Seppo Jokisen dekkareihin perustuva rikossarja Koskinen on humoristisempi kuin synkät nordic noirit, mutta tärkein puuttuu: jännitys - Kulttuuri | HS.fi

Seppo Jokisen dekkareihin perustuva rikossarja Koskinen on humoristisempi kuin synkät nordic noirit, mutta tärkein puuttuu: jännitys

Hyvät näyttelijät pitävät Koskinen-sarjan liikkeessä.

Eero Aho on sarjan murahteleva päähenkilö, rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen.

29.11.2021 2:00 | Päivitetty 29.11.2021 10:53

Television tunnetuimman tamperelaispoliisin titteli on kuulunut pitkään Tenho Saurénin konstaapeli Artturi Reinikaiselle, mutta joko valta vaihtuu? Rikossarja Koskinen tuo ruutuihin tamperelaisen rikosylikonstaapelin Sakari Koskisen.

Dekkareita lukevalle yleisölle hahmo on tuttu jo yli parinkymmenen vuoden ajalta. Koskinen pohjautuu Seppo Jokisen Koskinen-kirjoihin, erityisesti vuonna 1997 ilmestyneeseen romaaniin Koskinen ja raadonsyöjä.

Hämettä, poliisinvirkaa ja pyöräilyä lukuun ottamatta tv-Koskinen (Eero Aho) on suulaan kollegansa vastakohta. Hän ei lörpöttele vaan omistautuu työlleen. Kasvot kertovat, että mieltä painaa. Aika lailla ahdistuneen, keski-ikäisen tv-poliisin perikuva siis.

Vaikka ”paas antaen” ei kuulu Koskisen sanavarastoon, Tamperetta ei voi ohittaa.

Tamperelaisten teatterimiesten Riku Suokkaan ja Heikki Syrjän käsikirjoittamassa sarjassa ei päästä pitkälle, kun manselaisuus jo huutaa, että moro – kovaa ja riittävän selkeästi, että hitaampikin tajuaa.

Rikospaikkana on Tampereen upouuden ratikan ohjauskeskus, poliisien saunailtaa vietetään komeasti Laukontorin laidalla saunaravintolassa – käsissä paikallispanimon tötsät –, ja välillä pyörähdetään tornihotellin skybaarissa. Tunnarissa kuullaan 2000-luvun manserokkaria Jonne Aaronia.

Paikallisuuden korostamisella on tapana rakentaa dekkareihin omaleimaisuutta. Koskisessa Tampere on pinnalla, mutta hahmoihin, saati tunnelmaan, se ei tartu.

Synkistelevä nordic noir on jättänyt jälkensä viime vuosien kotimaisiin rikossarjoihin. Avausjakson perusteella Lauri Nurksen ohjaama Koskinen ei sijoitu ainakaan genren rajuimpaan päähän. Ote on humoristisempi ja hitaampi. Kun ratikkakeskuksen käytävältä löytyy verkkoasiantuntijan ruumis, kömpelölle sanailulle ja krapulaisille poliiseille hekottelulle on vähän liikaakin aikaa.

Rauhallinen tempo ja sutkauttelu eivät sinänsä ole ongelma, mutta tekijöiltä on unohtunut yksi rikossarjojen tärkeimmistä elementeistä: jännitys. Sisäänheittojakson loppuun viritetty cliffhanger-kohtaus osoittaa, että trilleriä tässä kaikesta huolimatta haetaan.

Henkilöhahmoissa toistuu poliisisarjojen tuttu dynamiikka: Koskinen on järjen ääni, jolle tiimi on lojaali, vaikka pomo (Henry Hanikka) painaa päälle. Koskisen kollegoissa on silti mahdollisuuksia syventää. On alkoholismiaan ja tunteitaan piilotteleva Lundelin (Maria Ylipää), viihteellä viihtyvä Pekki (Turkka Mastomäki) ja nuorempaa polvea edustava Kaatio (Jon-Jon Geitel). Hyvät näyttelijät pitävät kohmeiset kohtaukset liikkeessä.

Sarjan avausosa esitetään Nelosella. Kokonaisuudessaan kymmenosainen sarja on katseltavissa Ruutu+-palvelussa.

Koskinen, Nelonen klo 21.00 ja Ruutu+. (K12)

Koskisen kollegoissa on kiinnostavia hahmoja. Lundelin (Maria Ylipää) piilottelee tunteitaan ja alkoholismia.

Lue lisää: Konttori-sarjan käsikirjoittajana tunnettu Stephen Merchant muokkasi englantilaisen showpainiperheen tarinasta mukiinmenevän draamakomedian

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat