Wong Kar-wain romanttinen ja surumielinen draama 2046 hellii silmää, korvaa ja sydäntä - Kulttuuri | HS.fi

Wong Kar-wain romanttinen ja surumielinen draama 2046 hellii silmää, korvaa ja sydäntä

Tunnelmallista mestariteosta tehtiin viisi raskasta vuotta.

Faye Wong ja Tony Leung kohtaavat 2046-elokuvassa.

24.11. 2:00 | Päivitetty 24.11. 11:18

Draama

2046 ★★★★★

Hongkong 2004

Teema klo 21.46 ja Yle Areena (K12)

Palvotun hongkongilaisohjaajan Wong Kar-wain 2046 on erityisen kaunis elokuva katsoa ja kuunnella sekä haikea tuntea sydämessään.

Mestariteosta tehtiin viisi raskasta vuotta. Osa turhautuneista yhteistyökumppaneista jätti urakan kesken. Kar-wain improvisoiva ja kokeileva, suunnitelmia tarvittaessa radikaalistikin muuttava työtapa voisi johtaa katastrofiin, mutta tässä tapauksessa työtä viime hetkiin asti hionut taiteilija päästi käsistään kuin virheettömäksi hioutuneen helmen.

Elokuva on visuaalisesti sukua ja tarinaltaan nimellisesti jatkoa Kar-wain edelliselle ohjaukselle In the Mood for Love. Molemmat löytyvät Yle Areenasta.

2046:n päähenkilö ja kertoja on jo edellistyössä esiintynyt, Tony Leungin hillityn karismaattisesti näyttelemä toimittajakirjailija Chow Mo-wan. Särkynytsydäminen sydäntensärkijä mainitsee, kuinka rakasti Su Li-Zheniä, ja kohtaa nyt toisen samannimisen naisen, mutta enemmänkin mies muistelee suhteitaan muihin naisiin.

2046 ja 2047 ovat tarinassa hotellihuoneiden numeroita, Chow’n kirjoittamien kertomusten nimiä sekä vuosilukuja, jotka viittaavat Hongkongille luvattuun itsellisyyteen Kiinan kupeessa. Tulevaisuuskuvitelmissa loputtomasti kiertävä juna vie matkustajia paikkaan nimeltä 2046, josta kukaan ei ole palannut.

Chow’n muistot ajoittuvat lähinnä 1960-luvun puolivälin tarkoinkin määriteltyyn hetkiin. Samoja näyttelijöitä nähdään eri rooleissa, aikatasot lomittuvat, muistot ja kuvitelmat vuorottelevat. Kar-wai varioi samoja kohtauksia ja kerronnallisia ratkaisuja.

Ääniraidalla soivat henkeäsalpaavat gourmetsovitukset muutamista samanoloisina keskenään kommunikoivista menestysmelodioista: Perfidia, Siboney, Sway, Rolf Løvlandin Adagio.

Laajakangaskuvaus lepää henkilöiden puolikuvissa ja miljöiden kompositioissa soinnikkaine sävyineen ja pikantisti aksentoivine huomioväreineen. Sisätilat ovat yhteneväisiä. Usein paikalla tai kuvassa on vain Chow ja joku yksittäinen toinen henkilö. Perinteisiä joukko- tai ulkokohtauksia ei nähdä lainkaan.

Tapahtumapaikat rajaavat koko ajan sisäistä maailmaa, muistojen ja pohdiskelujen, tarinoinnin ja kuvitelman usein unenomaista kuvastoa.

Elokuvassa keskustellaan ja itketään, juodaan ja rakastellaan.

Tunnelma on romanttinen, yksinäinen ja surumielinen – sekä niin kaunis, että sydämeen sattuu ah niin ihanasti.

Lue lisää: Kadonneen valkoisen naisen syndrooma on edelleen arkipäivää Yhdysvalloissa, todistaa taitavasti koostettu HBO:n dokumentti Black and Missing

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat