Aidolta näyttävät mutta toimimattomat koneet olivat 1980-luvun juppiaikojen taidetta, ja ne riistettiin käsistä: Nyt Alvar Gullichsenin Bonk-ajat ovat kaukana takanapäin - Kulttuuri | HS.fi

Aidolta näyttävät mutta toimimattomat koneet olivat 1980-luvun juppiaikojen taidetta, ja ne riistettiin käsistä: Nyt Alvar Gullichsenin Bonk-ajat ovat kaukana takanapäin

Alvar Gullichsenin taiteellinen elämä on jakautunut kymmenen vuoden jaksoihin.

”Vapaata kasvatusta kannattanut äitini sanoi, että lapsen pitää saada kasvaa siksi joka hän on”, muistaa kuvataiteilija ja muusikko Alvar Gullichsen. Työhuoneella Vallilassa odottaa viimeistelyä geometrisen kauden loppupään maalaus Space Cathedral, joka valmistuu seuraavaan yksityisnäyttelyyn.

28.11.2021 2:00 | Päivitetty 28.11.2021 6:19

Naurava pukumies on tarttunut kahden palstan sanomalehtikuvassa pyörillä varustettuun lieriömäiseen laitteeseen, joka näyttää kärsämäiseltä teollisuuspölynimurilta. Ja sellainen se olikin esittelijänsä, valmistajan tuotekehittelypäälliköksi kutsutun Alvar Gullichsenin kuvitelmissa.

Todellisuudessa kuvaan päätynyt Raba Hiff AET89-Z ei imenyt mitään, eivätkä muutkaan saman yrityksen maaliskuussa 1989 esitellyt Raba Hiffit: ei tuoteperheen pienin Mini-Fart, ei jykevä Super-Fart, ei jämäkkä Blo-Jet.

Freakwave Transmuter 1968. ”Kuusikymmentäluvun suuri kulttuurinen murros huomattiin myös anjovisöljyllä aloittaneessa Bonk-yhtiössä. Freakwave Transmuter 1968 oli laite, joka muutti psykedeeliset vibraatiot käyttöenergiaksi muun muassa rockkonserteissa.” – Laitteen suunnittelu: Alvar Gullichsen ja Henrik Helpiö, toteutus Henrik Helpiö.

Kaupankäynti ylitti silti kaikki odotukset – helsinkiläisessä taidegalleriassa, kuin 1980-luvun lopun ylikuumentuneen talouden satiirina.

”Koneet suorastaan riistettiin käsistä, ja vielä juppiaikojen viime hetkillä”, muistelee Gullichsen ensimmäistä näyttelyään, ennustukselliselta nimeltään Raba Hiff Show 89.

Siitä alkoi Kuvataideakatemiasta vasta valmistuneen kolmekymppisen helsinkiläisen elämässä uusi vaihe. Gullichsen ja hänen työryhmänsä lanseerasivat hämmennystä ja huvittuneisuutta herättäneen kuvitteellisen teollisuusyrityksen, Bonk Businessin.

Se oli se anjovisöljyllä aloittanut ”multiglobaali” jätti, jonka ydinosaamisaluetta olivat aidoilta näyttävät, mutta toimimattomat koneet: imurien ohella muun muassa kosmisen terapian hoitolaitteet ja paranormaalit kanuunat.

”Alkuaikoina keskeisin moottorini oli puhdas luova hulluus. Että voi tehdä jotain täysin älytöntä, joka menee kaiken lisäksi vielä jakeluun.”

Bonkin näyttelyt keräsivät kymmeniä tuhansia katsojia sekä julkisuutta vaikka toisille jakaa. Mutta kansainväliseksi kehkeytyneestä menestyksestä lankesi myös hintalappu, vaikka Bonk oli tekijöilleen hyvin palkattua työtä.

”Kymmenen Bonk-vuoden jälkeen olin valmis luopumaan kaikista taiteellisista saavutuksistani. Faktalla ja fiktiolla leikitelleestä bisneksen satiirista oli tullut osittain oikeaa bisnestä ja taiteilijasieluni kaipasi jotain muuta, uudistavaa”, sanoo Gullichsen, ja muistuttaa, että hänen taiteellinen elämänsä on jakautunut kymmenen vuoden jaksoihin.

"Tämä sommitelma on minun näkemykseni taivaasta. Se koostuu yhdestä ja samasta kuviosta, joka kääntyilee kolmiulotteisessa tilassa sekä heijastuu kiiltävästä pinnasta." –Teos: Stylized Heaven 2, 2020, akryyli kankaalle, 200 x 160 cm.

Mitä sitten oli ennen Bonkia? Oli tietysti opiskelija, joka oli päässyt kolmannella yrittämällä Kuvataideakatemiaan. Ja oli innokas rumpali, joka oli unelmoinut jo pikkupojasta omasta bändistä.

Gullichsenin ensimmäisessä ”yhtyeessä” voi nähdä myös häivähdyksen Bonkia. Hän teki kymmenen korvilla puusta ja pahvista täydelliset bändikamat, joilla esitti kaverien kanssa kuvitteellisia kappaleitaan – innoittajana englantilaiset glamrockyhtyeet.

”Kuuntelin niiden levyjä korva kaiuttimessa, katse tiukasti kannessa. Kuvat ja kuvilla luodut mielikuvat olivat hemmetin tärkeitä.”

Gullichsenin musiikilliset mieltymykset ehtivät vaihtua teininä moneenkin kertaa. Vakavammaksi tekeminen muuttui täysi-ikäisenä taideopiskelijana, jolloin hänellä oli ystävän kanssa suomenkielistä poppia esittänyt Zola ja ruotsinkieliseen lastenmusiikkiin erikoistunut Apa. Molemmat julkaisivat vuonna 1986 yhden albumin, mutta lähimmäksi bändiunelmaa Gullichsenin pääsi laulaja Riki Sorsan siivellä, hänen Ducks-yhtyeensä rumpalina.

”On kysytty, ovatko geometrisen kauteni teokset digitaalisia. Eivät ole. Olen maalannut tämänkin käsin akryyliväreillä isolle kankaalle.” – Teos: Space Stretching 3, 2021, akryyli kankaalle, 172 x 255 cm.

Mutta Bonkin ilmiömäinen suosio pakotti jättämään soittamisen, ja vähän myös oma järkeily. ”Jouduin toteamaan, että olen kuvataiteilijana parempi kuin rumpalina. Ainakin tiettyyn pisteeseen.”

Ja kuvia Gullichsen on todella tehnyt, moneen lähtöön. Paljon poptaidemaisia teoksia jo Bonk-projektin aikana, mutta varsinkin sen jälkeen – saatuaan pitkällä ja pysäyttävällä vuoden 2002 Länsi-Afrikan matkalla ”kuvaripulin”.

”Se oli vedenjakaja. Pääsin uusille urille kuvataiteilijana, heräsin henkiin muusikkona.”

Viimeiset kymmenen vuotta Gullichsen onkin mieltänyt itsensä sekä kuvataiteilijaksi että muusikoksi, jonka ykkösyhtye on omaa säännöllistä klubia pyörittävä Afrojazz Quintet.

Rytminen herääminen näkyy myös kuvataiteessa, vaikka geometristen maalausten ja musiikin välillä ei olisi ensivilkaisulla suurta mielikuvallista yhteyttä.

Kaiken lisäksi ne vaikuttavat pikkutarkkoina digitaalisilta. Ja niin on tarkoituskin, sillä hän yrittää tehdä teoksia, jotka näyttävät materialisoituneen kankaalle kuin itsestään, ihmisestä riippumatta.

Tämäkö on nyt se vaihe, jota hän voisi jatkaa pidempäänkin?

”No en. Kymmenen vuotta tuli jo täyteen ja taiteilijasieluni janoaa taas muutosta”, Gullichsen sanoo.

Alvar Gullichsen on järjestänyt Afrojazz Quintetillaan viitisen vuotta klubi-iltoja muun muassa Korjaamolla, Lavaklubilla ja Storyvillessa. ”Tunnen tehneeni jotain oikein silloin, kun monikulttuurinen yleisö tanssii villisti.” Gullichsen käyttää klubiensa lavasteina omia maalauksiaan.

Alvar Gullichsen

  • Syntyi Helsingissä 1961, asuu Helsingissä.

  • Kuvataiteilija sekä muusikko, säveltäjä ja tuottaja.

  • Vanhemmat arkkitehti Kristian Gullichsen ja kääntäjä Peggy Gullichsen, isoäiti taiteen mesenaatti Maire Gullichsen.

  • Opintoja Vapaassa taidekoulussa 1981–82, taiteen kandidaatti Kuvataideakatemiasta 1988.

  • Ensimmäinen näyttely 1989, jossa esiteltiin kuvitteellisen Bonk Business -yhtiön tuotteita.

  • Taiteellinen toiminta keskittyi 1990-luvun Bonk Businessin ympärille. Sen oma museo, Dynamokeskus Bonk avattiin Uudessakaupungissa 1994.

  • Vuodesta 2000 pääosin maalauksia sekä myös installaatioita ja veistoksia.

  • Noin 30 yksityisnäyttelyä Suomessa ja ulkomailla. Teoksia noin 15 museon kokoelmissa.

  • Tunnetuin julkinen teos viisi metriä korkea Posankka-patsas (1999) Turussa.

  • Soittanut lapsesta lähtien rumpuja, omia levyttäneitä yhtyeitä muun muassa Zola, Harry Lime, Apa ja Groovy Eldorado Ensemble.

  • Keskeinen yhtye nyt 2015 perustettu Afrojazz Quintet, joka valmistelee toista albumia.

  • Kumppani, kolme lasta.

  • Täyttää 60 vuotta sunnuntaina 28. marraskuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat