Onko porvarillista haluta katsoa mukavista ihmisistä kertovia tv-sarjoja? Ted Lasso on nostanut vilpittömyyden ironian tilalle - Kulttuuri | HS.fi

Onko porvarillista haluta katsoa mukavista ihmisistä kertovia tv-sarjoja? Ted Lasso on nostanut vilpittömyyden ironian tilalle

Televisiosarjat Ted Lasso ja White Lotus käsittelevät molemmat kyynisyyttä ja hyvän elämän ongelmaa.

Jason Sudeikis näyttelee Ted Lasso -sarjan nimiroolissa.

27.11.2021 2:00 | Päivitetty 27.11.2021 7:00

Kirjoitus sisältää juonipaljastuksia White Lotus -sarjasta.

Hän valmentaa englantilaista jalkapallojoukkuetta, vaikkei lajia juuri tunne. Hän paistaa joka päivä pomolleen keksejä. Hän löytää kaikesta hyvää ja heittelee Kansasin aksentilla sutkauksia, kuten ”haasteeseen tarttuminen on kuin hevosella ratsastaminen – jos se tuntuu mukavalta, teet sen varmaan väärin”.

Hän on Ted Lasso (Jason Sudeikis), mukava sankari.

AppleTV+:n komediasarja Ted Lasso on ollut iso hitti. Hyväntuulisen sarjan suosion syyt ovat selviä. Käsikirjoitus on hauska ja näyttelijät erinomaisia, mutta ennen kaikkea Ted Lasso uskaltaa kysyä, miten olla hyvä ihminen.

The New York Timesin James Poniewozik kirjoitti kesällä, että kun Ted Lasso korvasi Konttorin suosituimpana komediasarjana, vilpittömyys korvasi ironisen kitkeryyden. Poniewozikin mukaan vilpittömyys, joka näkyy kulttuurissamme nyt muuallakin, on reaktio kaikkea itseensä viittaavaa ja omasta vastaanotostaan valmiiksi ahdistunutta ironista etäisyydenottoa vastaan.

Ironia ja kitkerä etäisyyden ottaminen eivät ole silti kadonneet. Tämän vuoden isoimpia tv-sarjatapauksia on ollut synkän satiirinen White Lotus. Se kertoo etuoikeutetuista amerikkalaisista lomalla luksushotellissa Havaijilla. Henkilöt ovat niin vastenmielisiä, että ensin heitä katsoo vain, koska miettii kuka heistä makaa alussa näytetyssä ruumisarkussa.

Filosofi Slavoj Žižek sanoi haastattelussa, ettei jaksanut katsoa White Lotusta, koska se oli liian masentava. Siinä ei ollut yhtäkään sympaattista ihmistä. Žižek naurahti vaivaantuneesti vasemmistomedia Jacobinin haastattelijalle taitavansa siis olla porvarillinen.

Onko porvarillista haluta katsoa Ted Lasson tapaisia, mukavista ihmisistä kertovia tv-sarjoja? Mitä ylipäätään on ”porvarillisesti” katsominen?

Tuoreessa Pikkuporvarit-kirjassaan Anna Kontula kirjoittaa, että pikkuporvarit pitävät taiteesta, joka on pinnallista ja ongelmatonta, ”hissimusiikkia”. Sen taustalla on elämänasenne, joka on suojautumista uhkaavalta maailmalta. Kun oman turvallisuuden ylläpitäminen yhdistyy kapitalismiin, se pakottaa Kontulan mukaan ”ihmiset jatkuvaan kriisitilaan ja pudotuspeliin, maailmaan ilman turvallisuutta ja solidaarisuutta”. Silloin ei kaipaa mitään haastavaa.

White Lotuksen vieraat ja henkilökunta ovat jatkuvassa kriisitilassa. Sen kestämiseksi he käyttävät alkoholia ja huumeita. Mutta he ovat riippuvaisia paljon muustakin. He etsivät muutosta, mutta eivät pysty muuttumaan, koska he ovat riippuvaisia siitä, minkä haluaisivat muuttuvan.

Irtipäästämisyritysten epätoivoisuus tiivistyy sarjan henkisessä päähenkilössä, harhailevassa Tanyassa, jota esittää erinomainen Jennifer Coolidge. ”Pystyn rikkomaan vanhoja kaavoja”, Tanya sanoo, eikä tietenkään pysty. Hän onnistuu samanaikaisesti tarrautumaan toisiin ihmisiin ja olemaan välittämättä heistä. ”En pääse eroon tyhjästä tunteesta. Haluan jonkun ratkaisevan sen minulle.” Jokainen ihminen on Tanyalle vain mahdollisuus päästä eroon hänen suurimmasta addiktiostaan, hänestä itsestään.

Vain yksi White Lotuksen henkilöistä onnistuu muuttumaan, ja se tapahtuu nimenomaan vapautumalla addiktiosta. Meri vie teinipojan puhelimen ja hänen elämänsä järkkyy. Lopulta sama meri kannattelee venettä, jossa hän soutaa syvyyden päällä, osana ryhmää, urheilujoukkuetta. White Lotuksen saastan keskeltä nousee tämä yksi kaunis kuva, kuin veden pintaan nouseva lootus, kaunis kukka joka saa ravintonsa inhottavasta liejusta.

Kitkerä kyynisyys on houkutteleva vaihtoehto älyttömässä maailmassa. White Lotus -sarjan toiset kaksi teiniä yrittävät pitää itsensä pelin yläpuolella ironisen etäisyyden ja kyynisyyden avulla. He lukevat Nietzscheä, Freudia ja Lacania ja tekevät mitä haluavat, eli epätoivoisesti kaikkensa, etteivät olisi kuin vanhempansa.

Siellä missä on porvareita, on aina ollut myös älykköjä, joille olennaista on erottua näistä porvareista. Hannah Arendt kirjoittaa Totalitarismin synnyssä, kuinka älymystön keskeinen keino erottautua porvaristosta on nimenomaan ironinen etäisyys. Se voi mennä niin pitkälle, että ennemmin halveksitaan inhimillisiä arvoja kuin syyllistytään mihinkään, jota voisi pitää porvarin kaksinaamaisuutena.

White Lotus näyttää, miten älyllisessä porvarillisuuden vastustamisessa on aina jotain teini-ikäistä kapinointia.

Ted Lasso ei kapinoi. Sarja on komedian muotoon rakennettu vasta-argumentti kyynisyydelle.

Hyvin kyyninen toimittaja haastattelee Tediä, joka vastaa vilpittömästi: ”Minulle menestyksessä ei ole kyse siitä voittaako vai häviääkö. Siinä on kyse näiden nuorten kavereiden auttamisesta olemaan parhaita versioita itsestään, kentällä ja sen ulkopuolella. Eikä se ole aina helppoa, Trent, mutta ei ole myöskään joutuminen kasvamaan ilman ketään, joka uskoisi sinuun.”

Toimittaja muuttaa mielensä tajuttuaan, että Ted ei ole vain löysästi länkyttävä positiivisuuspuhuja. Hän on tosissaan. Ted Lasso näkee monimutkaisuuden läpi ja löytää sen pohjalta aina saman yksinkertaisen vastauksen: ”Uskon uskomiseen.” Se ei miellytä, jos identifioituu yksinkertaisen totuuden päälle punottuun monimutkaisuuteen tai ironiseen etäisyyteen, kuten White Lotuksen eksyneet vieraat.

Kaikki eivät jaksa Ted Lasson tosissaan oloa. Sarjan suosio on herättänyt odotetusti vastareaktion – liian pinnallinen, liian lämmin, myös liian mies ja liian valkoinen. The New Yorkerin tv-kriitikko Doreen St Felix intoutui kirjoittamaan: ”Ted Lasso ei voi pelastaa meitä.”

Tedin lämpö ei ole pinnallisuutta, vaan päinvastoin syvyyden nähnyttä myötätuntoa. Tedillä on tragediansa, joka muutti hänen näkemystään. ”Tiesin, etten päästäisi ketään ohitseni ymmärtämättä, että hän saattaa kärsiä sisimmässään. Koska elämä on rankkaa. Se on tosi rankkaa.”

Buddhalaisen aikakauslehden Lion’s Roarin kolumnissa kriitikko Jennifer Keishin Armstrong sanoo Ted Lasson olevan aikamme sankari, koska hän ei iske takaisin eikä väittele. Hän tuntee empatiaa toisen ihmisen tilannetta kohtaan. Vain aidosti vahva ihminen pystyy siihen. Ted Lassolla on voimaa.

”Sellaista voimaa, josta Tony Soprano tai Walter White eivät voisi edes haaveilla”, Armstrong kirjoittaa.

Ehkä siksi Amerikkakin, hakattu, revitty Amerikka, ihastui Ted Lassoon. Vilpittömyys ei ole porvarillista alistumista. Aristoteles kirjoittaa Nikomakhoksen etiikassa vilpittömyyden, totuudellisuuden, olevan ihmiselle sopiva elämänasenne, koska se on keskitie itseään halventavan ironian ja kehuskelun välillä. Vilpittömyys on aseettomuutta, eikä mikään ole niin aseista riisuvaa kuin aseettomuus.

Ted Lasso on oikeassa. Puhe positiivisesta ja negatiivisesta ajattelusta on toissijaista. Ne molemmat tapahtuvat tilassa ja todellista vahvuutta on olla toisille tila, jossa he voivat olla juuri kuin he ovat.

Se on ymmärtääkseni Ted Lasson vahvuus ja se on myös sarjan vastaus siihen, miten olla hyvä ihminen: Antamalla muille mahdollisuuden olla mahdollisimman hyviä.

Lue lisää: Jalkapallon maailmaan sijoittuva Ted Lasso on harvinainen sarja, sillä se sopii koko perheelle

Lue lisää: Ted Lasso on hyvien puolella – Jason Sudeikis antoi tukensa EM-finaalin rankkarikisassa epäonnistuneille nuorille englantilaisille

Lue lisää: Luksus­turisteista kertova The White Lotus on kesän puhutuin sarja: Ylistetyimmän roolin tekee yllättäjä American Pie -elokuvista

Lue lisää: Hittisarja Big Little Liesin tekijä­joukon uudessa sarjassa joukko ahdistuneita rikkaita lähtee terveys­lomalle, missä heidän traumojaan lääkitään huumeilla

Lue lisää: HBO:n loistavassa The White Lotus -satiirissa valkoinen eliitti ajautuu perusasioiden äärelle havaijilaisessa rantahotellissa

Lue lisää: Pikkuporvari hyväksyy vain yhdenlaisen elämäntavan, ja nyt sellaisesta ajattelusta on tullut Suomessa normaalia, sanoo Anna Kontula

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat