Linda Fredrikssonilla tuli mitta täyteen popmusiikin seksismin kanssa, ja niin syntyi vuoden kehutuin kotimainen jazzlevy – Näin hän on noussut ylistetyksi tekijäksi alallaan - Kulttuuri | HS.fi

Linda Fredrikssonilla tuli mitta täyteen popmusiikin seksismin kanssa, ja niin syntyi vuoden kehutuin kotimainen jazzlevy – Näin hän on noussut ylistetyksi tekijäksi alallaan

Saksofonisti Linda Fredriksson halusi työskennellä uudella tavalla ja luoda jotain turvallisessa ympäristössä. Syntyi vuoden kehutuin jazzlevy Juniper.

Linda Fredrikssonin Juniper-levy on saanut liki epäilyttävän hyvän vastaanoton.

3.12.2021 2:00 | Päivitetty 3.12.2021 11:09

Helsingin Sanomissa tämä levy sai viisi tähteä. Nettilehti Kulttuuritoimitus antoi viisi tähteä. Soundi antoi viisi tähteä ja sanoi levyn olevan parhaita suomalaisia jazzlevyjä vuosiin.

Saksofonisti Linda Fredrikssonin debyyttisooloalbumi Juniper on saanut liki epäilyttävän hyvän vastaanoton. Voidaan puhua liioittelematta vuoden kehutuimmasta kotimaisesta jazzlevystä.

Huppariin pukeutunutta Fredrikssonia, 36, naurattaa: mikä siinä nyt on niin epäilyttävää?

Hän juo nepalilaisravintolan vegaanista mangolassia ja miettii hetken levyn salaisuutta. Sitten hän sanoo: levy on uuden alku.

Fredriksson valitsi 9-vuotiaana soittimekseen saksofonin, koska ei halunnut soittaa samaa kuin ”nuo muut”.

Mutta aivan alussa täytyi ensin valita soitin. 9-vuotiaana Fredriksson halusi koulussa musiikkiluokalle. Soittimeksi hän halusi klarinetin, koska isoveljen bändissä oli klarinetisti ja se vaikutti mahtavalta toiminnalta. Mutta luokalle pyrki myös muita, jotka halusivat soittaa klarinettia.

”Ajattelin, etten halua soittaa samaa kuin nuo muut”, hän muistelee.

Saksofoni oli mukavan monipuolinen valinta. Opettaja kannusti jo ensimmäisillä soittotunneilla improvisoimaan. Riitti, että osasi pari ääntä. Tee niillä jotain omaa, opettaja sanoi.

”Näin jälkikäteen ajatellen olen ollut siitä todella kiitollinen. Yhdessä soittaminen oli myös mahtavaa. Vedimme J. Karjalaisen Sankarit-biisiä ja minulla oli siinä fonisoolo.”

Fredrikssonin opintopolku eteni Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan musiikkikasvatusta. Hän kehuu suomalaista musiikkiopetusta “uskomattoman laadukkaaksi”.

Ihan yhtä hyvää sanottavaa hänellä ei ole vaihto-opiskeluvuodestaan Hollannissa, joka tosin muutti paljon hänen ajatteluaan soittamisen suhteen. Opistossa oli todella hyviä soittajia ympäri maailmaa ja pelkästään jazzlinjalla ”varmaan yli kolmekymmentä fonistia.”

”Niitä opettajia ei kiinnostanut yhtään, että teenkö mä jotain. Olin vain vaihto-opiskelija. Se oli vähän shokki, mutta sen ansiosta tajusin, että teen musaa itselleni enkä näille opettajille.”

Suomeen palattuaan, vielä samana vuonna, Fredriksson oli mukana perustamassa Mopo-yhtyettä, jonka musiikkia on kuvailtu usein punk jazziksi. Mopo on julkaissut neljä albumia ja kiertänyt myös maailmalla. Sen ohella Fredriksson on soittanut monissa muissa kokoonpanoissa, kuten Ricky-Tick Big Bandissa ja Superpositionissa.

Kaikkien projektien ohella Fredrikssonilta on kyselty jo pidemmän aikaa, että koska hän tekee oman albumin. Viimein tuli sen ja uuden alun aika.

Juniper-levyn tekeminen on ollut pitkä prosessi.

Fredrikssonilla tuli mitta täyteen popmusiikin sisällä rehottavan seksismin kanssa, vaikka hän tähdentääkin, ettei se ole liittynyt Mopoon tai muihin hänen vakioyhtyeisiinsä.

Jazz on ollut Suomessa pitkään hyvin miehinen genre. Kyseenalaiset vitsit olivat musiikkipiireissä ja kiertueilla arkea ja Fredriksson kertoi niitä myös itse ollakseen osa porukkaa. Hän ei sanojensa mukaan halua puhua seksismistä tässä haastattelussa, koska jatkuva keskustelu samasta aiheesta uuvuttaa ja hän haluaisi keskustelua käytävän laajemman joukon kesken.

”Toisina päivinä ajattelen, että haluan puhua, jotta edes jokin asia muuttuisi. Toisina päivinä tuntuu, että en halua sanoa enää mitään ikinä.”

Juniperilla hän halusi työskennellä uudella tavalla: tehdä itselleen omaehtoisen tilan ja luoda jotain turvallisessa ympäristössä.

”Halusin luoda puitteet, että mulla olisi hyvä olla ja viettäisin aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat sitä. Antaisin itseni olla sellainen kuin olen. Mielestäni se kuuluu myös levyllä.”

Mopoon verrattuna Juniper on melko erilaista, ja se tuntuu levollisemmalta kuin Mopon paikoittainen jazz-kaahaus.

”Moni on sanonut samaa, ja mulle on tullut vähän sellainen reaktio, että ai miten niin!”, Fredriksson sanoo ja katsoo ravintolan pöydän yli yhtä aikaa lempeän haastavasti.

”On Mopollakin kauniita kappaleita.”

Levyn tekeminen on ollut pitkä prosessi. On vaatinut aikaa löytää oikea tunnelma ja oikealla tavalla soljuva kokonaisuus.

Fredriksson on tehnyt levylle esimerkiksi kenttä-äänityksiä oikean tunnelman saavuttamiseksi. Hän on äänittänyt työhuoneen patteria, sadetta, lähimetsän puuta ja kakun leipomista. Kun he leipoivat Fredrikssonin puolison 40-vuotisjuhliin kakkua, he äänittivät prosessin ja tekivät siitä synttäreille yllätysesityksen. Levyllä hän käytti samaa äänitystä.

”Läheiset ystävät leipovat kakkua, säätävät ja nauravat keittiön kaaoksessa. Halusin sen saman tunnelman Lempilauluni-biisiin.”

Juniperilla soittavat Fredrikssonin lisäksi Tuomo Prättälä, Minna Koivisto, Olavi Louhivuori, Mikael Saastamoinen ja Matti Bye. Näistä Prättälä, Louhivuori ja Saastamoinen soittavat myös Fredrikssonin livekokoonpanossa.

”Juniperin kohdalla halusin, että se ei ole tallenne siitä, miltä yhtye kuulostaa livenä, vaan levy on oma taiteenmuotonsa ja kuuntelua varten.”

Fredriksson mietti sanojensa mukaan todella pitkään sitä, kenen kanssa haluaa esittää levyn materiaalia konserteissa. Livenä Juniperin musiikki suunnitellaan uusiksi. Hän halusi, että yhtyeen muusikot ovat monipuolisia ja vahvoja improvisoijia, jotta musiikki saa muuttua ja mennä uusiin paikkoihin.

Fredriksson sanoo olevansa taipuvainen suorittamiseen ja täydellisyyden tavoitteluun. Silloin jää helposti jumiin pieniin yksityiskohtiin pitkäksi aikaa. Improvisaatiossa siihen ei ole aikaa. Se tekee siitä inspiroivaa.

”Improvisaatiossa joutuu pakon edessä harjoittelemaan taitoja, joita tarvitsee muutenkin elämässä. Täytyy sietää epävarmuuden äärellä olemista, koska ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mulle tuottaa muutenkin onnellisuutta, jos voin olla ajattelematta, mitä tapahtuu vaikka ensi viikolla tai ensi vuonna.”

Fredriksson puhuu omasta musiikistaan mieluummin improvisoituna musiikkina kuin jazzina.

Fredriksson käyttää jazzin sijaan omasta musiikistaan mieluummin termiä improvisoitu musiikki. ”Se on vapaampi termi ja kuvaa tarkemmin tätä musiikkia, mitä teen. Varmaan kaikkein mieluiten en sijoittaisi mun musiikkia mihinkään genreen. Se, niin kuin minäkin, saa olla mitä on.”

Juniperia tehdessä Fredriksson pohti paljon sitä, mikä on hänen oma äänensä ja musiikkinsa. Ettei se ole pastissia jostain muusta tai varastamista keneltäkään.

”Inspiroituminen, toisten fanittaminen ja jakaminen on minulle musiikin ytimessä. Ajattelen, että jakamista voi tehdä ilman, että se on epäreilua.”

Tulevaisuudessa hän toivoo jazzilta ja improvisoidulta musiikilta lisää inklusiivisuutta: mahdollisimman erilaisia tekijöitä niin identiteetiltään kuin musiikiltaan.

Lue lisää: Saksofonisti Linda Fredriksson on löytänyt oman äänensä – ensimmäiselle omalle levylle täydet viisi tähteä

Lue lisää: Mopo-yhtyeen saksofonisti Linda Fredriksson kaipasi lapsena naispuolisia esikuvia – nyt hän on rohkaissut naisia soittajiksi aina Beninissä asti

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat