Kolmekymmentä vuotta sitten Värttinästä tuli menestys – ”Tuhman” kappaleen vuoksi laulaja Mari Kaasinen menetti tuolloin soitto-oppilaita - Kulttuuri | HS.fi

Kolmekymmentä vuotta sitten Värttinästä tuli menestys – ”Tuhman” kappaleen vuoksi laulaja Mari Kaasinen menetti tuolloin soitto-oppilaita

”Olen ollut pienestä pitäen ryhmätyöskentelijä”, sanoo laulaja Mari Kaasinen, jota sooloura ei ole kiinnostanut koskaan.

Seurasaari on ollut Mari Kaasiselle tärkeä paikka korona-aikana, eikä Vinski-koiraa ole tarvinnut suostutella lenkkikaveriksi. Takana näkyvä Pertinotsan talo on siirretty Seurasaaren kesällä 1939 Suojärveltä Raja-Karjalasta, Värttinän laulumailta.

4.12.2021 2:00 | Päivitetty 4.12.2021 10:52

Miusta tulloo näyttelijä, muistaa Mari Kaasinen ilmoittaneensa seitsenvuotiaana. Silloin hänelle oli kertynyt jo paljon esiintymiskokemusta äitinsä perustamassa lausuntaryhmässä, aina etelän Helsinkiä myöten.

Ei tullut näyttelijää, mutta lavaesiintyjä kuitenkin.

Tuli laulaja, muusikko ja musiikinopettaja, jonka ammattimainen taiteilijaelämä on kiertynyt lähes kokonaan yhden yhtyeen, Värttinän ympärille. Kaasinen on laulanut sen eturivissä ”korkeelta ja kovvoo” tauotta jo 38 vuotta ja on nykyään ainoa alkuperäisjäsen.

Eikö tuollaisella kokemuksella ja maineella ole tehnyt mieli yrittää joskus ihan itsenään, sooloartistina omalla nimellä?

”Sitä on kysytty ja ehdotettu todella monta kertaa, mutta olen vastannut aina kieltävästi. Ehkä siksi, että olen ollut pienestä pitäen ryhmätyöskentelijä”, perustelee Kaasinen kotona Helsingissä.

Aviomies on päivätöissä Musiikkitalossa ja lapset koulussa Munkkiniemessä – ja vieraasta innostunut Vinski-cockerspanieli on malttanut vihdoin asettua olohuoneessa suosikkipaikalleen.

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet Vinskille lokoisia, sillä emäntä ei ole päässyt juuri matkustamaan. Esiintymismahdollisuudet ovat olleet koronarajoitteiden takia todella harvassa. Tai käytännössä jäissä, sillä suurin osa Värttinän keikoista on ollut jo vuosikausia ulkomailla.

”On ollut surullista ja turhauttavaa, ettemme ole päässeet esiintymään livenä. Striimatut verkkokonsertit eivät ole mikään korvike, sillä esiintyminen perustuu aina vuorovaikutukseen. Kamala ikävä yleisöä.”

Koronan takia Värttinä on joutunut siirtämään myös varsinaisen läpilyöntinsä merkkivuoden juhlintaa. Kansanmusiikkipiirejä tuolloin jo jonkin verran pöllyttäneestä yhtyeestä tuli ”koko kansan” musiikki-ilmiö 1991, kolmekymmentä vuotta sitten.

Silloin julkaistiin uusiutuneen laulu- ja soitinyhtyeen kolmas akustinen albumi Oi dai, jota myytiin nopeasti kultalevyn verran ja aikaa myöten myös platinan, yli 50 000 kappaletta. Se oli ainutlaatuista Suomen oloissa.

”Olimme vastaanotosta alussa aivan hoomoilasina, eikä kukaan osannut kuvitella mihin kaikkeen Oi dai vielä johtaisi.”

Karjalaisista kansansävelmistä valikoitu albumi sisälsi kymmenen moniäänisesti laulettua kappaletta, joissa riitti reipasta poljentoa ja hokemallisia koukkuja – tyyliin Vot vot ja niin niin. Eniten huomiota herätti silti silmää iskien rallateltu Miinan laulu, eikä vain hyvässä.

Suomalaista kansanmusiikkia esittävien nuorten naisten ei sopinut olla aloitteellisia ja aktiivisia, vaikka laulun keskeiset rivit – ”Mie sain sängyssä viltin alla ja sie sait lattialla” – vaikuttavat nyt aika viattomilta. Ja sellaisia ne olivat jo 1991, jolloin vuoden suomalainen suosikkilaulaja haikaili sukkulan syöksyvän Venukseen.

”Hauskassa Miinan laulussa ei ollut meistä mitään pahaa, mutta se löi leiman, josta pääsy kesti aika kauan”, muistaa Kaasinen.

Hän opetti tuolloin sivutoimisesti helsinkiläisessä musiikkikoulussa ja menetti osan oppilaista. ”Olin tuhma täti, jota piti vältellä, ihan oikeasti.”

Mari Kaasinen aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa 1990, mutta oli muihin verrattuna jo lähes puoliammattilainen. Hänhän oli kuulunut kaksitoistavuotiaasta isosiskonsa Sari Kaasisen johtamaan niin sanottuun vanhaan Värttinään, joka oli tehnyt huippuvuonnaan yli sata keikkaa.

”Lukion jälkeen en edes miettinyt vaihtoehtoja. Musiikki oli jo oleellinen osa minua, enkä ole huomannut intoni hiipuneen.”

Hän voisi olla nyt yhtyeen ainoana alkuperäisjäsenenä myös sen muodollinen johtaja – synnyinseudulleen Pohjois-Karjalan Rääkkylään palannut Sari-isosisko jätti Värttinän jo 1996. Mutta pikkusisko ei halunnut johtajaksi ja epäilee nyt, ettei hänestä olisi siihen edes ollut.

Siitä Kaasinen on kuitenkin varma, että kaksitoista studiolevyä tehneen Värttinän pitkäikäisyyttä selittää vastuun suhteellisen tasainen jakautuminen ja muusikkojen vaihtuvuus. Hän laskee, että kolmen vakituisen laulajan kokoonpanossa on ollut vuosien varrella viitisenkymmentä soittajaa, joista monet ovat jättäneet jälkensä yhtyeen soundiin.

”Värttinä on soppa, jota hämmennämme yhä yhdessä, myös me laulajat rooleja vaihdellen”, Kaasinen korostaa. Mutta tyylin kovin ydin ”korkeelta ja kovvoo” pitää, vaikka vuodet kuluvat.

Värttinän uusin levytys on Louhi (2021), josta tehty, alla näkyvä musiikkivideo kuvattiin Pohjois-Karjalan Rääkkylässä, yhtyeen syntysijoilla. Mari Kaasisen, Susan Ahon ja Karoliina Kantelisen kolmikkoa täydentää videolla Sari Kaasinen, kappaleen säveltäjä ja sanoittaja. Kaikille maailman vahvoille naisille omistettu Louhi julkaistiin helmikuussa Kalevalan päivänä.

Mari Kaasinen

  • Syntynyt Rääkkylässä 1971, asuu Helsingissä.

  • Laulaja, lauluntekijä ja muusikko, pääsoitin kantele.

  • Ylioppilas Joensuun lyseon lukiosta 1990, opiskellut kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiassa.

  • Värttinä-yhtyeessä vuodesta 1983, nykyään sen ainoa alkuperäisjäsen.

  • Laulaa kaikilla Värttinän levyillä, joita on julkaistu kolmetoista. Sävellyksiä ja sanoituksia Värttinälle nyt yhteensä 30.

  • Värttinä on esiintynyt yli 50 maassa. Suurin osa konserteissa nykyään ulkomailla.

  • Värttinä sai Emma-palkinnot 1991 ja 2012, Valtion säveltaidepalkinnon 1993 ja Taiteen Suomi-palkinnon 2005 sekä Maailmanmusiikkitapahtuma Womexin artistipalkinnon 2012.

  • Keikkailee nykyään myös yhtyeissä Setakat ja Ukulikat.

  • Opettanut lapsia vuodesta 1987 yli kymmenessä koulussa. Oma musiikkikoulu edelleen Hausjärven Oitissa, jossa perhe asui 2006–2019.

  • Naimisissa Juha Paason kanssa, kaksi kouluikäistä lasta.

  • Täyttää 50 vuotta maanantaina 6. joulukuuta

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat