimaisessa filosofisessa keskustelussa harvoin kuullusta näkemyksestä.

Suomalais-nigerialainen, Aistien viisaus (S&S, 220) -teoksestaan tunnettu Minna Salami on kirjoittanut artikkelin afrikkalaisesta Oluwolesta, joka vertaili Sokratesta ja afrikkalaista myyttistä hahmoa Olunmilaa.

Simone de Beauvoir

Filosofian kuningattaret on kokoelma filosofian miestähtien varjoon jääneistä naisista, yksilöistä. Toinen ilmiö, joka on johtanut filosofinaisten nousuun viime vuosikymmeninä on kuitenkin juuri siirtyminen pois yksilökeskeisyydestä.

Klassikot kuten René Descartes eivät luoneet teorioitaan yksin. He elivät osana yhteisöä ja olivat vuorovaikutuksessa monien muiden ajattelijoiden, myös naisten kanssa. Kirjeenvaihto Descartesin ja Böömin prinsessa Elisabetin välillä on tunnetuimpia filosofimiehen ja filosofinaisen välisistä ajatuksenvaihdoista.

Wolfram Eilenbergerin Vapauden tuli kuvaa juuri tällaisia laajempia aatteellisia maisemia ja virtauksia. Eilenbergerin kirja on sisarteos hänen mainiolle teokselleen Taikurien aika (Siltala, 2020). Nyt hän kertoo totalitarismin kriitikosta Hannah Arendtista ja feminismin klassikosta Simone de Beauvoirista, vuosia ennen Beauvoirin kirjoittaman feminismin klassikon Toinen sukupuoli (1949, suom. Tammi 2009) ilmestymistä. Mukana ovat myös ammattiyhdistysliikkeen ja mystisen uskonnollisuuden välillä liikkunut Simone Weil sekä oikeistolainen kirjailija Ayn Rand.

Moni ei edes kutsuisi Randia filosofiksi. Hänen pinnalliselle Nietzsche-tulkinnalle perustuvassa ohuessa ajattelussaan itsekkyys on hyvää ja altruismi pahaa. Randin kirjoja on myyty kuitenkin kymmeniä miljoonia ja niiden haitallista vaikutusta on vaikea yliarvioida. Eilenberger näyttää Ayn Randin kiukkuisena, mutta myös pohtimassa, missä määrin hänen näkemyksensä kuvastavat vain hänen luonnettaan eikä ihmistä yleensä.

Eilenberger kirjoittaa vetävään ja perusteelliseen tyyliinsä neljästä ihmisestä ajattelun ytimessä hyvin henkilökohtaisesti. Tommi Uschanovin käännös on sujuvuudessaan lähes näkymätön. Teksti käsittelee vähintään yhtä paljon yhteiskuntaa ja historiaa kuin filosofiaa. Teos kuvaa sitä, kuinka perinteinen filosofia sekä yksilön ja yhteisön suhde kyseenalaistuivat kahden suuren sodan ja kahden totalitarismin Euroopassa.

Harriet Taylor Mill

Martina Reuterin Miesvaltaa murtamassa -teoksessa laajempi kokonaiskuva rakentuu akateemisesti, aatehistoriallisen jatkumon kautta. Se on kiehtovaa, silmiä avaavaa luettavaa. Se on nyt ilmestyneestä neljästä kirjasta suomalaisen filosofisen keskustelun kannalta merkittävin.

Juuri ilmestyneessä Oxford Handbook of Feminist Philosophy -teoksessakin todetaan että koko filosofian historian tutkimuksen yksi hedelmällisimmistä alueista on nyt uuden ajan alun naisajattelijoiden työn tutkimus.

Nykyaikainen feminismi sai varsinaisen artikulaationsa 1970-luvulla. Kun sen historiaa luetaan taaksepäin, usein päädytään Mary Wollstonecraftiin 1700-luvun lopussa. Miesvaltaa murtamassa näyttää, että häntä edelsi vuosisatojen mittainen keskustelu. Teos näyttää 450 vuoden ajalta valittujen tekstien kautta, miten filosofinen keskustelu ja kirjoittaminen edelsi poliittista muutosta kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Muutos tapahtuu yleensä ensin ajattelussa, ja vain muutamien rohkeiden ajattelussa. Pikkuhiljaa mahdottomana pidetystä tulee mahdollista, selkeän ajattelun, argumentaation ja keskustelun kautta.

Mary Wollstonecraft. John Opien maalaus 1700-luvun lopulta.

Kirjan tekstit ovat suomentaneet huolellisesti Tuomas Parsio, Erika Ruonakoski ja Laura Lahdensuu. Vanhojen tekstien kaunokirjalliset ansiot ovat säilyneet. Martina Reuter on kirjoittanut jokaisen tekstin johdannon sekä koko teoksen johdantoartikkelin. Teoksessa on kolme osaa, joista jokaisessa on kolme tekstiä. Yhdeksästä kirjoittajasta kaksi on miehiä.

Kirjan avaa kokoelma otteita italialaisen Christine de Pizanin teoksesta Kirja Naisten kaupungista 1400-luvun alusta. Sanallisesti taitava teksti keskustelee Aristoteleen vaikutusvaltaisen filosofian, Giovanni Boccaccion ja Raamatun kanssa. Se on “ensimmäinen meille säilynyt johdonmukainen naisten puolustus ja miesten harjoittaman vallan kritiikki”. Ensimmäinen osan muut tekstit kuuluvat querelle des femmes -nimellä tunnettuun renessanssiajan kiistaan miesten ja naisten erinomaisuudesta ja perustelevat naisten paremmuutta.

Toisessa osassa päästään tasa-arvoon. Modernin ihmiskuvan syntyessä 1600-luvulla muotoutui käsitys ihmismielestä ja järjestä sukupuolettomana ja kaikille yhteisenä. Tämä uuden ajan ihmiskäsitys kiteytyi René Descartesin ajattelussa. Hänen epäilyn metodinsa näytti monien varmoina pidettyjen käsitysten olevan vain ennakkoluuloja. Descartesilta vaikutteita saaneen Poulain de la Barren tekstissä sukupuolten välinen epätasa-arvo osoittautuu epäilyn kautta ennakkoluuloksi.

Käsitys järjen ohjaamasta ja vapauttamasta ihmisestä huipentui valistuksen myötä ja kehittyi lopulta poliittiseksi liikkeeksi naisten kansalaisuuden puolesta. Kirjan kolmannessa osassa aiheeksi nousee juuri naisten kansalaisuus ja vapaus. Siihen sijoittuu myös alussa siteerattu Olympe de Gouges. Valistuksen filosofinaisten työssä miesten vallan osoitetaan olevan käytännössä yksi tyrannian muoto. Tyrannia tarkoittaa vallankäyttöä, jolla ei ole oikeutusta.

Länsimaisen filosofian historia on miesten historiaa pitkälti siksi, että maailma on niin pitkään ollut sietämättömän miesvaltainen. Eurooppalaisessa ajattelussa vaikutti kauan Aristoteleen näkemys siitä, että naiset ovat luonnostaan alisteisessa asemassa miehiin nähden. Hänen opettajansa Platon kuitenkin kirjoitti Valtio-teoksessaan, että ihannevaltiossa naiset voivat aivan miesten lailla olla vartijoita, mikä tarkoittaa hallitsijoita.

Kuten Martina Reuter toteaa Miesvaltaa murtamassa -teoksen johdantoesseessään, Platon ei kuitenkaan ollut feministinen ajattelija. Feminismi edellyttää naisten alisteisen aseman kritiikkiä ja pyrkimyksen puhua naisten puolesta.

Kaikki filosofinaisetkaan eivät ole olleet erityisesti feministisiä ajattelijoita, tietenkään. Toisin sanoen, moni on tehnyt filosofista työtä, jonka aiheena ei ole ollut erityisesti naisten asema tai sukupuolikysymys.

Neljässä kirjassa mukana on myös paljon kirjailijoita ja uskonnollisia ajattelijoita. Filosofia asettuu suhteeseen politiikkaan ja arkielämään.

Kuka lopulta on filosofi? Tämä kysymys tulee mieleen lukiessa Torsti Lehtisen teosta Sofian sisaret. Teoksessa näkyy Lehtisen tausta eksistentialismissa ja uskonnollisessa ajattelussa. Lehtisen kirjan etu useiden kirjoittajien artikkelikokoelmaan verrattuna on mahdollisuus rakentaa yhteyksiä ajattelijoiden välille ja osoittaa vaikutusten ketjuja – mahdollisuus, jota hän olisi voinut käyttää vielä enemmänkin. Kirja olisi myös hyötynyt huolellisemmasta kustannustoimittamisesta.

Valikoima on yhden kirjoittajan teokseksi vaikuttavan laaja. Lehtinen esittelee muiden muassa ehkä yllättäen paremmin mystikkona ja säveltäjänä tunnetun monilahjakkuuden Hildegard Bingeniläisen. Edith Stein taas oli fenomenologian, eurooppalaisen filosofian mullistaneen ja elintärkeän ajattelusuuntauksen perustajan Edmund Husserlin oppilas. Stein kirjoitti tärkeän teoksen empatiasta. Hän tuli uskoon ja lopulta tämä 1900-luvulla elänyt mannermainen filosofi julistettiin pyhimykseksi.

Hildegard Bingeniläinen

Nykyaikaiseen humaaniin ihmiskuvaan tasa-arvo kuuluu itsestäänselvästi. Voisi sanoa, että feminismi on välttämätön seuraus filosofiaan ja valistukseen määritelmällisesti kuuluvasta itsekritiikistä ja yhteiskuntakritiikistä. Valistuksessa huipentui käsitys ihmisen järjen keskeisyydestä. Naisten vapautus eteni pitkään osoittamalla tämän järjen kuuluvan yhtä lailla naisille kuin miehille.

1900-luvulla alkoi feministinen keskustelu, jossa on kritisoitu valistuksen ihmiskuvaa ja ihmisen suhdetta muuhun maailmaan. Ilmastotuhon aikana näitä kysymyksiä on tärkeä arvioida uudelleen. Feminismi eri muodoissaan on hakenut ääntä vaihtoehtoisille olemisen tavoille.

Järkeä keskeisemmäksi kysymykseksi nousee lopulta laaja kysymys vapaudesta. Feminismin historia on ihmisen vapauden ajattelun ja vapauden eteen tehdyn työn historiaa. Esimerkiksi Olympe de Gouges oli jo 1700-luvun lopussa paitsi feministi, myös varhainen orjuuden vastustaja ja mustien oikeuksien puolustaja.

Vapaudelle on annettu filosofian historiassa erilaisia määritelmiä. Tärkeäksi nousee mahdollisuus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, ympäristön ja terveyden määrittämissä rajoissa. Niin kauan kuin kaikilla ei ole tätä vapautta, on töitä tehtävänä.

Olympe de Gougesin vuonna 1791 laatiman raivokkaan kirjoituksen jälkeen kului vielä yli 50 vuotta, ennen kuin Harriet Taylor Mill kirjoitti tekstin Naisten äänioikeudesta, yhteistyössä miehensä, utilitaristifilosofi John Stuart Millin kanssa. Taylor Mill oli kirkas ajattelija ja selkeä kirjoittaja, joka jäi harmillisen paljon miehensä varjoon, vaikka tämä usein ja selkeästi kertoi vaimonsa merkittävyydestä ajattelijana. John Stuart Mill esitti 1866 vetoomuksen naisten äänioikeuden puolesta Britanniassa.

Miesvaltaa murtamassa -teoksen päättävän tekstin merkitys on meille suomalaisille erityisen suuri. Se vaikutti suoraan siihen, että Suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa ja ensimmäisten joukossa koko maailmassa, vuonna 1906.

Maailma muuttuu, kun ajattelua muutetaan ensin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat