Autojen melu on olemassaolon historian syvällisimpiä muutoksia, mutta enää emme kiinnitä siihen mitään huomiota - Kulttuuri | HS.fi

Autojen melu on olemassaolon historian syvällisimpiä muutoksia, mutta enää emme kiinnitä siihen mitään huomiota

Otamme annettuna, että katujen äänimaisema on ”räjähdysmoottorihirviöiden” aiheuttaman metelin pilaama.

28.11.2021 2:00 | Päivitetty 28.11.2021 9:09

Helsingin, kuten minkä tahansa kyläpahasta suuremman kaupungin, äänimaisemaa hallitsee autojen jyly. Autokaupungeissa on muitakin suuria ongelmia, joista osaan on havahduttu, mutta melun osalta olemme luovuttaneet.

Otamme annettuna, että katujen äänimaisema on ”räjähdysmoottorihirviöiden” aiheuttaman metelin pilaama. Se vain on kaikkialla, ja koska se on joka paikassa, siihen ei useimmiten kiinnitä minkäänlaista huomiota. Ja kun räjähdysmoottoreista joskus päästään eroon ja moottorit ovat sähköisen hiljaisia, rengasmelu jää, maailman tylsistyttävin äänimatto.

Räjähdysmoottorihirviö on Jaromir Johnin 1930-luvun alussa kirjoittaman romaanin nimi. Se tuli vastaan Milan Kunderan Esirippu-esseessä. Romaanissa herra Engelbert muuttaa Prahaan viettämään eläkepäiviään. Moderni kaupunki on pettymyksiä täynnä, mutta suurin kauheus on uusi: autojen ja moottoripyörien meteli. Engelbert muuttaa esikaupunkiin, mutta autot tulevat myös sinne. Hän muuttaa toiseen kaupunginosaan, jonka kotikadulla autoilta on pääsy kielletty, mutta vain väliaikaisesti. Nukkua on pakko korvatulppien kanssa. Engelbert etsii hiljaisuutta maaseutuhotelleista ja entisten kollegojen kodeista eri pikkukaupungissa. Kaikki turhaan. Lopulta hän viettää yönsä junissa, joiden pehmeä kolke antaa edes suhteellisen levollisen unen.

Kundera huomauttaa, että kun John kirjoitti romaanin, Prahassa oli ehkä yksi auto sataa tai tuhatta ihmistä kohden.

”Mutta nimenomaan silloin, kun tuo meluilmiö oli vielä harvinainen, sen saattoi nähdä koko hämmästyttävässä uutuudessaan. Tästä on johdettavissa yleinen sääntö: sosiaalisen ilmiön eksistentiaalinen kantama ei erotu selvimmin sen ollessa laajimmillaan, vaan silloin kun se on alussa, paljon heikompana kuin myöhemmin.”

Johnin jälkeiset sukupolvet pitivät autojen melua jo luonnollisena. Mutta John näki esiripun läpi ja kirjasi muistiin Kunderan termein olemassaolon historian syvällisen ja pysyvän muutoksen. Kaikkialla läsnä oleva meteli muutti suhteemme luontoon, lepoon, iloon, kauneuteen, musiikkiin ja myös puheeseen. Millaista ennen oli, sitä on lähes mahdotonta ajatella.

Viime vuosien uutuus, sähköpotkulaudat ja niiden aiheuttama ärtymys, on tässä mielessä ehkä signaali tulevaisuudesta. Kuka kirjaa muutoksen muistiin, kun signaali vielä välkkyy?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat