Teatteriohjaaja Mikko Roiha haaveilee roolista Salatut elämät -sarjassa ja pitää rooliaan Hyvissä herroissa nuoruutensa syntinä - Kulttuuri | HS.fi

Teatteriohjaaja Mikko Roiha haaveilee roolista Salatut elämät -sarjassa ja pitää rooliaan Hyvissä herroissa nuoruutensa syntinä

Mikko Roiha on profiloitunut vakavaotsaisen teatteritaiteen tekijänä ja tullut tunnetuksi erityisesti klassikkonäytelmien moderneista sovituksistaan.

”Viihde on tehty kerralla nautittavaksi. Taiteen tehtävä ei ole olla tuote”, ohjaaja-näyttelijä Mikko Roiha sanoo. Hänet kuvattiin rautatieasemalla, jonka hän kokee Helsingissä henkiseksi kodikseen.

7.12.2021 2:00 | Päivitetty 7.12.2021 11:34

Haastattelu päättyy. Mikko Roiha nousee kahvilan pöydästä ja kiskaisee kaulaliinan kaulaansa. Mennessämme ulos kysyn, olisiko taiteilijaprofessori halunnut kertoa itsestään vielä jotakin.

Roihan kasvoille nousee virne.

”Kaikkihan luulevat, että haluan tehdä pelkästään hard core -draamaa. Se ei pidä paikkaansa. Haaveenani on musikaalin subrettirooli, päästä joulukalenteriin tai vahtimestarin rooliin päivittäissarjassa”, hän vakuuttaa.

Seppo Taalasmaaksi?

”Never say never.”

Taalasmaa on television suositusta Salatut elämät -sarjasta tunnettu vahtimestarihahmo. Subrettirooli puolestaan viittaa sivurooliin, joita voi olla useitakin.

”Näiden roolien esittäjät ehtivät myös kanttiinin puolelle esityksen aikana.”

Roiha on analyysissään kieltämättä oikeassa. Hän on profiloitunut vakavaotsaisen teatteritaiteen tekijänä ja tullut tunnetuksi erityisesti klassikkonäytelmien moderneista sovituksista.

Niistä hänet on palkittu näyttämötaiteen valtionpalkinnolla ja taiteilijaprofessorin kymmenvuotisella apurahalla.

Reilun kymmenen vuoden ajan Roiha on työskennellyt Vapaa teatterissa, jonka teokset syntyvät aina yhteistyössä muiden teattereiden kanssa. Useimmat teatteriesityksistä harjoitellaan Berliinissä, jossa ne saavat myös kantaesityksensä.

Roiha on todellinen multitaskaaja: hän sekä ohjaa, lavastaa, tuottaa, valaisee että käsikirjoittaa useimmat projekteistaan.

Viimeisin Roihan teatteriohjaus on alkuvuodesta 2020 ensiesityksensä saanut Maria Jotunin Kultainen vasikka. Koronarajoitteiden vuoksi ensi-ilta jouduttiin esittämään Berliinissä vain kolmelle katsojalle.

Tuntuuko sellainen yhä tärkeältä?

”Totta kai”, Roiha vastaa.

”Teatteri on katseesta syntyvä laji. Muutoin se ei toteudu. Mutta yksikin katsoja riittää. Koronan parasta antia oli se, että lajia ei kerrankin mitattu tulostavoitteissa, koska se oli mahdotonta. Pandemia palautti teattereihin tervettä suhdetta yleisöön, jonka se ikävä kyllä tulee myös nopeasti unohtamaan.”

Virallista koulutusta Roihalla ei teatterintekijäksi ole. Hän valmistui 1990-luvun lopulla Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta, mutta ei ole työskennellyt päivääkään ohjaajana elokuvamaailmassa, joka näyttäytyi Roihan mielessä vuosituhannen lopulla ”kovana kenttänä”.

”Tässä on menty koko ajan väärillä papereilla”, hän vitsailee.

Roihalle teatteri edusti sen sijaan lämpöä, väljyyttä ja mahdollisuuksien vapautta. Hän sanoo pitävänsä teatterin suurimpana eroavaisuutena muihin taiteenlajeihin nähden sen suhdetta omaan aikaansa.

”Teatterin tekeminen on aina sen todistamista, että kaikki me tässä salissa kuolemme maailmanhistoriallisessa mittakaavassa samaan aikaan. Tämä on tietysti hyvin romanttinen ja filosofinen näkemys, mutta teatterissa kyse on elämän juhlimisesta. Siitä, että joskus kuollaan, mutta vielä ollaan elossa.”

Aikalaiskuvauksesta Roiha ei kuitenkaan ole kiinnostunut. Hänen oman kokemuksensa mukaan teatteri menettää varsinaisen ytimensä, kun se ryhtyy seuraamaan aikaansa liian nopeasti. Roiha sanoo jättävänsä päivänpolttavien kysymysten kommentoinnin suosiolla median käsiin.

”He tekevät sen nopeammin ja paremmin. Itse osun mielelläni väärään aikaan”, hän toteaa.

”Tahallisesti tai tahattomasti.”

Mikko Roiha on palkittu teatterintekijä, joka on valmistunut Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta. Hän ei ole silti tehnyt päivääkään töitä ohjaajana elokuvamaailmassa.

Vahvasti oman aikansa kuva oli Roihan ensimmäinen televisiorooli 1990-luvun alun poliittisessa satiirisarjassa Hyvät herrat. Roiha esitti sarjassa homoseksuaalia tarjoilijaa Timoa, jota sarjan muut keskushahmot kutsuivat haukkumanimellä ”Håkan”.

Roihaa itseään nimitettiin mediassa Suomen ensimmäiseksi ”viihdehomoksi”. Hyvien herrojen aikaan Roiha oli parikymppinen seta-aktiivi, ja useimmat hänestä tehdyt haastattelut käsittelevät seksuaalisuutta.

Roiha itse kuvaa Hyviä herroja omaksi ”nuoruuden synnikseen” ja sanoo, ettei oikeastaan jaksaisi puhua siitä.

Tuntuuko se epämiellyttävältä?

”Menneeltä.”

Hyvät herrat ei ole ikääntynyt kovin hyvin. Nykypäivän valossa Roihan esittämä homohahmo näyttäytyy räikeän stereotyyppisenä ja seksuaalivähemmistöjä halventavana karikatyyrinä.

”Tietenkin”, Roiha sanoo ja huokaa.

”On itsestään selvää, että se mitä silloin teki, on ristiriitaista. Toisaalta hahmoni antoi roolimalleja, toisaalta se oli kliseinen. Se sekä löi että mahdollisti.”

Keskustelua representaatioiden merkityksestä ja fiktion sisäisistä säännöistä on kuultu viime vuosina runsaasti. Kysymys on monesti ollut siitä, millä tavalla vähemmistöjä tulisi esittää taiteessa. Kenellä on oikeus esittää ketä?

Roiha ei näe keskustelua ongelmallisena.

”Kyse ole siitä, ettei saisi näytellä karhua, jos ei ole itse karhu, tai vankia, jos ei ole ollut itse vankilassa. Pointti on siinä, että antaisimme vähemmistöjä edustaville näyttelijöille edes mahdollisuuden tulla valituksi rooliin. Muut voisivat hetken aikaa pidättäytyä.”

Sitten hän pitää pienen tauon.

”Vaaranahan tässä keskustelussa on tietysti poliittinen korrektius”, Roiha sanoo.

”Ja taide ei tietenkään ole luontaisesti poliittisesti korrektia.”

Mikko Roiha

  • Syntynyt 1971 Vantaalla. Asuu Helsingissä ja Berliinissä.

  • Valmistui taiteen kandidaatiksi vuonna 1997 Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta pääaineenaan ohjaaminen ja käsikirjoittaminen.

  • Työskennellyt ohjaajana lukuisissa suomalaisissa teattereissa. Toimi vuosina 2001–2003 Seinäjoen kaupunginteatterin johtajana.

  • Saanut näyttämötaiteen valtionpalkinnon vuonna 2008 ja taiteilijaprofessorin kymmenvuotisen apurahan 2015.

  • Täyttää 50 vuotta tiistaina 7. joulukuuta.

Lue lisää: Kapitaali on hyvä jumala ja Kultaisen vasikan uusi sovitus viiden tähden teatteria

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat