Rikostutkijan ja kustantajan yhteisen dekkarisarjan aloitus tekee kunniaa komisario Palmulle ja vanhan ajan salapoliisiromaaneille - Kulttuuri | HS.fi

Rikostutkijan ja kustantajan yhteisen dekkarisarjan aloitus tekee kunniaa komisario Palmulle ja vanhan ajan salapoliisiromaaneille

Juha Rautaheimon ja Sari Rainion murhaaja vierailee Töölössä.

Vainajat eivät vaikene -romaanissa varakkaasta töölöläiskodista löytyy ruumis.

24.12.2021 2:00 | Päivitetty 24.12.2021 12:51

Romaani

R & R: Vainajat eivät vaikene. Siltala. 477 s.

Nimimerkin R & R takaa löytyvät Siltala-kustantamon toimituspäällikkö Sari Rainio ja eläköitynyt rikostutkija Juha Rautaheimo. Vainajat eivät vaikene on heidän ensimmäinen dekkarinsa ja uuden Mortui non silent -sarjan aloitus.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 2009–2010, mutta ne voisivat sijoittua paljon kauemmaksikin, jonnekin 1940–50 -luvuille, koska sillä tavoin tietoisen vanhahtava Vainajat eivät vaikene on. Tekijät eivät peittele sitä, että teos onkin eräänlainen kunnianosoitus Mika Waltarin Komisario Palmu -dekkareille sekä menneiden aikojen salapoliisiromaaneille yleensäkin.

Tyyliin kuuluu, että murhat ovat siistejä, eikä väkivallalla tai synkkyydellä muutenkaan mässäillä.

Uutuus on lopultakin aika yksinkertaiseksi dekkariksi huomattavan paksu, ja siihen on syynsä. Töölöläinen-lehden haastattelussa tekijät kertoivat taannoin, että kirja kasvoi, koska he halusivat luoda henkilöille kunnolla taustaa ja persoonallisuutta.

Ja niitä kyllä löytyy, jopa niin paljon, ettei itse dekkarijuoni tunnu aluksi etenevän lainkaan.

Dekkarin päähenkilöitä ovat keski-ikäinen rikosylikonstaapeli Ville Karila ja hänen ystävänsä, omalaatuinen oikeuslääkäri Viola Kaario. Kummankin elämänpiirin Rainio ja Rautaheimo piirtävät hyvinkin tarkasti. Tästä kirjasta ei voi sanoa, että henkilöt olisivat pahvisia pikakuvia.

Vainajat eivät vaikene alkaa hyvin “palmumaisesti”: varakkaasta töölöläiskodista löytyy kuollut kuusikymppinen nainen, asunnon eristäytyväksi tiedetty haltija. Tarkemmissa tutkimuksissa ilmenee, että tämä nainen, Hannele Laine, on murhattu. Hänen elämässään on pyörinyt nuorempi mies, ilmeinen siipeilijä, jota poliisit alkavat jäljittää.

Taustaa tapahtumille antavat salaperäisen mustan vihon sivut. Mutta kuka onkaan ne kirjoittanut?

Kirjassa fiilistellään paljon: poliisien joulunviettoa, Karilan madekalastusretkeä, Helsingin näkymiä ja paikkoja, päähenkilöiden mietteitä. Kuvaus on kiireetöntä ja täyteläistä, ja paikoin “cozy crime” -tyylin mukaisesti myös hieman vanhahtavaa.

Ainoa varsinainen miinus tulee siitä, että dekkarijuoni kulkee tosiaan kuin etana tervassa, ja jos lukijaa ei fiilistely kauheasti kiinnosta, voi tuskastuminen olla lähellä.

Tehokkaita kohtauksia kyllä löytyy, kuten Karilan ja lipevän huijarin kohtaaminen kuulusteluhuoneessa ja Kaarion retki Uuni- ja Liuskasaarille keskellä talvimyrskyä.

Juha Rautaheimo ja Sari Rainio.

Vuodet 2009–10 on valittu tapahtuma-ajaksi siksi, että tuolloin Rautaheimo oli vielä virassa ja tuntee siis poliisien sen aikaiset käytännöt. Niitä romaanissa tarkoin kuvataankin.

Vainajat eivät vaikene on hitaudestaan huolimatta lupaava debyytti, jonka lähin vertailukohta kotimaisessa dekkarikirjallisuudessa on Outi Pakkasen tuotanto.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat