Musikaalivetoinen Encanto on paras animaatio Disneyltä sitten Frozenin - Kulttuuri | HS.fi

Musikaalivetoinen Encanto on paras animaatio Disneyltä sitten Frozenin

Idealisoidulle kolumbialaiselle maaseudulle sijoittuva Disney-animaatio kertoo tytöstä, joka ei kelpaa suvulleen.

Mirabel on Disney-animaatio Encanton päähenkilö. Tyttö kokee olevansa suvun musta lammas.

25.11. 15:05

Animaatio

Encanto, animaation ohjaus Byron Howard ja Jared Bush, suomeksi dubatun version ohjaus Jukka Nylund, äänirooleissa muiden muassa Stephanie Beatriz/ Esme Kaislakari, María Cecilia Botero / Eija Ahvo, John Leguizamo / Antti L. J. Pääkkönen, Mauro Castillo / Tidjân Ba, 109min, K7. ★★★★

Encanto on paras Disney-animaatio sitten vuoden 2013 Frozenin.

Elokuva on yhdistelmä musikaalia, telenovelaa sekä Disneylle tyypillistä perhearvojen ylistystä. Tapahtumapaikkana on idealisoitu maaseutu jossakin Kolumbian maaseudulla, ja pääosassa on silmälasipäinen tyttö, joka haluaisi olla jotain muuta kuin on.

Pääosassa on Madrigalien perhe kolmessa polvessa. Sukunimi viittaa naisten merkitykseen, maagisen realismin perinteeseen sekä ennen kaikkea kuoroon, jossa jokaisella on oma äänensä, myös sillä soraäänellä.

Tarinaa sysää eteenpäin trauma: isoäiti, abuela, on jäänyt puoli vuosisataa aiemmin leskeksi. Samalla hän on saanut taikavoimia, jotka siirtyvät jälkeläisille. Uuden polven naisista yksi hallitsee säätä, toinen kasvien kukintaa ja kolmas on voimakas kuin Peppi.

Elokuvantekijöiden keskeisenä työkaluna on ikivanha näyttämösymboli: talo ovineen. Sukutalo lukuisine huoneineen ja kerroksineen kuvaa sukua, ja ovista lapset astuvat yksi kerrallaan omaan elämäänsä.

Päähenkilö Mirabel on suvun kolmatta polvea ja ilman omaa taikavoimaa. Matriarkka karsastaa tyttärentytärtä kuin rumaa ankanpoikasta.

Pääkonfliktissa on lapsen silmiin kyse hyväksytyksi tulemisesta. Näkeekö Mirabel peilistä oman kuvansa, vai abuelan vaateet? Aikuinen saattaa nähdä Encantossa Latinalaisen Amerikan veristä lähihistoriaa ja traumojen periytymistä. Kiinnostava on Bruno-setä, jonka katoamisesta ei haluta puhua.

Encanto on Disneyn järjestyksessä 60. animaatio. Tällaisia perheanimaatioita jos mitä pidetään kasvottoman käsityöläisarmeijan aikaansaannoksina, mutta aina joidenkin työ korostuu.

Encantossa tällainen on yhdysvaltalainen Lin-Manuel Miranda, säveltäjä muun muassa Hamilton ja In the Heigths -musikaalien takaa. Myös dubbauksen Eija Ahvo (isoäiti) ja Esme Kaislakari (Mirabel) jäävät mieleen.

Rallatukset ovat Encanton selkäranka. Välillä soi salsa, tango ja elektro, kunnes jo juostaan flamencon rytmissä. Säveliin Miranda on hakenut vaikutelmia kolumbialaisesta musiikista, mutta laulujen ylöspano on lainaa Broadwaylta.

Disney on viime vuosina saanut yhtiönä ottaa etäisyyttä omaan, rasistiseenkin, historiaansa. Encanto on taas askel uudella, monikulttuurisemmalla tiellä, mutta viimeistään Suomeen tullessa Encanton ”kolumbialaisuudesta” jauhautuu osa, sillä dubatussa versiossa lauletaan myös suomeksi. Ja hyvä niin: hahmot elävät laulujensa kautta. Huumori rakentuu tarinaan sivuhahmoilla sekä eläintyypittelyillä.

Kohokohdassa kuultavalle, kolumbialaisen Sebastian Yatran esittämälle Dos Oruguítasille voi povata pitkää ikää. Kohtaus on kokonaisuutena voimakas. Lue: itkin.

Kaikkiaan Encanton vauhdikkuutta korostaa värikylläinen ja lämmin animaatio, jossa realismi leikittelee sadunomaisuuden kanssa. Kuvissa välähtää muistumina ties mitä animaatioita: on elävää kelloa kuin Tuhkimossa, on harjoja kuin Fantasiasta ja lentelyä Peter Panin tapaa.

Lopputekstien suomalaisnimiä laillani väijyville kerrottakoon, että animaatiotyötä on johtanut suomalaistaustainen Kira Lehtomaki, joka on työskennellyt Disneyllä vuosia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat