Sannikka-ohjelmasta nousi hirvittävä sanasota: Tasa-arvon ammattilainen neuvoo nyt, kuinka jokainen saa parannettua keskustelutaitojaan - Kulttuuri | HS.fi

Sannikka-ohjelmasta nousi hirvittävä sanasota: Tasa-arvon ammattilainen neuvoo nyt, kuinka jokainen saa parannettua keskustelutaitojaan

Susi Nousiaiselta julkaistaan lauantaina opas Intersektionaalisen feminismin ABC. Teoksessa pyritään muun muassa selventämään käsitteitä, jotka saattavat monien mielestä kuulostaa käsittämättömiltä.

Susi Nousiainen haluaa avata uudessa oppaassaan intersektionaalisuuden ja intersektionaalisen feminismin käsitteet niin, että kuka tahansa voisi ymmärtää ne

25.11. 15:01

”Voiko hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa? Toisinaan voi. Jotkut keinot hyvien asioiden ajamiseksi saattavat lisätä vastakkainasettelua ja vihaa. Miten välttää nämä karikot, ja ajaa hyvää yhdessä?”

Näin kuvailtiin Ylen ohjelmatiedoissa viime perjantaina esitettyä Marja Sannikka -ohjelman jaksoa, jossa toimittaja Marja Sannikan juontamassa lähetyksessä olivat toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja.

Ohjelmassa oli tarkoitus käsitellä muun muassa sitä, ”mitkä ovat parhaita keinoja yhdessä taistella yhdenvertaisuuden ja paremman maailman puolesta”.

Nopeasti keskustelu ajautui keskustelukulttuurin ruotimiseen. Ajauduttiin puhumaan woke- ja cancel-kulttuurin kaltaisista asioista. Varsinainen somekohu syntyi, kun Valtaoja käytti ohjelmassa n-sanaa ja Ebrahimi kertoi kokevansa tilanteen turvattomaksi.

Ei kestänyt kauaa, kun suomalaismediat olivat täynnä juttuja Sannikan ohjelmasta, Ebrahimista, Valtaojasta, n-sanasta, woke-kulttuurista ja niin edelleen. Lehdillä oli kiire kertoa, ”miten kohuttu tilanne eteni kameroiden sammuttua”, ja julistaa, että ”woke on vaarallinen ajatusten sairaus”.

Entä itse alkuperäinen aihe? Miten ajaa hyvää – eli esimerkiksi ihmisten välistä tasa-arvoa – yhdessä?

Sannikka-ohjelma ei ole ensimmäinen tapaus, jossa päädyttiin lietsomaan erimielisyyttä ihmisten välille ja ajamaan tasa-arvoa koskevassa keskustelussa osapuolia kauemmas toisistaan.

Viime vuosien aikana nettikeskustelu tästä aihepiiristä on tulehtunut niin pahasti, että esimerkiksi pelkkä sanapari ”intersektionaalinen feminismi” tuntuu olevan joillekin punainen vaate. Monelle koko ilmaisu voi kuulostaa täysin käsittämättömältä ja lähtökohtaisesti uhkaavalta.

Siksi on kiinnostava sattuma, että vihreisiin läheisessä yhteydessä oleva Ajatuspaja Visio julkaisee juuri tänä lauantaina kirjailija Susi Nousiaisen kirjoittaman oppaan Intersektionaalisen feminismin ABC.

Teos pyrkii muun muassa avaamaan intersektionaalisuuden ja intersektionaalisen feminismin käsitteet niin, että kuka tahansa voisi ymmärtää ne. Teoksessa käydään läpi myös sitä, minkälaisia huolia käsite voi ihmisissä aiheuttaa.

"Ironisesti kuitenkin juuri tämä, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvä termi, sai aikaan ulossulkevuuden tunteita. Tämän voi tulkita niin, että intersektionaalisuuden vaikeus ehkä sijaitseekin tunteiden alueella”, Nousiainen kirjoittaa.

Nousiainen sanoo, että intersektionaalisuus itsessään on ”työkalu, jolla saadaan näkyviin yhteiskunnan kategorisia eriarvoisuuksia”.

Näitä eriarvoisuuksia on suuri joukko: esimerkiksi sukupuoli, sosioekonomisen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen.

Ideana on siis se, että jokainen ihminen kuuluu samaan aikaan useisiin eri ryhmiin, mitkä määrittävät myös heidän asemaansa yhteiskunnassa. Intersektionaalinen feminismi on syntynyt käsitteenä feminismin kehittyessä.

Aluksi naisten oikeuksia ajava feministinen liike oli hyvin vahvasti yläluokkaisten, valkoisten naisten oikeuksia ajavaa aktivismia, mutta vuosikymmenten aikana se on laajentunut huomioimaan, miten eri lähtökohdista tulevat ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa.

Tämä ajattelu ärsyttää osaa ihmisistä. Oppaassakin nostetaan esiin se, miten osa valta-asemassa olevista ihmisistä on alkanut kokea ahdistavana sen, että ”internetin mukaan vika on aina valkoisessa cis-sukupuolisessa heteromiehessä”.

Nousiainen sanoo ymmärtävänsä tämän pelon ja huolen. Hän myös luulee, että viime vuosina pahasti tulehtunut keskustelukulttuuri johtuu juuri tästä ärtymyksen tunteesta.

”Kun eriarvoisuuksia tulee näkyviin ja sanotaan, että olet paremmassa asemassa verrattuna johonkin toiseen ihmiseen, se herättää vastareaktion. Sellaisen, että ’Olenko minä pahis, vaikka minullakin on vaikeaa monen asian suhteen?’” Nousiainen sanoo.

Hän tunnistaa reaktion omastakin elämästä. Nousiaisen mukaan on luontaista, että tuntuu pahalta, jos tullaan sanomaan, että pitäisi elää toisella tavalla. Siksi hänen mielestään keskustelussa pitäisi välttää sitä, että ihmisiä luokiteltaisiin hyviksi tai pahoiksi.

Tunnetyö on avainsana, joka toistuu Nousiaisen puheessa. Hän uskoo, että sillä saataisiin parannettua keskustelua ja sitä kautta ihmisiä lähemmäksi toisiaan työskentelemään yhdessä tasa-arvon puolesta.

Tunnetyö tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pitää olla valmis käymään itsensä kanssa läpi omia vaikeitakin tunteitaan.

”On todella rankkaa miettiä esimerkiksi sitä, miten saattaa itse olla henkilö, joka satuttaa toista sanoillaan, kun ei tule ajatelleeksi asiaa”, Nousiainen sanoo.

”Pitää myös ymmärtää, että yhdelle turvallinen tilanne ei ole välttämättä sitä toiselle. Siitä dialogi alkaa. Että jos joku sanoo, että tuo satutti minua, pitää voida keskeyttää tilanne ja kuunnella toista, mistä on kyse.”

Nousiainen ymmärtää, miksi toisinaan tällaisissa tilanteissa on vaikea asettua loukatun osapuolen asemaan.

”Jos kerrotaan, että olet sanonut pahasti, on tarve todistella, että enhän minä ole mitään väärää sanonut ja kaikki on ok.”

Hän on itsekin huomannut valkoisena suomalaisena ei-valkoisten henkilöiden kanssa keskustellessaan ajatelleensa joissain tilanteissa, ”onko tuo oikeasti niin iso asia”.

”Siinä kohtaa on hyvä tajuta, että itse ei pysty samaistumaan samaan vähemmistön tuskaan. Että asia voi itselle olla yhdentekevä ja toiselle jopa terveyskysymys. Silloin ei kannata käydä vänkäämään siitä”, Nousiainen sanoo.

Samalla tunnetyö liittyy siihen, että Nousiaisen ajatuksessa ihmiset pitäisi saada henkilökohtaisesti sitoutumaan esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelmiin.

”Kun tehdään yhdenvertaisuussuunnittelua, tunnetyötä ei nähdä tuottavana osana kokonaisuudessa. Se on vähän sellaista, että tehdään paperit ja eriarvoisuuden poistuminen hoituu itsestään, vaikka ei se mene niin. Pitäisi saada ihmiset kokemaan asiat aidosti tärkeäksi ja sitoutumaan niihin muutenkin kuin paperilla.”

Lopulta Nousiainen peräänkuuluttaa ajatusta siitä, että tasa-arvotyö on ”meidän kaikkien työtä”.

”Se on kaikkien ihmisten yhteinen kakku. Ei voida ajatella, että sen hoitaminen kuuluu vain joillekin ihmisille. Siksi on myös oleellista huomata, mikä on oma rooli missäkin keskustelussa. Jossain tilanteissa pitää olla itse ajamassa tiettyä asiaa ja kertomassa omista kokemuksista, toisissa on tärkeää kuunnella muita ihmisiä ja heidän kokemuksiaan.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat