Marc Gassot on yksi Suomen ainoista miimikoista – ja välillä myös ikävä sellainen - Kulttuuri | HS.fi

Marc Gassot on yksi Suomen ainoista miimikoista – ja välillä myös ikävä sellainen

Palkittu näyttelijä oli jo valmis pistämään hanskat tiskiin, kunnes sooloesitykset muuttivat suunnan.

Marc Gassot kuvattiin Vallilan Kansallisteatterissa, jossa hänet nähdään seuraavaksi Anne Rautiaisen ohjaaman Faustin nimiroolissa 9. maaliskuuta alkaen.

27.12.2021 2:00

”En ole lähtökohtaisesti ollut alalle lahjakas, mutta olen kauhean sinnikäs”, sanoo näyttelijä Marc Gassot.

Herkullisesti törkeää huumoria ja klassista pantomiimia törmäyttävä Gassot on yksi Suomen harvoista miimikoista ja varmasti ainoa, joka on yhdistänyt pantomiimin muun muassa pornokuvastoon.

Akse Petterssonin ohjaamasta sooloesityksestä Dark Side of the Mime (2014) tuli hitti, jota esitettiin kolme vuotta. Se kiersi ulkomailla muun muassa Edinburghin Fringe -teatterifestivaalilla 2015 ja Lontoossa.

Gassotin mukaan suomalaiset olivat valmiimpia mustaan huumoriin kuin britit.

”Edinburghissa meillä oli oma fanikunta, mutta herätimme myös pahennusta ja ihmisiä käveli ulos esityksistä. Lehdissä saimme sekä yhden että viiden tähden arvosteluja”, Gassot muistelee ja lisää, että sanattomassa miimissä katsojan rooli esityksen sisällön luomisessa on suuri. Lavalla näkee sen, minkä oma mielikuvitus sinne tuottaa.

”Joillekin oman pimeän puolen kohtaaminen oli ehkä liikaa.”

Vuonna 2014 Gassot sai esityksestä Vuoden teatteriteko -palkinnon ja hänet valittiin Vuoden teatterinäyttelijäksi.

Savolais-ranskalainen Gassot käsittelee miimin kautta hyvin henkilökohtaisia asioita.

Esimerkiksi Pauliina Hulkon ohjaamassa Raajarikko-esityksessä (2013) Gassot käsitteli ranskalaisen isän puolensa suvun miesten traumoja.

Yllättäen Gassot paljastaa, että ennen Raajarikkoa ja Dark Side of the Mimea hän oli valmis lopettamaan näyttelemisen.

”Sooloesitykset muuttivat kaiken. Oli onni, että sain työskennellä Petterssonin ja Hulkon kanssa. Koin, että ehkä minulla on sittenkin jotain annettavaa.”

Viimeisin Gassotin sooloesitys on vuonna 2019 Kansallisteatterissa nähty Lion – the Weird and Magical Acrabadabra Circus Show. Senkin tekemiseen innoitti halu oppia uutta, kuten tasapainottamaan tuoleja leualla.

Gassot vaikuttaa menevän usein siitä, missä aita seisoo korkeimmalla. Miimikin tuli Gassotin elämään haasteena.

”Kun Philippe Boulay opetti Teatterikorkeakoulussa klovneriaa, commedia dell’artea ja mimiikkaa, olin siinä ihan hemmetin huono. Lajit perustuvat improvisaatioon ja yleisökontaktiin, niistä puuttuu roolin tuoma suoja. Koin tunneilla totaalisia jäätymisiä. Tajusin että tämä on asia, joka minun on ratkaistava, jos haluan olla näyttelijän ammatissa.”

Paras tapa selättää haaste oli mennä jatko-opiskelemaan Pariisiin legendaariseen fyysisen teatterin kouluun École Internationale de Théâtre de Jacques Lecoqiin vuonna 2004. Gassot on yksi harvoista koulusta valmistuneista suomalaisista.

Tarkkuutta vaativa laji tarkoitti liikkeiden yksityiskohtaista harjoittelua. Ensimmäisen vuoden lopputyöesitystään varten Gassot esimerkiksi tutki pariisilaisten lihanleikkaajien liikeratoja.

Koulun sivutuotteena syntyi ”ikävän miimikon” hahmo, jonka pikkutuhmilla jutuilla Gassot hauskutti opiskelukavereitaan. Ikävän miimikon jutut jalostuivat myöhemmin Dark Side of the Mime -esitykseen.

Koulu oli Gassotille käänteentekevä.

”’Se toi tekemiseen kepeyttä. Minulla on taipumus rangaista itseäni, jos en suoriudu hyvin. Siksi en kauhean mielelläni katso elokuvia tai tv-sarjoja, joissa näyttelen, näen vain virheet. Teatteri on siitä ihanaa, ettei itseään voi nähdä lavalla.”

Näyttelijän ammatin Gassot epäilee juontavan juurensa hyväksynnän kaipuusta.

”Suhde omaan isääni oli pitkään niin etäinen, että ehkä minulla oli tarve osoittaa olevani huomion arvoinen.”

Gassot muutti vanhempien eron myötä Pariisista 6-vuotiaana Siilinjärvelle äitinsä kanssa.

”Kuvittelin aluksi, että minut on kidnapattu Suomeen.”

Miimin valikoitumista omaksi lajiksi voi ajatella selittyvän myös sillä, että Gassot putosi lapsena ilmaisutyhjiöön. ”En alkuaikoina osannut ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin suomeksi ja muistan vielä sen turhautumisen, kun lapset vedättivät minua pihaleikeissä.”

Gassotin isä on ranskalainen tv-toimittaja Philippe Gassot.

”Isäni olisi halunnut, että olisin opiskellut lakia tai valtio-oppia”, Gassot kertoo.

Hän opiskelikin 1990-luvun alussa vuoden verran tiedonvälitystä Pohjois-Savon opistossa. Pääsy yliopistolle kuitenkin tyssäsi pääsykoekirjojen tankkaamiseen.

”Minulla on sen verran keskittymishäiriötä, että on vaikea tehdä asioita, joista en aidosti pidä.”

Myös musiikki oli yksi vaihtoehtoinen urapolku. Gassot oli 16–18 -vuotiaana lauluoppilaana Kuopion konservatoriossa Leila Kilpisen opissa.

Kuopiossa musiikkilukion käynyt Gassot esiintyi myös musikaaleissa, joita lukio teki yhteistyössä Kuopion kaupunginteatterin kanssa.

”Eräs ohjaaja sanoi näyttelemisestäni: ’Marc, ehkä sinun kannattaa keskittyä vain musiikkiin.’”

”Ehkä siitä sisuunnuin ja päätin pyrkiä Teatterikorkeaan.”

Marc Gassot

  • Syntynyt 1971 Kuopiossa.

  • Opiskellut tiedotusoppia Pohjois-Savon opistossa 1992–1993, näyttelijäntyön linjalla Lahden kansanopistossa1995–1996.

  • Valmistunut Teatterikorkeakoulusta 2002 ja École Internationale de Théâtre de Jacques Lecoqista 2006. Opiskellut myös École Philippe Gaulierissa 2018 ja 2021.

  • Palkittu Birmingham European Festivalin juryn pääpalkinnolla ja yleisöpalkinnolla 2013 esityksestä Next Door sekä Vuoden teatterinäyttelijä 2014 ja Vuoden teatteriteko 2014 -palkinnoilla.

  • Ohjannut mm. esityksen The Fabulous Bäckström Brothers: Messias (2013).

  • Tv-rooleja mm. Tauno Tukevan sota (2010), Mustat lesket (2016), Melkein totta (2019) ja Suden hetki (2019).

  • Elokuvarooleja mm. Hengittämättä ja nauramatta (2002), Peruna (2020) ja Metsurin tarina (tulossa 2022).

  • Sooloesitykset Raajarikko (2013), Dark Side of the Mime (2014) ja Lion the Weird and Magical Acrabadabra Circus Show (2019).

  • Freelancer, esiintynyt mm. Suomen Kansallisteatterissa,Turun kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa, Kom-teatterissa ja Teatteri Takomossa.

  • Asuu Helsingissä, naimisissa, kolme lasta.

  • Täyttää 50 vuotta tiistaina 28. joulukuuta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat