Presidentti Kekkonen oli amerikkalaisin silmin ”liukas juonittelija” ja ”paholaisen asianajaja” - Kulttuuri | HS.fi

Presidentti Kekkonen oli amerikkalaisin silmin ”liukas juonittelija” ja ”paholaisen asianajaja”

Toimittaja Gordon F. Sander raportoi syksyn 1961 hyvät ja huonot uutiset.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen sai kuulla Neuvostoliiton nootista vuonna 1961 Havaijilla. Rouva Sylvi Kekkonen oli myös mukana matkalla.

28.12.2021 12:03

Tietokirja

Gordon F. Sander: Kansalainen Kekkonen. Suuri suunnitelma (Citizen Kekkonen. The Great Plan). Suom. Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo. WSOY. 507 s.

Piti tämäkin kirjasyksy nähdä. Kekkos-kirjoja ilmestyy vain yksi, yhdysvaltalaisen toimittajan ja tietokirjailijan Gordon F. Sanderin (s. 1951) kirja Kansalainen Kekkonen. Suuri suunnitelma.

Sander on vuodesta 1977 lähes säännöllisesti käynyt Suomessa ja tuntee hyvin meidän politiikkamme ja poliitikkomme, varsinkin presidentti Urho Kekkosen (1900–1986) toiminnan.

Kirja keskittyy Kekkosen ensimmäiseen presidenttikauteen 1956–1962 ja huipentuu päivä päivältä etenevään raporttiin syksystä 1961. Raportti on kirjoitettu suorasukaisella uutiskielellä ja sen lähteenä on valtava historiallinen aineisto Suomesta ja Yhdysvalloista.

Ensin hyvät uutiset. Kekkonen matkustaa Kanadaan ja Yhdysvaltoihin presidentti John F. Kennedyn vieraaksi. Matka kestää 24 päivää, ja Kekkonen pitää sen aikana 34 puhetta, joissa hän selittää epäluuloisille amerikkalaisille Suomen asemaa ja puolueettomuuspolitiikkaa.

Matkan kestäessä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit kärjistyvät. Jaetussa Berliinissä suurvaltojen tankkien piiput sojottavat toisiaan kohti, ja koko maailma pidättelee hengitystään: Syttyykö kolmas maailmansota?

Kekkonen tapaa Kennedyn, ja isännät laativat kahden tunnin keskustelusta muistiot, joita Sander ruotii lause lauseelta.

Kypsyy kirjan pihvi, älykäs ja häijy arvio, jossa Sander ei jätä kiveäkään kääntämättä todistaakseen Kekkosen kahta ominaisuutta, oveluutta ja häikäilemättömyyttä. Presidentti on ”liukas juonittelija” ja ”paholaisen asianajaja”.

Kuvatessaan Kekkosen konsteja Sander kiehuttaa itsensä välillä sellaiseen raivoon, että suomalaiselle lukijalle tulee maaotteluvoittajan fiilis, kun Kekkonen saa haluamansa: Yhdysvallat tunnustaa Suomen puolueettomuuden.

Sitten huonot uutiset. Kekkonen lähtee matkan päätteeksi Havaijille ja kuulee uimarannalla Neuvostoliiton nootin. Naapuri vaatii yya-sopimuksen mukaisia neuvotteluja sotilaallisesta yhteistyöstä. Kekkonen säpsähtää, mutta menee uimaan.

Sander raportoi päivä päivältä, miltä noottikriisi näyttää amerikkalaisin silmin.

Yhdysvaltain suurlähettiläs Bernard Gufler kertoo Tamminiemessä salaiset terveiset. Kennedy lupaa moraalista, poliittista ja taloudellista tukea Neuvostoliiton painostusta vastaan.

Kiitos, mutta ei kiitos, Kekkonen vastaa. On pärjättävä yksin.

Kekkonen nousee Moskovan-junaan vaivihkaa Luumäen asemalla. Hän ei halua, että kansa saattelisi häntä matkalle laulamalla Jumala ompi linnamme, kuten lauloi J. K. Paasikivelle ja Väinö Tannerille syksyllä 1939.

Matka jatkuu Moskovasta kauas Siperian perukoille Novosibirskiin, jossa pääministeri Nikita Hrutstsov peruu vaatimuksen sotilaallisista neuvotteluista, mutta asettaa tiukat ehdot Suomelle ja Kekkoselle. Neljä päivää myöhemmin Kekkonen palaa Helsinkiin.

”Sininen junavaunu saapui Helsingin rautatieasemalle, ja vastaanotto oli tällä kertaa mitä riehakkain: punainen matto, koko hallitus paikalla, pääministeri pitää ylistävän tervetuliaispuheen, diplomaattikunta odotti innokkaana päästäkseen kättelemään presidenttiä, soittokunta ja kunniavartio, ja ainakin viisituhatta suomalaista osoittamassa suosiotaan”, kuvailee amerikkalainen toimittaja Don Cook tunnelmia Helsingin rautatieasemalla sunnuntai-iltana 26. marraskuuta 1961.

Aamulehden toimituksessa Tampereella nuori toimittaja Yrjö Länsipuro uutisoi tapahtumia ja muistelee kirjassa: ”Meitä oikeasti pelotti. Kun hän (Kekkonen) ratkaisi kriisin, se jätti koko maahan lähtemättömän jäljen.”

Kaksi päivää Kekkosen paluun jälkeen Washingtonin-suurlähettiläs Rafael Seppälä selittää Yhdysvaltain ulkoministeriössä, mitä Suomessa tapahtuu. Diplomaattisen miekkailun lopuksi Seppälä kysyy, mitä mieltä amerikkalainen vastapuoli on viimeaikaisista tapahtumista.

Presidentti Urho Kekkonen Havaijilla Hana Mauiin saarella noottikriisin aikaan 1961. Vas.suurlähettiläs Rafael Seppälä, apulaisosastopäällikkö Max Jakobson, Kekkonen ja ulkoasiainministeri Ahti Karjalainen lukemassa Neuvostoliiton noottia.

Diplomaatti U. Alexis Johnson ennustaa: ”Neuvostoliitto oli näyttänyt kaapin paikan. Tämä ajatus kummittelisi tästä lähtien jokaisen suomalaisen mielessä, niin poliitikkojen kuin tavallisten kansalaistenkin.”

Sanderin kirjasta jää suomalaiselle lukijalle raaka jälkimaku ja epävarma olo, mutta siitä ei voi moittia yksin kirjaa. Vaikuttavat myös lukijan ympäristö ja kirjasta mieleen työntyvät yhtymäkohdat kuluvan syksyn tapahtumiin.

Nurkillamme pelataan taas kovaa peliä. Maantieteelle mahdamme kovin vähän.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat